22. marraskuuta 2006

Miksi luen blogeja?

Viittaan tässä nyt sopivissa annoksissa tietoa jakavaan Verkkolehteen In Medias Res, joka puolestaan viittaa edelleen... ja ilmaisen omat kolme syytäni lukea blogeja.

1) Olen päässyt tätä kautta uudelleen kiinni ajan ilmiöihin, saanut muutaman kerran tietoja nopeammin kuin lehdet tai TV/radio ovat niihin tarttuneet. Opin joka päivä uutta. Ihmettelen esim. Neulekirpun uutteruutta tiedonkeruussa. Olen vähentänyt tilaamieni lehtien määrää, koska blogeissa elämä avautuu mielestäni äkimmin ja syvemmin enkä sitäpaitsi ehdi juuri lehtiä enää lukemaankaan.

2) Olen tutustunut mm. näiden blogien erilaisiin kirjoittajiin ja valokuvaharrastajiin, joiden kynän ja kameran jälkeä seuraan mielenkiinnolla, koska tekstien ja kuvien takaa olen tunnistavinani aidon elämän arjen ja juhlan, ilot ja kipupisteet. Jokainen kommentti omaan päreeseen, vaikka hymiökin, lämmittää mieltä. Sanaleikit kiehtovat ja välistä oikeasti hykerryttävät.

3) Blogilista.fi:n suosikkieni nimien ja nimimerkkien takaa löytyy osin minulle tuikituntematon verkosto myötäeläjiä, jotka eivät näytä katoavan, vaikka joudun välillä pitämään taukojakin enkä kovin runsaasti ehdi/jaksa/osaa kommentoidakaan. Jotenkin naivisti kuvittelen, että blogiani saattavat lukea samat henkilöt, joiden blogeja itsekin seuraan.

Päätin kirjoittaa tästä aiheesta nyt siksi, koska pidemmän tauon jälkeen tunnen jääneeni jostakin paitsi. Silmäilin heti suosikkilistani viimeisimmät postaukset läpi ja löysin paljon uutta mielenkiintoista luettavaa. Ja harmikseni totesin, etten palattuani päässytkään kommentoimaan Vuodatuksen blogeja. Olisikohan tästä muuten apua vuodatusblogilaisille? Minulle tärkeä Valokuvatorstaikaan ei huolinut kuvalinkkiäni. Em. asiat kertonevat, miten tärkeiksi olette minulle muodostuneet. Sekä se, että edes mietin, kumman pinon tutkin ensin, kotiinkannetut postit vai blogit?

Kuva: OK English 8 Updated Marian askarteluvinkin mukaan. Ex-ope otti siis sakset ja liimaa, leikkasi yläasteen vanhentuneen kasiluokan kirjan kannet suikaleiksi. Samoin kävi lukion English Update kurssikirjan kannelle. Lopputulos ihmetytti Nooraa ja Oskaria. Tätä teemme joskus yhdessä, ehkä jo puolentoista viikon päästä, jolloin he ovat tulossa yökylään.

14 kommenttia:

  1. Huomenta Liisa!

    Minulla oli pahoja vieroitusoireita nyt kun Vuodatus tökki... Mutta kun se tökki tarpeeksi kauan, niin eilen illalla esim. en enää istunutkaan koneen ääressä vaikka se olisi toiminut. Hm.... :)

    Kyllä tämä bloggaus mielestäni on paljon hyödyllisempää kuin jokin tv:n katselu. Täällä sitä on sentään "tekemisissä" ihmisten kanssa: Vuodatuksen tökkimisisessä ikävintä oli juuri se, ettei saanut kommentoitua toisia eikä luetuksi heidän kommenttejaan!

    Käsityöinnostukseni purskahti uudelleen esiin, kun tarpeeksi kauan seurasin neuleblogeja. Nyt haen niistä vertaistukea :) ja uusia ideoita.

    Bloggaajista muodostuu mielestäni oikein ystäväpiiri. Tietysti on niitäkin lukijoita, jotka eivät koskaan kommentoi, mutta joskus on hauskaa kun hekin paljastavat itsensä...

    VastaaPoista
  2. Huomenta Kaisa itsellesikin!

    Kävinpä kopaisemassa sinunkin blogiasi eilen, mutta em. huonolla menestyksellä.

