Kun ristin kädet, ne menevät aina niin, että vasemman käden peukalo on päällimmäisenä. Toisin päin tuntuu kummalliselta. Jos laitan etusormen ja keskisormen ristiin ja kosketan nenääni, tunnen että minulla on kaksi nenää. Aivoja voi siis huijata yksinkertaisin keinoin. Tai pikemmin aivot taitavat huijata minua.
Kädet kertovat ja niillä voi puhua, jos sanallinen yhteinen kieli puuttuu. Muutaman kerran on joku kysynyt minultakin, saisiko katsoa kättäni, siis lukea tai ennustaa kädestä. Saattaa niistä jotakin nähdä, koska jokaisella on ainutkertaiset sormenjäljet. Mutta tulevaisuuden curriculum vitae:ta en halua tietää.
Vauvoista on ihmeellistä, kun he löytävät omat kätensä. Vielä riemastuttavampaa on oppia taputtamaan. Sormista on paljon loruja. Peukaloputti, Suomen sutti, engelsmanni, kultaralli, pikkurilli. Ehkä minun ei kannattaisi alkaa peukaloida näiden sanojen syntyjä syviä. Eri puolilla maata lorut ovat erilaisia. Toki sormilla voi leikkiä ja leikityttää myös ilman noita nimityksiä. Äkkiseltään tulee mieleen sellainen vanha leikkiloru kuin Harakka huttua keittää tai se tuttu laulu langalle kiivenneestä hämähäkistä, jonka sade sitten vei.
Peukalon kaarevuudesta päätellään usein kätevyyttä. Peukalo ei myöskään saisi olla keskellä kämmentä. Jauhopeukalo on taitava leipomaan. Viherpeukalolta onnistuvat puutarhatyöt ja huonekasvien hengissä pitäminen. Joskus joku tärkeä päätös saattaa demokratiassakin olla yhden ihmisen peukalon alla. Poropeukalo sen sijaan tarkoittaa ihmistä, jolla ei oikein onnistu mikään. Miksi se ei tarkoita ihmistä, joka osaa hoitaa poroja tai valmistaa hyviä ruokia poronlihasta?
Peukuttaminen on nettikommunikoinnin tuote. Keskustelupalstojen kommenttiketjuissa näkee sekä ylös- että alaspäin osoittavia peukkuja. Moniin julkisiin tiloihin on ilmestynyt palauteautomaatteja hymiökuvineen. Kyseiset laitteet kai sopivat nykyajan kiireisille ihmisille sairaalan laboratoriossa, terveyskeskuksen odotustiloissa ja verotoimistossa. Peukut eivät niissä riitä, koska niillä on vaikea ilmaista, onko jokseenkin vai täysin eri tai samaa mieltä automaattisen kysyjän kanssa.
Kuvat ovat auton pesukadulta. Helppoa on, mutta käsin pesten tulos olisi toista luokkaa. Toisaalta tyydyttävä pesutulos ei juuri haittaa näillä olemattomilla liisanliukkailla.
____
Edit 21.11. klo 8.18
Toisetkin ovat ajatelleet tätä peukaloiden paikkaa. Ihan tieteellisesti (Duodecim). Paitsi kätisyyttä, artikkelissa pohditaan myös jalkaisuutta, korvaisuutta ja silmäisyyttä.
Tässä oli taas näyte kirjoitustaidostasi, naurattikin kovasti vaikka totisinta totta oli kaikki tyystin.
VastaaPoistaMinuun sopii kyllä hyvin tuo pekalo keskellä kämmentä ja poropeukalo enkä tosiaankaan osaa tehdä pororuokia saatika niitä hoitaa. Itselläni on aina oikean käden peukalo päällimmäisenä, kun käntei ristiin laitan.
Kovin on lämmintä syksyä myös täällä Jokelassa.
Ei ole liukkaista tietoakaan, turhaan talvirenkaita kulutetaan, vaikka kuluuhan ne kesärenkaatkin.
KooTee,
PoistaPeukaloiden pyörittämisen asemasta aina joskus tulee jotakin tekstiä näppäillyksi. Sehän on vain hyvä asia, jos jotakuta tuppaa lukiessa naurattamaan. Tuosta poropeukalosta ajatus lähti. Ostimme nimittäin pakastimeen puolikkaan poronvasaa.
