Neljän maissa kävin postilaatikolla. Ei ollut lehti vielä tullut.Sääennusteen mukaan odotin sumuista aamua. Ilma kyllä tihkui kosteutta ja selvimmin kaste kimmelsi lupiinien lehdillä. Elokuista on. En ehtinyt rantaan ennen auringonnousua. Matalalta paistava aurinko suorastaan viilsi silmänpohjiani, kun yritin saada kuvaa auringonsillasta. Ei onnistunut. Usva alkoi nousta alavilla mailla vasta iltakymmenen jälkeen. Kuvaamista ajatellen liian kaukana.
Viiden kieppeillä näkyi ensimmäinen koiran ulkoiluttaja tulevan polulla vastaan. Hän oli puheliaalla tuulella. Ei ollut vielä nukkunut lainkaan, koska oli ollut rokkitapahtumassa. Tyynessä säässä veden äärellä olisi pitänyt melkein kuiskailla. Maistelimme vadelmia ja muistelimme, miten kumpikin oli aikoinaan poiminut piirakkamustikat hetkessä parin sadan metrin päästä. Nyt meitä kummastutti se, miten rantapuistoa nykyisin hoidetaan. Paikoin melkein kaikki aluskasvillisuus on niitetty ja vesottu ja vapaa vesi näkyy. Tässä kohtaa puisto alkaa muistuttaa pöpelikköä. Hänellä olisi ollut toivomus yhden tietyn pensaan poistamisesta. Ei näy vesi enää keittiön ikkunasta, vaan pitää katsella naapuritalon autorivistön kattoja. Ei kai siitäkään mitään tulisi, että jokainen asukas kävisi oman käden oikeudella kaatamassa juuri haluamansa puun tai pensaan. Ainakin aiemmin siitä on seurannut satikutia.
Linnut ovat vaiti, muut paitsi lokit. Pari varista käy silloin tällöin muurahaispesän kimpussa. Pikkuorava on joinakin päivinä syöksyillyt sähkökaapelia pylväältä toiselle ja sitten kadonnut hulppeasti pituutta kasvaneiden puiden oksien pimentoon. Harakkakin on ollut nykyisin harvinainen näky. Lokkeja on entistä enemmän. Jokunen tiira. Minne ovat käpytikat kaikonneet? Matkan varrella pientareilla päivysti muutama varis ja jokin sorkkaeläimeltä näyttävä pieni otus ylitti tien. Hirvivaaramerkkejä riitti koko matkalle. Onneksi näimme vain yölaiduntavia lehmiä.
Hellepäivänä oli hyvä pysytellä sisällä suojassa auringon paahteelta ja istua, vaikka se tiukkaa tekeekin, ilmastoidussa autossa. Eilinen ilta oli aamua kauniimpi. Liekö viisaampikin.
Kauniit tunnelmalliset kuvat, ja luettavakin oli mukavaa. Leppoisa tunnelma on se mita tasta tuli.
VastaaPoistaHélène,
PoistaKiitos. Tänä aamuna pikkuvästäräkit olivat aamu-uintikavereina ihan rohkeasti. Tämä on rauhallinen lähiö ja rauhallisesti pitäisi osata ottaa myös itse elämä.
Aamukuva on tuosta rannasta, iltakuva matkan varrelta Rautalammilta. Samassa paikassa oli kaksi muutakin kuvaajaa. :)
Mukavaa luettavaa.
VastaaPoistaVarjossa on hyvä olla paahteella.
Aamuisessa järvimaisemassa valon lempeys, ilta-auringossa värien voimaa.
Hienoja kuvia.
Liplatus,
PoistaKiitos kehuista. Olen luulevinani, että elokuun aurinko ei olisi niin paha kuin keskikesän. Ei taida mennä niin. Nyt mittari näyttää 22 astetta, se tuntuu ihan sopivalta. Tosin ukkosta luvassa.
Ihastuin lehmäkuvaan. Lehmät ovat "katoava luonnonvara" täällä etelässä.:)
VastaaPoistaOlivia,
PoistaMaito saadaankin nykyään kaupasta :) erilaisina versioina eri meijereiltä. Näitä tuotantoketjun alun ihmeitä ei todellakaan pääse usein näkemään. Näillä seuduin se mahdollista, kunhan lähtee muutaman kymmenen kilometrin päähän kaupungista.
Missään en ole pyöräillessäni nähnyt niin paljon hirvivaaroja kuin Pohjois-Karjalassa.
VastaaPoistaKalevi,
PoistaNäitkö koskaan hirviä? Itse olen päässyt lähimmäksi elävää hirveä Neulamäessä ja Päivärannassa.
Itäisessä Suomessahan näitä muitakin vaaroja on, lakeuksilla vähemmän. Joskus Rautavaaralta kotiin ajellessa (autolla) kokeiltiin, kuinka pitkään pystyi ajamaan vapaalla.
Liisa, kiitos ihanista tunnelmakuvista! Karhunputkien siluettikuva toi mieleen jännittävästi Afrikan savannin. Syksyä kohden mennään. Mökin vaiheilla on ollut hiljaista. Joutsenet ovat lentäneet torveaan soitellen rantamme ohi ja haukan kimeä vihellys on satunnaisesti kuulunut kaukaa. Muut linnut ovat hiljaa, eivät enää ehkä pesimäpaikoillaan lainkaan. Rantasipi on jo lähtenyt muuttomatkalle. Hyttysiä on vain satunnaisesti, hirvikärpäsiä on kuulemma alkanut ilmestyä tilalle, ei onneksi vielä omaan tukkaan.
VastaaPoistaLaila,
PoistaHyttysten vähyyttä olen minäkin ihmetellyt. Sen verran olen vaihtanut paikkaa viime viikolla, että olen kuullut kurkien huudon, palokärjen, pelästyttänyt lehtokurpat apilikosta lentoon kahdenkin pellon laidalla, nähnyt kolme korppia, mikä ei ole jokapäiväistä nähtävää.
Kyllä, syksy on jo täällä. Sadekuurot ovat kurittaneet monet kesäkukat jo pilalle. Olisi kai aika vaihtaa syksyiset tilalle.
Levollisen kaunista ja autereista.
VastaaPoistaAri,
PoistaTyvenellä aina on. Kunpa se levollisuus ankkuroituisi myös mieleeni.