22. marraskuuta 2013

Muistatko kun 50 vuotta sitten


John F. Kennedy kuoli? Minä muistan ja jopa melko tarkkaan. Lukioaikaista luokanvalvojaani olisi kai voinut pitää myös nykyaikaisena sanomalehtiopettajana. Hän opetti historiaa ja hänellä oli tapana teettää oppilaillaan viikottaisia uutiskatsauksia. Minullle osui tämä marraskuun viikko, jolloin Yhdysvaltain presidentti John F. Kennedy ammuttiin. Siitä syystä muistan asian niin hyvin. Piti kuunnella uutisia, etsiä lehtileikkeitä ja esittää asia tiivistelmänä tunnilla.

Ei ollut silloin twittereitä aika facebookia eikä minkään sortin internettiä. Ei minulla kai ollut käytettävissä sanomalehteäkään, koska olin kirjoittanut toisella paikkakunnalla asuneille vanhemmilleni pyynnön säästää kyseisen viikon lehdet ja lähettää ne minulle linja-autokyydillä koulupaikkakunnalle.

"Hyvä kotiväkiseni!

Laitan tässä pienen lappusen tulemaan sinne päin. Olis hiukan asiaa. Nim. kun laitatte ne tämän viikon lehdet lauantaina, niin voisitteko laittaa siihen samaan pakettiin yhdet lapaset + pari laamapaitaa (niiden pitäisi olla siellä). Tuli talvi jo. Ostin talvikengät mk 32:-
....
Olin toki ujo ja arka, mutta näin jälkeen päin ajatellen olisi luullut, että olisin saattanut saada lehtiä lähempääkin, jos vain olisin ehtinyt ja uskaltanut kysellä. Tosin puhelintakaan ei ollut käytössä. Niin vain kotitehtävä tuli tehdyksi enkä muista, että olisin tavanomaista enempää ihmetellyt sen vaativuutta. Kirje postiin ja lehtien noutaminen matkahuollosta. Niin oli materiaali kasassa.


Talvi näkyy silloinkin tulleen näitä aikoja. Laamapaitoja minulla ei enää ole. Silloin ne kai olivat ihan tavallinen talvivaruste tytöillä. Mitähän nuo vuonna 1963 32 markkaa maksaneet talvikengät maksaisivat nykyeuroissa?


Ylin kuva on Riuttalan talonpoikaismuseosta. Kaksi muuta kaupunkimme uudesta kävelykeskustasta. Ne on otettu eilen. Näkyivät testaavan uusia jouluvaloja ennen huomista joulunavausta. Kävin hammaslääkärissä. Palatessani oli alkanut sataa lunta, joka suli heti pois. Em. vanhassa kirjeesäni ihmettelen myös Jämsän jouluvalojen aikaisuutta. Osattiin sitä ennenkin.

14 kommenttia:

  1. Rintamamiestalossa maalla kuunneltiin radiosta ja luettiin Savon Sanomista Kennedyn murhasta. Kyllä se alakoululaisen mieleen jäi.
    Laamapaita on tuttu asuste. Ei ollut teknisiä alusasuja ei fleece-välikerrastoja.
    Kengät maksaisivat noin 65 euroa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Seita,
      Eilen illalla Heikki Kahila muisteli tapahtumaa "elämänsä uutisena". Minä en koskaan nähnyt uutista televisiosta. Televisio hankittiin omaankin perheeseen vasta vuonna 1975.

      Nykyään on niin paljon erikoisalusasuja ja välikerroksia, että tavallinen kuluttaja ei pysy edes kärryillä niistä. Puskaradion perusteella tulee sitten kokeiltua jotakin. Luonnon materiaalit ovat ihoystävällisimpiä.

      Vasta hiljan opin, että fleece on ongelmajäte. Sitä ei saa laittaa normaalin talousjätteen sekaan.

      Poista
  2. Muistan miten Kennedyn murha järkytti nuorta mieltä ja reilua vuotta myöhemmin luettiin lehdestä päivittäin ja pelättiin Kuopion nailonsukkamurhaajaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Simpukka,
      Luultavasti minäkin muistaisin sen ilman tuota kotitehtävääkin. Nailonsukkamurhaajasta en kyllä tiennyt mitään aikoinaan. Olen kyllä täällä asuessani kuullut. Kokemuksellinen tunnetila jättää aivan erilaisen muistijäljen kuin kerrottu tai jostakin luettu tapahtuma.

