Kesää

Suolla suomuurain on jo kukkinut ja osin suppuina. Suopursu on parhaimmillaan suotuisilla kasvupaikoilla, samoin suovilla. Cityjoutsenten maalle joutunut nuorisojengi ei enää ollut tutulla paikalla, koska ensimmäinen tuorerehusato oli niitetty ja paalattu. Tai sitten kuljimme paikan ohi väärään aikaan.

Mökillä tuoksuivat kielot. Ei tiennyt minne olisi jalkansa asettanut, ettei tallaisi herkkiä kaunokaisia. Oravanmarjat ja metsäkurjenpolvet olivat myös täydessä kukassa. Koiranputkikasvustot keinuivat tuulessa. Juhannusruusu orjanruusun tavoin oli vasta nupulla. Suurin osa orjanruusuista ja osa juhannusruusuista on talven aikana syöty. Hirvet? Koska pihlajat on jo kaluttu edellisvuosina, niille näkyvät kelvanneen ruusut ja katajat. Pihlajat ovat todella ikävännäköisiä, koska vain muutamassa oksassa on lehtiä ja kukkia. Kai ne(kin) on kaadettava.

Tiheästä heinikosta löysin vihdoin ruohosipulin, jonka olin luullut jo kadonneen. Pari kertaa hiukan sataa ropsautti. Poimulehdet ja muut kukkaset kimaltelivat pisaralookissaan. Kissankäpälä ei ollut vieläkään jaksanut kokonaan avata kukintoaan, sitä ainoaa. Myyrät ovat ehkä olleet asialla tai sitten maaperä on rikastunut liikaa sen kasvupaikalla. Paikka on ehkä liian varjoisa nykyään. Ehkä pitäisi taas etsiä otollisempi paikka sille. Tien varren lupiiniviljelmät eivät vielä ole komeimmillaan.

Valitettavasti myös hyttyset ja mäkärät ovat runsastuneet niin paljon, että koskella poiketessa en kauan pystynyt kuvakulmia suunnittelemaan. Piti huolehtia, että silmät eivät olisi tänään
( ne juhlat) umpimuurautuneet. Onnistuin välttämään itikoiden hyökkäykset, mutta edellisreissusta on muistuttamassa viisi punaista hitaasti paranevaa mäkäränpuremajälkeä. Sitä pitäisi helteelläkin muistaa pukeutua riittävän suojaaviin vaatteisiin . Jokakeväinen allerginen (?) reaktio.