Kulkukauppiaat

Olen kotoisin kärrytien päästä. Siis perille pääsi hevospelillä ja polkupyörällä, jos työnsi sitä. Ajaminen ei onnistunut kuin paikoin, tie oli sen verran kivinen. Ohikulkijoita ei juuri koskaan näkynyt. Hopeahapsinen kalastaja poikkesi joskus ja yöpyi. Nyt ajatellen hän maksoi yösijastaan hyvän hinnan, sillä hän aina antoi senpäiväisen saaliinsa majapaikkaansa. Ja ne kalat olivat kunnonkokoisia lähilampien sintteihin verrattuna. Niinpä jokainen pihaan tupsahtanut vieras oli lapsille ihmetyksen paikka. Ei meitä varmaankaan ollut peloteltu tavanomaista enempää, mutta vieraan tupaan astuessa muistan kyllä useimmiten kaikonneeni kammariin. Ainakin toviksi. Ujostutti. Sieltä sitten varovasti ovenpielestä tarkistin tilanteen turvallisuuden ja menin sanomaan käsipäivää muiden mukana.

Eräänä kauniina kesäisenä päivänä pihaan ilmaantui kulkukauppias polkupyörällä. Tavaratelineellä oli muistikuvani mukaan joko vanerinen tai peräti puinen monilokeroinen kapsäkki. Laukkuryssistä puhuttiin, mutta ei hän ole jäänyt mieleeni aksentistaan, vaan mielenkiintoisesta kapsäkistään. Ja siitä, että se oli ainoa kerta, jolloin muistan kulkukauppiaan poikenneen meillä. Kiertävänä kauppiaana hän ei ehkä tiennyt, ettei meille juuri kannata tulla, koska isäni oli myymälänhoitaja ja kaikki ostokset hoituivat sitä kautta. Mutta isä oli viikot töissä ja näin sai kauppias avata laukkunsa pihanurmikolle katseltavaksemme.

Muistan nähneeni ainakin lankarullia, erilaisia neuloja, virkkuukoukkuja, täikampoja, hiussolkia, sukkia, huiveja. Ehkä joitakin korujakin. Nappeja ja neppareita ja harmaata sukkakuminauhaa. Ompelutarvikkeita enimmäkseen. Itse laukku oli niin erikoinen lukuisine lokeroineen, että siinä jo oli ihmettelemistä. En muista äidin tehneen kauppoja, vaikka sifonkihuivi, vai olisiko ollut peräti silkkinen, otettiinkin laukusta sovitettavaksi. Joskus vuosikymmeniä myöhemmin muistan isän kertoneen, miten kiertävä huonekalukauppias oli tullut pihaan. Silloin tie tietenkin oli jo ajokelpoinen. Vanhempani taisivat ostaa ensimmäisen nahkasohvansa silloin. Oli helppo valita valmiiksi koottu huonekalu muutamasta tarjolla olevasta ja vielä omassa pihassa. Nyt saa ostaa huonekalunsa palasina litteissä pahvilaatikoissa itsepalveluna, ellei halua maksaa maltaita.