Aika kuluu nopeasti ihmetellessä kesän vaihtelevia säitä. Täytyy myöntää, että syksy on saapunut näille leveysasteille. Pihapihlaja on jo punastunut latvastaan. Sen marjoista suurin osa on jo kadonnut, tänä vuonna, kumma kyllä, räkättirastaiden suihin. Olisikovatkohan jo toista poikuetta?
Eilisiltana ilmeisesti viherpeipot einehtivät kesäkukkien siemenillä takapihalla. Olin jo huolissani saponariasta, siis etteivät veisi ihan kaikkia siemeniä. Varikset ja harakat ovat ilmaantuneet takaisin. Pikkuorava taiteilee edelleen tolpalta toiselle. Meno sujuu jo vauhdikkaasti. Närhikin on näyttäytynyt. Kaikki tämä on nähty ikkunalasin takaa.
Puoli vuotta on myös katseltu talvella väärään paikkaan purettua puupinoa. Viikon päästä lauantaina on luvassa talkoot. Jospa tukit muuttuisivat polttopuiksi ja maisema siistiytyisi. Alkukesästä näytti, ettei takapihan nurmikko pääse kasvun alkuun lainkaan. Sitten kun taivas ensimmäisen kerran repesi, on vettä riittänyt. Ihan liiaksi asti. On saanut olla tarkkana, missä välissä on tohtinut marjapensaisiin mennä. Minusta ei siihen juuri ole ollut. Olenpa vain vanhasta muistista aina hetken nyprännyt herukoita tai vadelmia pikkuastiaan. Ja tiennyt mitä siitä seuraa. Samaa kuin pitkään kävelemisestä, seisomisesta, istumisesta tai näppäilemisestä. Kiristystä ja kipua.
Kerran olen kävellyt uuden sillan näkoalapaikalle, josta ensimmäinen uskalikko on jo lehtiuutisen mukaan hypännyt alas laivaväylään. Onneksi hänelle ei ollut käynyt kuinkaan. Sillat tuntuvat olevan lemmenlukkojen ja miehuuskokeiden paikkoja. Tuli mieleeni Mostarin silta.
Saviheinä näkyy kurottavan korkeimalle tänä kesänä istutettujen koivujen juurella. Maitohorsma ei ehtinyt vielä tänä kesänä.
Loppuviikosta on tullut hiukan seuratuksi myös Moskovan iltoja. Minun silmiini stadion näyttää sinisine kukkakoristeineen kummalliselta. Onhan perinteinen venäläinen koristevärimaailma ennen ollut punaista, valkoista ja mustaa. Ei siellä myöskään juuri näy kyrillisiä kirjaimia. Etäällä kuitenkin häämöttää tuttu yliopistorakennus. Muuten kisat voisivat olla ihan missä tahansa. Nuorena tuli paljonkin kuunneltua Pekka Tiilikaisen ja Paavo Noposen selostuksia radiosta. Nyt television kisakatsomossa homma tahtoo mennä urheilijoiden asujen, kampausten ja meikkien ja korujen ja kynsien seuraamiseksi.
Mökillä en nähnyt lainkaan harakoita tai variksia tällä viikolla. Sepelkyyhkyt kokoontuivat puhelinkaapelille istumaan. Ehkä ne ovat muuttopuuhissa.
VastaaPoistaIsäni kuunteli Pekka Tiilikaisen ja Paavo Noposen selostuksia innokkaasti, vaikka hänen suomen kielen taitonsa oli melko hatara. Paavo Noposen selostukset olivat elämys sinänsä ja omaan aikakauteen sopivat. Mieheni seuraa Moskovan kisoja vanhana yleisurhelun harrastajana. Pian alkaa keihäskilpailun finaali.
Hyvää viikonloppua!
Olivia,
PoistaRadioselostus on yleensä jatkuvaa puhetulvaa. Noponen oli suvereeni aikanaan. Voin vieläkin palayttaa mieleeni kummankin selostajan äänet. Televisiossa voi pitää taukoja, koska kuva kertoo enemmän kuin sata sanaa. Tosin lapsuksetkin näkyvät heti.
