15. joulukuuta 2012
Vanha väistyy
Päivittäiset kävelylenkit vaikeutuvat talven tullen. Liukkaus tuo omat ongelmansa, samoin tuulen hyytämä pakkanen. On ilmaantunut lisää haasteita. En tiennyt vielä tiistaina, että kävin viimeisen kerran vanhalla läppäsillalla. Satuin sinne samaan aikaan, kun toisaalla avattiin vastavalmistunut moottoritie myös etelän suuntaan. Samanaikaisesti kevyen liikenteen väylä siirtyi sillan Kelloselän puolelle.
Tietenkin minun piti seuraavana päivänä lähteä katsomaan, millainen väliaikainen siltaviritys sinne oli rakennettu. Sää ei ollut suotuisa. Koko viikon on pyryttänyt ja tuullut. Sisukkaasti kävelin ensimmäistä kertaa uutta väylää sillan korkeimmalle kohdalle asti. Lumessa oli koiran tassujen jälkiä, pari pyöräilijääkin oli liikkeellä. En ollut ainoa utelias. Ja onhan tuo väylä monelle myös jokapäiväinen työmatka.
Suosaaren kohdalla pysähdyin ja katselin nyt kaukaa niiden koivujen latvuksia ja tuulenpesiä, joiden luokse olin monesti kävellyt ja katsellut vastarantaa. Kuvannut vanhoja veneitä, kaisloja, perhosia ja sen haapanan. Sinne ei olisi enää asiaa apostolin kyydillä. Ne maisemakuvat muuttuivat yhdessä päivässä historiaksi.Uutta reittiä oli toki turvallisempi kulkea kaukana liikenteen melusta, mutta maisemat olivat vielä vieraat. Eikä yksikään puu suojannut viimalta.
Olin toki muutaman kerran ajatellut, että olisi mukava päästä katsomaan ja kuvaamaan työmaata toiselta puolen siltoja. Nyt se muuttuikin pakolliseksi. Kirkkaan kelta-oranssit kieltotaulut pysäyttävät. Niihin on laitettu kartat uudesta reitistä. Korkeimmalla kohdalla näkyi olevan levähdyspaikka. Se ei ollut vielä valmis.
Taidan olla katu-uskottava valokuvaaja. Palatessa oli vielä hämärämpää ja salama välähti viimeisen kuvan kohdalla. Olin jo astumaisillani kävelyputkeen, kun kuulin huudon työmaalta: "Hei, päästiinkö lehteen?"
PS. Toiselta puolen siltaa olevia kuvia pääsee katsomaan klikkaamalla sivupalkin linkkiä "Projekti"
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Niin se maailma muuttuu, nykyaika vaatii tehokkuutta, nopeutta, selkeyttä ja niin edelleen... Vanha tuttu maisema saattaa kadota ja pakottaa meidät katselemaan uutta erilaista maisemaa, oppimaan sen muodot ja tuntemaan se omaksemme, kunnes taas on aika muutokselle.
VastaaPoistaTurvallisia kävelyretkiä uuteen maisemaan.
Tiitsa,
PoistaNiin se menee. Ainoa hankaluus tässä asiassa on se, että matka pitenee. Alikulkuja ei jalankulkijoille tule.
On etsittävä uusia polkuja. Hauskasti ilmoittaa ulkomaalainen sääsivu tällä hetkellä: Tänään on tulossa yhtä lämpöinen päivä kuin eilen. Siis Kuopiossa. Kai miinus 11, joka tuulen vaikutuksesta tuntuu kuin miinus 16 on lämmintä? Lämmin henkäys talvisäässä...
Aika rientää ja maisemat muuttuu, mutta tarkkailijat pysyvät.
VastaaPoistaAri,
PoistaMeitä ympäristön tarkkailijoita riittää nykyään. Aika tuntuu rientävän vuosi vuodelta nopeammin, mutta sehän on vain tunne. Eiköhän se ole aina tuo niin suosittu 24/7. ;)
Joskus vilahtaa mielessä ajatus, ovatko ihan kaikki uudet tiet tai vaikka rautatien oikaisut todella välttämättömiä. Viime mainitusta esimerkki: junien aikataulu nopeutui viitisen minuuttia, kun rataa oikaistiin. Oikaisun vuoksi jotkut joutuivat jättämään kotitalonsa.
VastaaPoistaLaila,
PoistaKai niille jotkut perustelut täytyy olla, vaikka esimerkkisi valossa asia tuntuu kipeältä ja kyseenalaiselta. Elämä ei ole reilua. Tulee tästä mieleen esim. tekoaltaat. Kokonaiset kylät jäävät yhteisen edun nimessä veden alle. Raha ratkaisee. Tekisi mieli tällä hetkellä kysyä, mikä ja kenen raha ja kenen etu.
Niin maisemat muuttuvat... Ehkä löydät uuden suojaisan kävelyreitin vanhan tilalle. Mukavia kävelylenkkejä!
VastaaPoistaOlivia,
PoistaKyllä täältä reittejä löytyy, mutta tottumus on kuin toinen luonto. Joskus voi mennä autolla jonnekin kauemmaksi ja kävellä aivan uusilla reiteillä. Näin talvella sellainen ei tunnu mielekkäältä.
Rauhaisaa joulunalusviikkoa sinulle!
Olen havaitsevanani historian siipien havinaa. Mitähän Juhani Aho tuumaisi uusista näkymistä.
VastaaPoistaOn mielenkiintoista seurata tietyön vaiheita sivupalkkisi kuvakertomuksesta.
Simpukka,
PoistaOlisi siinä hänellä ihmettelemistä: isot koneet, heijasteliivipukuiset rakentajat, jatkuva liikennevirta ym.
Jää nähtäväksi, tuleenko sillan "väärälle" puolella käveltyä enää niin usein pidentyneen matkan vuoksi.
Kirjoituksesi otsikko pysäytti kerralla.
VastaaPoistaVanha tosiaankin väistyy, monella tavalla. On niin monta asiaa, jota ei millään hyväksyisi, pakko vaan on tottua siihen, että ei enää sopeudu kaikkiin asioihin.
Ei ole helppoa talloa uusia polkuja, minä ainakin kaipaan niitä tuttuja, lapsuudenaikaisia maisemia.
Niitä olisi niin mukava vaeltaa, nyt vain unessa.
Rosina,
PoistaMaailma muuttuu ja kehittyy liian nopeasti. On vain osattava siivilöidä itselle sopivat ja tarpeelliset asiat ja antaa muun mennä. Informaatiotulva on valtaisia. Jos seuraa nettiä edes vähän, huomisen lehden uutiset ovat vanhoja.
Minulle tuli tässä jotenkin mieleen runo "Olen unessa useasti sinun kaduillas, koulutie...", vaikka en ehkä kansakoululaisena tainnut tietää edes, mikä on katu. Kärrytie oli ensimmäinen koulutieni. Ne maisemat ovat todella vain muistoissa ja unissa joskus. Kivet, kalliot, purot, mäet, latu talvella... Eikä metsä koskaan pelottanut.