28. marraskuuta 2007

Nostalgiaa

Kaksi päivää olen plarannut pölyttyneitä dioja. Noin vuosi sitten huomasimme, että osa dioista on haihtumassa näkymättömiin samoin kuin yhden sortin kauppakuitit ja osa 70-luvun värikuvista. Yhteisen taipaleemme alussa tuli kuvatuksi enimmäkseen dioja ja saimme myöhästyneenä häälahjana diaprojektorin. Se tosin myös vetelee viimeisiään.

Saisikohan jostakin koulujen poistotavaroista ostettua halvalla "uuden"? Uusi nimittäin pitää käsittääkseni tilata, niin vähän niitä enää kysytään.

Lainasimme diaskannerin ja olen nyt digitoinut muutaman sata diaa. On kuin olisi elänyt uudelleen pari vuosikymmentä. Hetkiä ajanvirrassa. Pääsin virtuaalikäymään pikaisesti Kiovassa, Moskovassa, Leningradissa, Pietarissa, Norjassa ja Ruotsissa. Ja matkustamaan tuttuja valtateitä ja huonompiakin reittejä täällä kotimaassa. Valokuvaterapiaa parhaimmillaan. On löytynyt kuvia, joita en muistanut koskaan nähneenikään. Hyvä että on kuvia. Hauskinta on ollut se, että kuvista kurkkivat omien rakkaiden lasten kuvissa lapsenlapset! Piirteet ja ilmeet kiistämättä periytyvät. Pitänee testauttaa näiltä digiajan natiiveilta, näkevätkö he samoin kuin minä. Mutta lupaan, että jouluna emme katso kaikkia kuvia kerralla. Ihan vain muutama.

Vaikka paikallinen sairaala muisti minua taas kahdella jonotuskirjeellä eikä selkäkipu ymmärrä mennä lakkoon ja olemme etsineet kadonnutta kännykkää ja avainta (molemmat löytyivät), päivä on ollut hyvä. Ainoa pieni harminhetki oli allasjumppaan mennessä tajuta, että kamera ei ollut mukana. Auringonlasku oli huikaiseva. Takaisin ajellessa taas taivaan syvä sini puhutteli. Pakastaa.

6 kommenttia:

  1. Liisa, minulla on muutamia tuhansia dioja odottamassa. Saahan nähdä...
    Olen sen verran järjestöjen kanssa puuhaiullut, että tiedän seuraavaa: järjestöissä (sekä kouluissa ja seurakunnissa) jotka ovat sanotaan 70-80-luvuilla harjoittaneet valistusta tai muuta sen tapaista, on diaprojektoreja kaatopaikalle kärrättäväksi asti. Kannattaa kysellä näkyvästi ja luovasti. Mikään taho tuskin tekee mitään enää sanotaan kymmenellä toimintakuntoisella diaprojektorilla. Seuraavassa muutossa tai suursiivouksessa ne lentävät kaatopaikalle, jos saan ennustaa.

    VastaaPoista
  2. Olet samoissa puuhissa kuin itse viime aikoina. Voimme kiitellä onneamme, että tuli otetuksi 70-luvulla diakuvia; niissä värit ovat pysyneet heleinä (yleensä) kun sen sijaan paperikuvat samentuvat, kellastuvat ja käyvät kelvottomiksi nähdä. Muistot niissäkin pysyvät kirkkaina.

    Varmaan filmilaaduilla on ollut eroja, kun saman vuoden otoksista toiset kuvat (värien kannalta) hiipuvat, toiset ovat yhä voimissaan.

    Muistojen tallentaminen on tämän elämänvaiheen arvokasta "työtä".

    VastaaPoista
  3. Ettäkö pääsit virtuaalikäymälään pikaisesti Kiovassa?

    VastaaPoista
  4. ensimmäistä kertaa vierailulla blogissasi, mutta tuttuja juttuja näkyy :)
    Dia skannausta harrastin kaksi viikkoa yhteen menoon toissa talvena ja sain lähes 1000 diaa koneelle, osasta olen teettänyt lapsenlapsille Ifin kautta kuvakirjoja, ovat olleet mieluisia - isästä tai äidistä lapsina otetut kuvat ovat heille hupaista "historiaa".
    Noiden kirjanmerkkien kannalta yksi hyödylliseksi havaitsemani "ylimäärinen" on ollut http://del.icio.us/, jonne nykyään pistelen kaikki URL:t ja voin sen aukaista myös kyläillessäni ja kirjanmerkit on mukana.
    Kaikkea hyvää sinulle!

    VastaaPoista
  5. Ja yksi puuttuva ä perään :))

    VastaaPoista
  6. Kirsi,
    Minun kai pitäisi kysäistä vaikka entiseltä työpaikaltani. Kun saisi aikaseksi. Tämä skannaaminen käy työstä.:)

    Paju,
    "Työstä" käy muistojen tallentaminen. Jatkoin tänään samaa hommaa ja olisi noita vaikka kuinka valikoitavaksi. Jospa käytän niitä Leenan kommentissaan mainitsemalla tavalla joskus. :)

    Leena,
    Kiva kun kävit. Olet nähnyt paljon vaivaa. Ei tämä skannaaminen ole kovin nopeaa työtä. Ja sitten pitää vielä korjailla ja puhdistaa ne huonoiksi menneet, mutta tärkeät kuvat.

    Kiitos myös vinkistä kirjanmerkkiasiassa. Kaikkea hyvää myös itsellesi. Käyn kylässä, kunhan "ehdin".

    AKH,
    Kyllä kuvilla on tehtävänsä aikamatkailussa. Eihän tuo Kiova ole kaukanakaan. Matkatoimistot muuten tarjoavat jo virtuaalimatkoja förskottina. Minun tapani on edullinen ja ekologisesti kestävä.

    VastaaPoista

Kommentoi sinäkin!