Vain laulu kaikuvi lasten suista

Eilen ajelimme iltapäivällä jonkin matkaa viitostietä etelään. Puijon pohjoisrinteeltä kierryimme kohti valoa. Mustanpuhuva metsänsiluetti vasten punaista taivasta oli mykistävää katseltavaa, jonka kuvaamiseen en pysty. En sanoin enkä kuvin. Lämpölaukussa oli se vastapaistettu tuuvinki osaksi odottavaa joulupöytää. Jos minua jokin jännitti, se oli se perunalaatikon maku.

Nooraa, 5v, ja Oskaria, 3v, jännitti ihan jokin muu asia. Jostakin syystä aikataulu hiukan viivästyi ja piti keksiä odotusajan lyhentämistemppuja. Kännykänkätkentää, tontunjälkien seurantaa ja vanhanajan saunatontun etsintää sähkökiukaan takaa. Aterian päätteeksi Noora kuiski olkani yli ainakin kolme kertaa: Ettekö te vieläkään ole syöneet? Ja alkoi nostella topakasti astioita tiskikoneeseen. Arvokkaita viinilasejakin. Avuksi.

Lopulta odotettu valkopartapunanuttu (taikaiskusta tuntemattomaksi muuttunut oma isä) toki tuli, kun oli harjoiteltu Joulupuu on rakennettu kaikkine säkeistöineen.

... onkos täällä kilttejä lapsia... milläs se pukki pääsi tulemaan... kiirettä pitää... onkos joulupukilla muoria... lahjasäkkien raahaaminen ottaa selkään... auttaisko joku jakamaan näitä paketteja... kyllä me ollaan oltu kilttejä... joo kaikkia ruokiakin olen hoidossa syönyt...tätä minä en kyllä toivonutkaan... tulikohan meille vääriä paketteja, kun näitä on näin paljon... hei toinen samanlainen Bratz... herranjestas... onpa hieno... kiitos, kiitos... laulatteko vielä Joulupukille... monta paikkaa missä pitää vielä ehtiä käydä... oikeesti nuo lahjat tehtiin me ja laitettiin vaan sinne oikean pukin tuomien lahjojen joukkoon... kyllä sen pukin täytyy olla ihminen, että se ehtii joka paikkaan... hei, tuli samanlainen, ei se haittaa... tämä neppari on rikki... nyt heti pitää mennä vaihtamaan se sinne kauppaan... avaa nyt vaari se paketti, heti!... te saitte vähemmän paketteja kun te ette ole omassa kotona...

Kotimatkalla kiepautimme Puijon tornin kautta. Halusin nähdä tämänvuotiset jouluvalot läheltä. Puutkin olivat kuortuneet kauniisti valkoiseen kahdeksan asteen pakkasessa. Yritin käsivaralta ottaa muutaman kuvan, mutta kuvat ja todellisuus eivät tällä kertaa kohdanneet. Aika usein käy niin. Mutta ei se haittaa, Oskaria lainatakseni.