Mikä ihme saa minut aina uudelleen ja uudelleen yrittämään kuvata vedessä liikkuvaa lintua tai kukkakedolla tai vuorenkilpikukinnoissa kirmailevia perhosia? Eikö sellaiset kohteet olisi helpompi videoida? Olen luvannut itselleni ja päättänyt monta kertaa, että liikkuvat kohteet jätän rauhaan, koska en pysy mitenkään niiden vauhdissa. Voisinhan vain väijyä yhdessä paikassa, mutta siihen ei minulla riitä maltti.Vähintään joka toinen päivä rikon tämän turhan lupaukseni ja taas kokeilen. Milloin kyseessä on perennojen suojassa edelliskesän kuivuneita lehtiä kahisutteleva siili, milloin rantavesissä uintitaitoja opettelevat sorsapoikueet tai silkkiuikut. Pienempiä (ei aina niin) ihanaisia ikiliikkujia näyttää ilmaantuvan kukkakuviin ihan vahingossa. Kukkia on tullutkin kuvattua eniten viime aikoina, koska kovassakin valossa voi asettautua vaikka itse varjoksi pientä kohdetta ikuistaessaan.
Tuulen tallentamista kuvaan olen myös yrittänyt lukemattomia kertoja ja salamaniskua viime kesänä. Sain vangituksi sen välähtävän valon heijastuksen rankkasateessa ylitsevuotavan rännin sadepisaroihin, mutta en itse salamaa. Tänä kesänä ei ole vielä ukkostanut. Ehkä olisin kokeillut taas.
Onkohan toisten digikuvaharrastelijoiden kuvausarki tätä? Yritä ja erehdy. Yritä, yritä vielä. Ehkä yksi tuhannesta kuvastani on oikeasti onnistunut. Harjoittelu jatkuu. Ja roskakori täyttyy. Toisaalta tulee säästetyksi huonojakin kuvia erikoisista aiheista. Niitähän saattaa tarvita (sic) Valokuvatorstain haasteisiin. Tämä on ihan hyvä harrastus minulle, sanovat.
Vähän sama vika täällä: jospa oppisin, jospa onnistuisin... Onneksi on digikamera eikä kuvien teettämisestä tarvitse maksaa!
VastaaPoistaKaisa,
VastaaPoistaTuo paperikuvapuoli unohtuikin vallan. :)
Pitkään aikaan en ole teettänyt paperikopioita. Näitä .jpg-kuvia ei oikein voi liimata albumeihin.
Sama täällä. Turhaan minä niiden perhosten perässä juoksentelen.
VastaaPoistaMutta onneksi kuvaaminen on nyt edullista verrattuna paperikuva-aikaan.
Harmittaa, kun viimeisillä rahoillani (kun jäin työttömäksi edellisestä paikasta) ostin uuden järkkärin. Uudessa työssä tarvitsin digikameraa ja ostin oman, kun toimituksen kamera oli epäkunnossa. Kun opin digin käytön, jäi järkkäri kokonaan kaappiin. Siellä on ja pysyy, eikä sillä ole mitään vaihtoarvoakaan.
Obeesia,
VastaaPoistaHarmi, että ehdit hankkia sen järkkärin.
Teknologian kehittyminen on vähintään kaksiteräinen miekka. Ei ehkä kameroissa niinkään, mutta näissä PC-koneissa.
Kuulin äskettäin, että kaupunkimme oli uusinut täysin toimivat pöytäkoneet kansalaisopistossa läppäreihin. Kertoja oli henkilö, joka pitää tietokonekursseja ikääntymeille. Kurssilaisetkin olivat olleet tuohduksissa.Ensinnäkin ergonomisesti läppärit ovat huonompia. Ja se rahanmeno! Olisi rahalle ehkä tärkeämpiäkin kohteita.
Sama täällä, järkkäri makaa virattomana kaapissa.
VastaaPoistaJos niitä liikkuvia yrittää kuvata, niin pitäisi olla jakkara ja jalusta. Sitten vaan väijymään. On se yrittäminen silti mukavaa.
Maijamuru,
VastaaPoistaKotona vasta huomaa, mitä on saanut "saaliiksi", siis ylimääräistä, kaikenlaisia öttiäisiä. :)
Lintuja on vaikea kuvata, sillä ne liikkuvat koko ajan. Niin tekevät myös useimmat pienet koirat.
VastaaPoistaMinäkin otan paljon kuvia, ja vain osa onnistuu. Lohdutan itseäni sillä, että niin tekevät ammattivalokuvaajatkin. Ottavat monta rullaa kuvia ja käyttävät niistä kuvista yhden tai kaksi lehtijuttuun.