Minä olin päättänyt olla itse leipomatta pipareita, koska itsenäisyyspäivä meni jo. Aamupäivällä väsäsin uusiojoulukortin fysioterapeutille kiitokseksi viidennestä vuodesta. Ennen lähtöä vaari ripusti pihakoivuun koristeeksi poistoCD-levyjä. Haluan nähdä, miten ne vilkuttavat valoa. Ainakin talon nuorten katseita ne ovat keränneet. Ja harakka kävi niitä ihmettelemässä. Terapiassa näin, miten asiakkaat toivat joulumaistiaisiksi itse tekemiään piparkakkuja. Alkoi kaduttaa aiempi päätökseni niistä piparitalkoista.Olin siis aikonut tehdä itse ainoastaan sen traditionaalisen hämäläisen imelletyn perunalaatikon l. tuuvingin . Perunat sitä varten on ostettu. Jääkaappia lastatessa löysin puoli kiloa porkkanoita. Tuli mieleen, että hulluahan se nyt on ostaa kaupasta se porkkanalaatikko, kun seisoin siinä porkkanapussi kädessäni ja tiesin, että muut aineet myös löytyvät. Riisipussia etsiessä käsiin putosi taatelipaketti, jonka deadline oli juuri. Eräpäivää tutkiessa kiinnitin huomiota taateleiden tuoteselosteeseen. Heitänkö pois vai teenkö sen perinteisen taatelikakun sittenkin? No tein.
Maustekaapissa sattui olemaan tummaa siirappia ja kaikki tarvikkeet Paraisten pipareihin (lähinnä omaa ohjettani olevan ohjeen löysin täältä), joita olen joka jouluksi tehnyt yhden 5 kg kurkkupurkillisen. Siis neljä annosta. Eli sekin taikina on nyt jääkaapissa jähmettymässä. Tosin vain kaksi annosta tällä kertaa. Monta muistoa ehti pyörähtää mielessä, kun sekoitin jauhoja sokerisiirappimausterasvaseokseen 34 vuotta vanhalla hyvin palvelleella Chevette-vatkaimella. Se ostettiin aikoinaan esikoisen vauvaruokien soseuttamista varten. Siinä on sellainen lisäosa. Sekin toimii vielä. Jokohan Piltit oli silloin keksitty?
Hiukan jalkapohjia kuumottaa hellan vieressä vahtiminen, mutta muuten matottomassa (matot ovat ulkona tuultumassa, koska on kuiva sää) huushollissamme leijailee vihdoin joulun tuoksu. Kannatti tehdä. Voihan sen piparitaikinan pakastaa, ellei jaksa tehdä niitä valmiiksi asti huomenna. Kun on se tuuvinkiprojekti, josta kaikki sai alkunsa.
Oli piltit keksitty. Minun esikoiseni täytti just 35 vuotta, ja muistan, että ostin ruusunmarjasosetta pilttipurkissa hänelle neuvolan tädin kehoituksesta.
VastaaPoistaIhana tarina tuuvingista porkkanalaatikon, taatelikakun kautta piparkakkutaikinaan. Niin syntyy joulu. Ihan kuin itsestään :)Tuoksut leijuvat tänne asti!
VastaaPoistaOutolintu,
VastaaPoistaNiin olikin. Nyt minäkin muistan sen ruusunmarjasoseen. Oli muuten hyvää. Silloin kyllä aloitettiin vauvoille syöttää soseita ja raasteita liian aikaisin. Neuvolan ohjeiden mukaan toki.
Sivuaskel,
Enpä olisi aamulla arvannut, miten tänään käy. :)
Sivuaskel vei sanat suustani! :) Vähän noin kävi minullekin. Aioin vain leipoa torttuja valmistaikinasta, mutta uunin kuumentuessa tajusin että vihdoinkin on pakkanen, eli voin sulattaa pakastimen kun ruoat pysyvät jäässä parvekkeella. Samalla tietysti piti pestä myös jääkaappi. Ja sitten ajattelin että typerää lämmittää uunia vain kahden torttupellillisen takia, teenpä tässä kakun...
VastaaPoistaNarraakohan joulu meitä??
Teillä vaikuttaa tosi jouluiselta, tuoksut ja kaikki.
VastaaPoistaMinä lähden ystävän luo paistamaan karjalanpiirakoita. Siivoukset ovat vielä tekemättä ja piparit ostetaan kaupasta.
Levollista joulujuhlaa!
Tuuvinki voi olla hyvää, mutta tyytynen tuutinkiin.
VastaaPoista