Itsekin katsoin tuon eilisen keihäsfinaalin, mutta ei se yhtään auttanut suomalaisia. ;) Mieheni on seurannut kisoja kyllä.
Hyvää sunnuntaita, joka täällä aukeni harmaana!
Mä olen ihan juuttunut katselemaan kisoja. Ihan tyhmää, kun loppuvat :(
VastaaPoistaAmalia,
PoistaMoni on. Ja eläytyy niin, että juoksee ja hyppää mukana. Jos Tero olisi eilen voittanut, pikkupojat olisivat jo tänään urheilukentillä heittämässä kotitekoisia keihäitä. Ainakin ennen lapset toimivat niin.
Eikös telkkarista tule urheilua jatkuvasti joltakin kanavalta?
Tero Pitkämäen keihäskaaret olivat komeaa katseltavaa, eikä Ruuskasen kuudes sija huono ole sekään. Olivathan heittäjät maailman kärkeä. Nezirin ponkaisu välieriin lämmitti myös mieltä. Hyvä Suomen miehet ja naiset! Kilpailijoita on muutoinkin ollut hauska katsella, eivät tosiaan olleet mitään tasapaksua massaa. Onneksi lauantaina satoi, joten olimme television ulottuvilla!
VastaaPoistaLaila,
PoistaNiinpä. Ammattilaisia ovat yleisurheilijatkin nykyisin. Ruuskaselta odotettiin mitalia ja siksi loppulitviikissä vallan unohtivat tuon ainoan pistesijan ja laittoivat Suomen naisten menestyksen Ruuskasen menestyksen edelle. Huomaatko, että puolustan tässä savolaista miestä, vaikka en itse savolainen olekaan? ;)
Hienot kuvat olet napannut uudelta sillalta.
VastaaPoistaMeidän matkat Kuopioon kuljetaan nykyisin tätä rauhallista tietä pitkin. Tutuissa maisemissa on eräänlaista uutuudenviehätystä.
Simpukka,
PoistaKiitos. Aika moni näkyy ajavan jo uutta reittiä. Bussipysäkit ovat vielä muovipussien peitossa.
Minä kun olen täällä väärällä puolella, niin kaipaan vanhaa reittiä Suosaareen. Nyt sinne ei pääse kuin veneellä.
Hyvin on jäänyt minunkin mieleeni Tiilikaisen ja Noposen isänmaallista intoa hehkuvat selostukset 60-luvulta, siitä se oikea tunnelma syntyi.
VastaaPoistaSilta on siis vihdoin valmis ja käytössä, noita uhkarohkeita hyppääjiä näyttää riittävän joka sillalle Suomen maassa, jonkinlaista miehuuskoetta tosiaan.
Sirokko,
PoistaNykyisin urheilua voi seurata monilta kanavilta ja netistä koko ajan. Aikanaan kisoja oli vähemmän ja siksi ne kai ovatkin jääneet niin hyvin muistiin. Ja jos jossakin lajissa Suomi menestyi, lapset olivat kilvan alkamassa harrastaa juuri kyseistä lajia.
Hitaamman liikenteen sillat ja tie on avattu. Moottoritien viimeistä siltaa, meitä lähintä, vielä rakennetaan. Projektin on määrä olla lopullisesti valmis ensi vuonna.
Tottakai minä muistan myös Tiilikaisen ja Noposen radioäänet. Katselin nyt kisoja, olen aikalailla kiinnostunut urheilusta ja liikunnasta yleensäkin.
VastaaPoistaKesäreissulla lapsuusmaisemiini piti ihan varta vasten käydä kunnan urheilukentällä kokeilemassa pikajuoksun starttia. Se kenttä tuli aikoinaan niin tutuksi minulle.
Joko talkoissa puupinon paikka muuttui tai puut tuli pienityksi?
Aimarii,
PoistaSen verran iso oli pino, että ainakin 1/3 on vielä tukkeja jäljellä. Ja isoja klapipinoja, jotka ovat nyt ainakin oikealla tontilla.
Olen minäkin urheillut, eniten juossut = hölkännyt ennen sairastumistani. Erilaisten operaatioiden jälkeen liikunta on sanana saanut minulla tietenkin ihan uuden merkityksen.