13. kesäkuuta 2007

Vain juhlat puuttuu

Onneksi eilen hiukan satoi. Luonto kiitti. Itseltä jäi kyllä aamu-uintipulahdus väliin. Tänään paistoi taas aurinko jo kolmelta, mutta rantaan menimme vasta puoli seitsemältä. Sitten piti pestä hiukset, koska olin menossa kampaajalle (mikä ei ole helppo juttu) enkä pysty taivuttamaan niskaa tarvittavaan asentoon.

Reilu tunti vierähti vakikampaajan tuolissa. Minulla oli kamera mukana, käsihihnassa ilman koteloa. Et kai aio kuvata? En täällä, mutta ajattelin kävellä hammaslääkäriin torin kautta. Jos sitten siinä matkan varrella. Hiukset menettivät puolet pituudestaan ja kiharoistaan. Tutut vakuuttelut päälle: Ei harmaantumisesta tietoakaan.

Viereisen tuolin asiakas sanoi lähtiessään: Nyt puuttuu vain juhlat.

Tunnin ja vartin istumisen jälkeen jäi hetki aikaa. Join puoli kuppia kahvia ja valmistauduin samalla henkisesti kävelemään seuraavaan kohteeseen. Ehdin ottaa muutaman kuvan, kunnes näyttö torin kohdalla ilmoitti, että pitää vaihtaa akut. No, mikään muu ei harmittanut kuin se, että kannoin painavaa kameraa turhaan.

Paluumatkalla myöhästyin hivenen bussista. Seurasin pankin katolla olevaa kelloa ja bussit lähtevät pysäkillä olevan kellon mukaan. Siirryin torin toisella laidalla olevalle pysäkille ja samalla kuljin kirpputoripöytien ohitse. Kirjoja, vanhoja opetustauluja, Arabian kahvikuppeja ja maitokannuja, kuparipannuja, purnukoita ja roskaa... Ostaminen jää aina yksinkertaisesti siitä syystä, että yksin kulkiessani en pysty kantamaan mitään. Hyvä kun pääsin kantamuksitta kävelemään mukulakivillä taiteillen. Siinä on siis hyväkin puolensa. Enkä minä mikään shoppailija ole koskaan ollutkaan. Kunhan katselen ja etsin kadonnutta nuoruuttani.

Sairaalan kohdalta bussiin nousi naapuri. Pysäkiltä kotiin kävellessä keskustelumme kiertyi kipuun. Kivunhallintaan. Selkäkipujen konservatiiviseen hoitoon. Potilaita ei oteta jonoon, koska silloin pitää hoitaa. Tällä tavalla päästään siitä velvoitteesta. Kysymyksessä on yhden pienen tytön isä, jolla on todettu iso välilevytyrä. Perheeseen on toinen lapsi tulossa. Rouva puolestaan oli hakeutunut kunnalliseen hammashoitoon. Hän on jonossa 800. Tulevatko hampaat hoidetuiksi ennen lapsen syntymää? Omasta kivusta ja toisten kaltoinkohtelusta huolimatta ei kai pitäisi provosoitua.

4 kommenttia:

  1. Kävelysi kuulostaa idylliseltä!

    Tuo kunnallinen "hoito" on aika järkyttävää. Itse pääsin muutama vuosi sitten päivystävälle lääkärille katkenneen hampaan takia ja sain jalkani ovenrakoon. Muistuttavat joka kesä ajan varaamisesta - nyt muuten pitäisikin...

    VastaaPoista
  2. Kaisa,
    Paikka ja sää olivat OK. Mutta käveleminen(kin) on minulle vaikeaa, varsinkin epätasaisella alustalla. Hyvin meni, kun pääsin ehjänä kotiin. :)

    En ole yrittänytkään kunnalliseen hammashoitoon. Tutulla hammaslääkärillä käyn.

    VastaaPoista
  3. Tarkoitatko hampaasi paikkaa? Kuka se tuttu hammaslääkäri on? Päivi Sormunen ei tainnut olla vielä kolmikymppinenkään, kun kävi ensimmäistä kertaa suussani. Täytti äskettäin 40. Onneksi hän ei ole saanut hakemiaan virkoja, jotta minun ei ole tarvinnut vaihtaa hammaslääkäriä.

    VastaaPoista
  4. AKH,
    Ei kun kaupunkia. Torin ympäristöä.

    Minulla on kaksi hammaslääkäriä, P. V. ja A.-M. M. Laitan vain nimikirjaimet, kun en tohdi mainostaa.

    Tällä kertaa kävin jälkimmäisellä. Siellä ei koskaan satu, koska hän hoitaa purentaa.

    Aika moni hammaslääkäri ja muitakin erikoislääkäreitä on siirtynyt viime vuosina Helsinkiin. Esim. minun mielestäni paras reumalääkäri.

    VastaaPoista

Kommentoi sinäkin!