17. toukokuuta 2007

Matalalentoa ja muutakin

Viikonloppuisella automatkallamme oli kaksi yllätystä. Äitienpäivänä kaupat olivat kiinni ja laskimme ABC-liikennemyymälän varaan mm. syömisemme. Ensimmäisen ohitimme, koska tiesimme, että nelostien varrella olisi toinenkin. Sattui vain niin hassusti, että Äänekosken kaupungin edustaja oli juuri juhlapuhumassa ja kohta leikkaamassa uusitun pisteen (joka muistutti kyllä tavarataloa) avajaisnauhaa poikki. Ja väkeä oli valtavasti. Eli ruuat jäi ostamatta, koska matkalla nykyihmisellä on aina kiire sekä mennessä että palatessa.

Jatkoimme matkaa ja jonkin aikaa ajettuamme säikähdin, koska ojasta tai purosta nousi joutsen lentoon juuri kohdallamme. Kuski säikähti vielä enemmän, koska joutsen on aika iso lintu ja hetkeksi siivet tuulilasia hipoen peitti näkyvyyden. Mikä se oli? Minä siinä heti miettimään, entä jos olisimme törmänneet. Mitä olisi pitänyt tehdä? Soittaako 112 vai poliisin numeroon? Vammautunut joutsen? Video vilisti silmissäni. Ei se niin tavatonta olisi meille ollut, koska kerran (vuosia sitten) olemme jäniksen takia jääneet elokuun yöhön autoinemme syylärin hajottua. Onneksi törmäys sattui mäen päällä, että saimme auton edes lähimmälle huoltoasemalle. Kiinni. Hinaamalla kotiin takakontissa pari kolme sangollista metsävadelmia.

Ravintoloissa on hankala syödä, kun en pysty selän takia rauhallisesti istumaan. On helpompi ostaa ruuat ja syödä ne sopivassa paikassa, vaikka äidin luona. Hänelle tuodaan valmiit ateriat kotiin, joten omat eväät olisi pitänyt olla. Ajattelimme ensin ajaa takaisin syömättä. Olimmehan juoneet kuitenkin leivoskahvit ja syöneet pari hedelmää. Mutta päätimme pistäytyä lapsuuskodissani ja siellä sattui olemaan pirtinpöydällä veljeni savustamia aamulla katiskasta otettuja noin kymmensenttisiä becquerel-ahvenia, tsatsiki (miten se nyt kirjoitetaan)-levitettä, piimää ja ruisleipää. Ikimuistoinen äitienpäivälounas! Kiitos!

9 kommenttia:

  1. Vesi herahti. Että voipikin sanoilla on kieleen vahva vaikutus ;) Noilla eväillä äitienpäivälounas on takuuvarmasti ikimuistoinen.

    VastaaPoista
  2. Iänekoskella on kaanista. Tykkään siitä, että siellä on lähellä paljon kaunista rantaa.

    Olisitte käyneet Karstulassa katsomassa, joko KooTee on saanut mökkinsä pystyyn.

    VastaaPoista
  3. Siis kävitte Saarijärvellä?

    VastaaPoista
  4. Paju,
    Kyllä oli. Ruotoisia ovat pienet ahvenet. :)

    Haavetar,
    Gourmet-ateria kerrassaan!

    AKH,
    Ei ole KooTee koordinaatteja antanut. Onkohan se mökki pysytettävä joka kevät uudelleen. Eikös ainakin saunarakennus ole valmiina odottamassa? :)

    No, siellä päin.

    VastaaPoista
  5. Pinet ahvenet ovat tosi hyvaa syötavaa ja tzatziki sita saa Turkissa myös. :D

    VastaaPoista
  6. Leena,
    Toivottavasti maistuu siellä helteessä.

    VastaaPoista
  7. Viimeinen mestaus Kukonhiekassa pantiin toimeen 1791. Teloitettiin karstulalainen renki, joka oli murhannut isäntänsä, ja emäntä, joka oli murhan toimeksiantaja. Kumpikaan ei ollut Suovilloja, varmankaan. Siihen aikaan Karstulassa ei asunut juuri muita kuin Krookeja ja Poikosia, ja tämäkin tieto koskee Humpin Poikosia. Teveisiä vain KooTelle. Kalmarisa on kauniita paikkoja ja Mannin mökki ja talo ovat paikallaan. Mannin muistomerkki lannevedellä on surkea. Pylkönmäellä on todella komeita korkeuseroja. Sieltä on hyvä lasketella Mahlun kautta Saarijärvelle.
    Ylimalkaan olen pystynyt hahmottamaan Keski-Suomen vasta pyöräreissuilla.
    Muuan Poikonen Äänekoskelta sanoi, että siitä hän ei tykää, kun kotisetulaulussa lauletaan, että vuorien huippujen kauneus ylhä.
    Kun Pohjois-Karjalassa puhutaan vaaroista, niin savossa puhutaan mäistä, kuten Vanu- tai Haminamäestä, ja saaret ovat saloja. Vehmersalmikin sijaitsee Soisalossa.

    VastaaPoista
  8. Kukon kansakoululaiset pärjäsivät hiihtokilpailuissa aina hyvin kuulemani mukaan. Harjoittelusta kävi pitkien koulumatkojen kulkeminen hiihtämällä. Kukonhiekassa oli (en tiedä onko enää) tanssilava. Taisin kerran käydä.

    Pylykköläiseksi sanottiin linja-autoa, jolla joskus kävin oppikoulua.

    Saaretko saloja?

    Keski-Suomi on kaunista. On jyrkkiä mäkiä, mutta ne eivät ole niin pitkiä ja hivuttavia kuin Pohjois-Karjalan vaarat. Kulhavuori on yksi korkea mäki. Siis vuori. Eikös tämä Puijo ole vaara?

    VastaaPoista

Kommentoi sinäkin!