Tänä iltana se taas tehdään. Käännetään kellojen viisareita kohti kesää. Digitaaliset laitteet saattavat osata muuttaa ajan itsekseenkin, kuten viime viikolla uutisoitiin käyneen jonkin älykkään puhelinlaitteen kohdalla etuajassa.
Uusia entistä ehompia älylaitteita, jotka seuraavat askeleitamme väsymättä ja taltioivat henkilökohtaista dataamme kai jonnekin pilvipalvelimiin, putkahtaa maailmaan melkein päivittäin. Miten mahtaa olla yksilön tietosuojan kanssa? Pankit, vakuutusyhtiöt, Kela, sähköiset reseptit, kanta.fi....
Palveluja riittää. Mietityttää vain, onko tästä samojen uutisten linkittämisessä lähteestä toiseen ja kolmanteen mitään kansantaloudellista hyötyä. Siis kertyykö siitä niitä veroeuroja, joilla se sote, koulut ja kaikki muut hyvinvointipalvelut kustannetaan. Tuntuu, että on paljon puhetta, mutta vähän tekoja. Ilmeisesti olen seurannut hiukan liikaa vaalirallia eri kanavilla.
Itselläni ei älylaitetta vielä ole. Vai lasketaanko tämä oikkuileva läppäri sellaiseksi?
Pitkän tien katson näinkin kulkeneeni sähköttömästä korpimökistä nykyaikaan. Bloggaava isoäiti ei ole enää mikään kummajainen. Omana kouluaikana riitti kynä, kumi ja ruutuvihkot. Ja taulu ja liidut. Episkooppi, rainakone ja lopulta diaprojektori olivat jo valtavaa kehitystä. Nauhurin näin vasta lukiossa. Omaa mankkaa tai levysoitinta minulla ei koskaan ollut.
Ajankuva suorine linjoineen näyttää olevan, että nyt hiplataan tabletteja ja älypuhelimia kotisohvilla, vaikka olisi vieraskin paikalla. Viikon nettipaasto tekisi varmaankin hyvää jokaiselle.
Lumisateet ovat toistaiseksi kiertäneet Kuopion, mutta pienten lampien rannat ovat jo riitteessä. On aika siirtyä myös talvivaatteisiin.
****
Katsoin eilen Kansankodin kuokkavieraat 1/8: Sauna vaatekomerossa -uusinnan. Dokumentti on esitetty aiemmin Teemalla, mutta en ollut sitä aiemmin nähnyt. Jos haluaa nähdä tämän ensimmäisen osankin, juuri ja juuri ehtii vielä. Oli niin tutunoloista tarinaa, vaikka itse en ole Ruotsinkeikkaa tehnytkään. Muutama oman kotikylän poika teki. Suosittelen. Paljon on muuttunut, mutta moni asia on ennallaan. Ihminen on sama.
****
Hyvää alkavaa talviaikaa kaikille lukijoilleni. Ihmeellisesti tuo "lukijaraati" palautui näkyväksi ihan itsekseen.
Pois kaikki muuttuu...
VastaaPoistaTuo alempi kuva on todella hieno.
a-kh,
PoistaEi vain maalla maisema katoa. Niin näkyy käyvän täällä kaupungissakin.
Kiitos kehuista. Lätäkkökuvia.
Öljylampun valossa läksyt tehneenä tunnen tiettyä vastenmielisyyttä kaikkia älyjyttuja kohtaan. Liika on liikaa. Tapasin eilen ystäväni monen vuoden jälkeen ja hän näpläsi kännykkää koko ajan hmm... Rauhoittavia, levollisia, kauniita kuvia!
VastaaPoistaMayo,
PoistaOlen samaa mieltä. Liika on liikaa. Kännykän voisi sulkea vierailun ajaksi. Se olisi kohteliasta.
Tuntuu kuitenkin, että meidät pakotetaan tähän tekniikkavarusteluun mukaan. Toivoisi, että suuret rahamäärät yhteisistä verovaroista eivät valuisi kaikenkaisten keskeneräisten ja yhteen sopimattomien ohjelmistojen kokeiluihin. Olen törmännyt hankaluuksiin useasti sekä TK:ssa että sairaalassa.
Talvi oli tullut tänne etelään perjantaiaamuna. Maassa oli hieman lunta, jäätä jne ja pohjoistuuli irrotti vaahteran lehtiä pihalla. Tänä aamuna nousin vasta klo 8. Kesti viitisen minuuttia ennen kuin muistin, että yöllä siirryttiin normaaliaikaan. Nyt olen siirtänyt kellojen viisareita. Digitaalikellot siirtyvät normaaliaikaan itsestään. Berliinistä monta vuotta sitten ostettu kello tosin on tunnin jäljessä, kun emme ole monesta yrityksestä huolimatta osanneet siirtää sitä Suomen aikaan.
