Matalalentoa ja muutakin

Viikonloppuisella automatkallamme oli kaksi yllätystä. Äitienpäivänä kaupat olivat kiinni ja laskimme ABC-liikennemyymälän varaan mm. syömisemme. Ensimmäisen ohitimme, koska tiesimme, että nelostien varrella olisi toinenkin. Sattui vain niin hassusti, että Äänekosken kaupungin edustaja oli juuri juhlapuhumassa ja kohta leikkaamassa uusitun pisteen (joka muistutti kyllä tavarataloa) avajaisnauhaa poikki. Ja väkeä oli valtavasti. Eli ruuat jäi ostamatta, koska matkalla nykyihmisellä on aina kiire sekä mennessä että palatessa.

Jatkoimme matkaa ja jonkin aikaa ajettuamme säikähdin, koska ojasta tai purosta nousi joutsen lentoon juuri kohdallamme. Kuski säikähti vielä enemmän, koska joutsen on aika iso lintu ja hetkeksi siivet tuulilasia hipoen peitti näkyvyyden. Mikä se oli? Minä siinä heti miettimään, entä jos olisimme törmänneet. Mitä olisi pitänyt tehdä? Soittaako 112 vai poliisin numeroon? Vammautunut joutsen? Video vilisti silmissäni. Ei se niin tavatonta olisi meille ollut, koska kerran (vuosia sitten) olemme jäniksen takia jääneet elokuun yöhön autoinemme syylärin hajottua. Onneksi törmäys sattui mäen päällä, että saimme auton edes lähimmälle huoltoasemalle. Kiinni. Hinaamalla kotiin takakontissa pari kolme sangollista metsävadelmia.

Ravintoloissa on hankala syödä, kun en pysty selän takia rauhallisesti istumaan. On helpompi ostaa ruuat ja syödä ne sopivassa paikassa, vaikka äidin luona. Hänelle tuodaan valmiit ateriat kotiin, joten omat eväät olisi pitänyt olla. Ajattelimme ensin ajaa takaisin syömättä. Olimmehan juoneet kuitenkin leivoskahvit ja syöneet pari hedelmää. Mutta päätimme pistäytyä lapsuuskodissani ja siellä sattui olemaan pirtinpöydällä veljeni savustamia aamulla katiskasta otettuja noin kymmensenttisiä becquerel-ahvenia, tsatsiki (miten se nyt kirjoitetaan)-levitettä, piimää ja ruisleipää. Ikimuistoinen äitienpäivälounas! Kiitos!