    Itse olen ottanut ompelukoneen esille Sikurin innoittamana, valokuvauksen harrastamiseen innoittajat löytyvät kuvablogini linkkilistalta ja hyvien kirjojen pariin ohjaajia on löytynyt useita. Runot ja tarinat kuljettavat matkassaan. Milloin kepeästi, milloin syvissä vesissä.

    Pohjanmaan halki ajellessa käväisit mielessäni. Näin se menee, virtuaaliystävyys.:)

    VastaaPoista
  3. Eikö vieläkään onnistu kommentit vuodatukseen? Sain ainakin eilen onnistumaan. Vuodatuksessa täytyy muistaa, että sitä palvelinta ylläpitää yksi ihminen oman työnsä ohessa. Kärsivällisyyttä tarvitaan, kyllä se siitä....?

    VastaaPoista
  4. Täällä taas...

    Kyllä Vuodatus on jo tänään toiminut kuin unelma. Kiitos Tuomakselle ahkeruudesta! Sami sääli häntä oikeasti, kun itsekin it-ihmisenä tietää mitä se on kun ohjelma tilttaa ja asiakas valittaa...

    Olen täällä värjäillyt lankaa ja huovuttanut ja järjestellyt paikkoja. Sitten katkesi vedentulo - mitään varoitusta ei ole annettu, joten toivon mukaan ei tuntikausiksi. Voisikohan Spriteen keittää kahvia...? :D

    VastaaPoista
  5. Hei Liisa.
    Kiinostuneena odotan, millaisen punostyön meille esittelet lähitulevaisuudessa, toivon:).

    VastaaPoista
  6. Hops. Kuvahan on jo ladattuna tuossa yläpuolella, mutten huomannut, koska siirryin heti tekstiin. Työtä voi jatkaa liimaamalla suikaleita ikään kuin loimiksi ja pujotella niihin. Liimailla kannattaa. Sitten työtä voi kääntää ja leikata ja liimata uudet loimet ja jälleen punoa...

    VastaaPoista
  7. Näitä vastauksia kysymykseen Miksi-luen-blogeja on mielenkiintoista lukea... Seuraan tätä kyselyä kuin jotain polkua - tänne tulin Kirsin verkkolehden sivuilta. Sun vastauksesi ovat niin hyviä, ettei niihin ole mitään täydentämistä. Elämä ilman blogeja olisi tosi köyhää!

    VastaaPoista
  8. Elämä ilman blogeja, eihän sellaista voisi edes kuvitella enää.

    VastaaPoista
  9. Leena ja Kaisa,

    Vasta myöhään eilen illalla sain ensimmäisen kommentin oikealla tavalla linkkeineen erääseen vuodatuksen blogiin. Kävin plaraamassa foorumiakin vastausta ongelmaan hakien (oma www.liisanjutut.blogspot.com ohjasi aina kommentoimaani blogiin).

    Kaisa,

    kokeilitko Spriteä? Luulisi kupplien haihtuvan kuumetessaan.:)

    Maria,

    Tuosta pujottelusta tuli mieleen alakoulun ensimmäiset käsityöt. Oli sellaisia valmiita loimilehdyköitä, joihin sitten pujoteltiin erivärisiä liuskoja. Ohuita paperisia, ei kartonkia kuten nämä käyttämäni kirjankannet. Nuoremmat eivät ehkä ole sellaisia tehneet. Ihan mukavaa näpertelyä.

    VastaaPoista
  10. Olen aika paljon samaa mielta.

    VastaaPoista
  11. Iines J, Maijamuru ja HPY,

    Niinpä, mitä olisi elämä nyt ilman blogeja?

    Kiva kun piipahditte.

    VastaaPoista
  12. Liisa, epäilemättä ne ihmiset seuraavat sinun blogiasi, joiden blogeja sinä seuraat, ainakin minuun tämä pätee. Sytiä on useita. Yksi niistä taitaa olla kiinnostus samoja asioita kohtaan. Toinen on luultavasti tuo verkostoitumisen tuoma onnellisuus.

    VastaaPoista
  13. Niin itsekin arvelen, Kirsi. Ja samalla olen in medias res. :)

    VastaaPoista

Kommentoi sinäkin!