      Poista
  3. Syyslukukauden alussa v. 1963 muutin asumaan Domus Academican ylioppilasasuntolaan. Kuulin asuntolassa radiosta, että Kennedy oli murhattu. Uutinen järkytti minua ja asuntolan muita opiskelijoita.
    Jouluvalot ja kauppojen joulukoristeet tulivat minulle suurena yllätyksenä. Palasimme viikko sitten kotiin putkiremontin valmistuttua (pieniä yksityiskohtia lukuunottamatta) asuntomme osalta.. Jouluvalmistelut jäävät vähäisiksi, koska aikaa kuluu tavaroiden purkamiseen kodin siistimiseen ja sisustamiseen jne.
    Liisa, hyvää viikonloppua sinulle ja lukijoillesi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olivia,
      Samassa asuntolassa minäkin asuin opiskeluajan loppuvuodet. Siellä oli keskusradio huoneissa ja silloin uudella puolella yhteiskeittiön viereisessä aulassa jo televisiokin.

      Muutot ovat aina aikaa vieviä. On varmaankin iso "joululahja" päästä takaisin omaan kotiin. Täällä oli eilen torilla jouluvalojen sytytys ja ilotulitus. Jälkimmäisen jytinän kuulimme Puistokoululle, jossa olimme katsomassa teatteriesitystä. Ja aamu valkeni valkoisena. Hyvää sunnuntaita!

      Poista
  4. Muistan hyvin Kennedyn surman, moneen kertaan näytettiin telkussa ja koulussa siitä puhuttiin paljonkin.
    Minä käytän vieläkin laamapaitaa täällä talvisin, sopii hyvin koleaan säähän. Vaikka ei kai se enää sen niminen ole. Joskus sitä nimeä ihmettelinkin, kun tajusin, että laamalla tuskin on mitään tekemistä asian kanssa. Lopulta selvisi että Dr. Lahmann keksi tuon joustinneuleen ja siitä tuli sen suomenkielinen väännös.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sirokko,
      Kennedy perheineen oli kai jonkinlainen idoli osalle nuorista ja siksi(kin) tragedia kosketti niin syvältä.

      Tuolla aiemmissa kommenteissa olen muistaakseni kirjoittanut, että olen jäänyt paitsi television alkuajoista. Muistan sen, että rippikouluaikanani kesällä tuli ohjelmaa vain kahtena päivänä. Aika pitkä matka on siitä kuljettu nykyisin tarjontaan. Ei ihme, että kyllästyttää välillä koko toosa.

      Seuraavan kerran kun menen ostamaan alusvaatteita, aioin kysyä, olisiko laamapaitoja myytävänä ja katsoa mitä minulle tarjotaan. En ollut tietenkään kuullut tuon sanan tarinaa. Kiitos siitä!

      Poista
  5. evakon tytär11/24/2013 6:35 ip.

    Kennedy murhattiin ja isä oli taas kerran vauhkona:" Nyt tulloo sota!" Isäparkaa ajettiin evakkoon pitkin Suomea vuosikausia moneen kertaan, mutta sai kuolla rauhan aikana asutustilallaan. Isä oli invalidi, ei kelvannut ammuttavaksi vaan teki valtiolle siviilitöitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Evakon tytär,
      Kiitos kommentistasi. Sodan tavalla tai toisella kokeneiden reaktiot olivat tietenkin aivan erilaisia kuin nuorten koululaisten. Itse en asunut kotona, joten oman isäni reaktiota uutiseen en tiedä. Hän ei muutenkaan minulle puhunut sodasta koskaan. Olisi pitänyt osata kysyä. Muistan kamarin vaatekaapin alahyllyllä olleen mustan pahvilaatikon, jossa oli sota-ajan kirjeitä. Jossakin elämänvaiheessa tuo laatikko katosi kuin tuhka tuuleen.

      Poista
  6. Tammimarkkinoilla voi olla laamapaitoja myynnissä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kalevi,
      Niin saattaa ollakin. Yleensä on niin kylmää silloin, että en ole käynyt tutustumassa tarjontaan. Sinne siis.

      Poista
  7. Minä olin aloittanut Kaleidoskoopin kuuntelun radiosta maaten tuvan pitkällä penkillä, kun ohjelman keskeytti ylimääräinen uutislähetys Kennedyn ampumisesta. Järkyttävä uutinen se oli.
    Telkkaria meillä ei ollut, joten radiosta uutisia seurattiin ahkerasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aimarii,
      Radiosta kuulit siis sinäkin. On meitä telkkarittomia siis ollut muitakin.

      Luin uudelleen vanhemmilleni lähettämäni kirjeen ja katsoin saapumispostileiman. Se oli 21.11. Vanhoista kirjeistä löytyy sekin. Nykyisin ei usein ole edes lähtöpaikkakunnan leimaa.

      Poista

Kommentoi sinäkin!