Täällä satoi illalla ja yöllä silkkaa vettä siinä määrin, että peltikatto ropisi kuin joskus kesällä. Talvirenkaat ovat autossa, kun YK:n päivän aikaan tuli lunta ja oli jo pakkasiakin.
Minunkin käteni menevät ristiin tosin kun sun. Myöhästyneet Liisan päiväonnittelu!
VastaaPoistaAmalia,
PoistaKiitos onnitteluista! Minä kuulun ilmeisesti vähemmistöön peukaloineni. Lisään tuonne tekstiin linkin tutkimustietoon ko. aisiasta. ;)
Minulla vasemman käden peukalo menee päällimmäiseksi, kun ristin käteni. Olen oikeakätinen, mutta en tiedä, onko sillä merkitystä.
VastaaPoistaEn muista kuulleeni suomenkielisiä loruja sormista, joten yritän painaa sinun lorusi mieleeni. Lapsena kuulin seuraavan lorun ruotsiksi: Tummetott, Slickepott, Långeman, Gullebrand och lilla Vickevire!
Myöhästyneet nimipäiväonnittelut!
Olivia,
PoistaOikeakätinen olen minäkin. On niin paljon tällaisia jokapäiväisiä toimintoja, joihin ei tule lainkaan kiinnittäneeksi huomiota ennen kuin joutuu toimimaan totutusta poikkeavalla tavalla.
Käsistä on moneksi. Rystysistä opeteltiin aikoinaan muistamaan ulkoa, kuinka monta päivää on kussakin kuukaudessa.
Kiitos onnitteluista!
Siinäpä esimerkkejä peukalon tärkeydestä. Ja vaikka sitä ei olisi ollenkaan, olisi vaan vielä enemmän poropeukalo. Mitenkähän muissa kielissä, olisiko peukalo yhtä tärkeä kapistus muilla kielillä, ei nyt tule ainakaan ranskaksi mieleen. Ehkä käden taitoja ei kaikissa kulttuureissa ole arvostettu yhtä paljon... onkohan tästä tutkimusta tehty? Saamen kielessä poropeukalo voisi olla vain positiivinen juttu :)
VastaaPoistaSirokko,
PoistaEn osaa sanoa, miten on muissa kielissä. Venäjäksi peukalo on vain ´iso sormi´, mikä viittaisi, ettei vastaavia sanontoja löydy yhtä paljon. Kädellisten käden taidoista kai kaikki kehitys on alkanut. Nyt muuten lukiokoulutus on vähenemässä ammattiopintojen lisääntyessä. Minusta se on hyvä asia.
Kilpisjärven sanotaan sijaitsevan Suomen käsivarren peukalossa??? ainakin Googlen mukaan.
Liisan sormiaiheen ja Sirokon kysymyksen innostamana katselin Wikipediasta, mitä peukaloon littyviä sanontoja on muillaa kielillä. Esimerkit vaihtelevat kielittäin, mutta kyllä peukalolla on tärkeä rooli monessa kielessä. Muillakin saattaa esimerkiksi olla peukalo keskellä kämmentä omalla kielellään. Mieleen jäi myös italian Avere il pollice verde, jolle selitys on 'kasvitieteen asiantuntija' (viherpeukalo?).
PoistaNimimerkki En som har tummen mitt i handen
Kun sormet ristissä pyöritellään peukaloita halutaan lisää kahvia.
VastaaPoistaKalevi,
PoistaJuuri niin. Toisaalta se tarkoittaa myös toimettomuutta, jollei sormijumppaa lasketa.
Liisa, myöhästyneet onnittelut minultakin! Enää ei ole kalenteri nenän edessä muistuttamassa nimipäivistä, kuten oli joskus.
VastaaPoistaMitenkähän ulkomaalaiset käsittävät sanojen poropeukalo ja viherpeukalo merkityksen? Voivat hetken ihmetellä niihin ekaa kertaa törmätessään.
Delilah,
PoistaKiitos!
Onhan kielemme melko vaikea näine epäjohdonmukaisuuksineen, mutta jos on intoa ja tarve oppia, niin oppii. Ja suomalaisina voimme auttaa heitä oppimaan puhumalla suomea. Ainakin jotkut vaihto-oppilaat valittavat, että suomalainen haluaa itse mieluummin harjoitella vaikka englantia heidän kanssaan.