VastaaPoistaKännyköiden, nykyään varsinkin älypuhelimien näplääminen on tosi ikävä tapa, jota en voi ymmärtää.
Olivia,
PoistaNyt maanantaiaamuna maa onkin yllättäen valkoinen. Sääennuste lupasi ensilumen vasta keskiviikoksi. Tulevaisuuden ennustaminen on tunnetusti vaikeaa.
Kosketusnäyttöiset vimpaimet ovat kai tulleet jäädäkseen. Ilmeisesti niihin kehittyy riippuvuus. Itselläni kännykkä on turvapuhelin ja siksi aina mukana. Usein ulkona, jos on melua, en kuitenkaan edes kuule, jos se soi. ;)
Olen muuttanut Suomen "villistä lännestä" Keski-Eurooppaan 43 vuotta sitten työttömyyttä pakoon, eli kuulun niihin "suuriin ikäluokkiin", joista ei näköjään nykyään tykätä. Oli hyvä idea tehdä "elintasosuomalaisille" nähtäväksi tuo ohjelmasarja "Kansankodin kuokkavieraat" Ruotsiin muuttaneista. Aion katsella kaikki tulevatkin osat.
VastaaPoistaAnonyymi,
PoistaMoni on joutunut lähtemään työn hakuun. Toiset palaavat, toiset eivät. Sinä olet ilmeisesti jäänyt.
Nyt on niin paljon kaikenlaista ohjelmistoa tarjolla, että pelkäänpä etteivät nykyiset "elintasosuomalaiset" tällaista ohjelmaa katso. Meille suurille ikäluokille nuo tunnot ja katoavat maisemat ovat tuttuja. Köyhyys on suhteellista nykyisen tavara- ja ruokapaljouden keskellä.
Talvi tuli tänne eteläänkin, toivottavasti vain pikavisiitille. Myrskytuuli ehti kuitenkin kaataa pihasta omenapuun ja katkaista sähköt. Kynttilänvalo tuntui hyvältä ja rauhoittavalta, mutta pääsyä kahvinkeittoon piti odottaa tuokio jos toinenkin.
VastaaPoistaSimpukka,
PoistaNo onpas ollut myräkkää siellä. Onneksi se ei ole pysyvää niillä leveysasteilla. On kyllä ikävää,jos kahvihammasta ehtii alkaa pakottaa.
Liisa, kauniita, pakkasen huurruttamia lehtiä kuin kukkia kuvissasi! Silmäsi on tarkka huomaamaan kauneutta! /
VastaaPoistaTällä seudulla on satanut lunta reilusti, ja niinpä pelti on rytissyt teillä. Meidänkin autossamme on kesärenkaat, kun mies on sairastanut lenssua eikä ole pystynyt niitä vielä vaihtamaan talvisiin. Meikäläisen voimilla ei talvirenkaita nostella rengasvaraston ylähyllyiltä. Onneksi kaupunkiliikenne on olemassa!
Laila,
PoistaKiitos. Nuo pakkasen punastuttamat lehdet sattuvat helpoimmin silmään. Helposti ne huomaa, kun on katsottava minne tassunsa asettaa.
Kuten tuolla aiemmin Olivialle jo mainitsin, saimme valkoisen maan (ehkä 1 cm) vasta täksi aamuksi. On se pysynyt. Lenstsua taitaa olla liikkeellä. Pikaista paranemista miehellesi.
Levollisia kuvia. :)
VastaaPoistaMinäkin toivon, että kännykät ja televisio olisivat suljettuina silloin, kun vieraat/tutut viipyvät luonamme.
Aion lainata Sikalat ja lukea toisenkin kerran, on jo vuosia edellisestä lukukerrasta.
Oli vähillä, ettemme lähtenyt siirtolaisiksi joskus 1960-1970-luvun vaihteessa. Sain kirjeenkin Australiaan jo asettuneelta rouvalta, jossa hän kertoi elämästään vieraassa maassa.
Mutta kun olen aika kova ikävöimään, niin meni pupu pöksyyn ja jäimme Suomeen koko perhe.
Joskus mietin, millaiseksi elämä olisi muodostunut kaukana kotimaasta?
Rosina,
PoistaKuvaaminen on ollut aika vähäistä viime aikoina, koska olen enimmäkseen ollut sisällä.
Jos olisitte lähteneet, moni asia olisi mennyt toisin. Australiaankin tosiaan lähti monia. Tuossa dokumentisssa hätkähdytti ne äkkilähdöt. Kun asiat pitkittyvät, ne mutkistuvat. Taidat olla harkitseva ihminen.