Tänään oli tässä kohtaa ensimmäinen aamu, jolloin naapuri näkyi raapivan jäätä autonsa ikkunoista. Ehkä viherkasvien olisi aika päästä sisälle. Auringon nousu oli kaunista katseltavaa valon hiipiessä puiden latvoihin. Pihan viimeinen ruskoliljan nuppu yrittää avautua. Etanat näkyvät vallanneen syyskrysanteemin. Ilmeiseti ruuakseen. Valkoinen syysleimu kukkii viimeisiään ja korkeakasvuinen kanadanpiisku on ehtinyt taas kukkaan kuten vuosi sitten. Kasvukausi on ollut pitkä, mutta liian kostea. Elämänlanka on siitä kyllä tykännyt ja kasvattanut tuuheat hiukset neiti Ex-Pihakoivulle.
Jättipalsamit näyttävät jo hiukan kärsineen, mutta sinnittelevät vielä. Olen havainnut niiden levittyneen maamme itäisimmästä kolkasta länsirannikolle asti. Pohjois-Savon korkeudelta etelään. Pohjoisemmasta en tiedä.
Lupasin joskus aiemmin kertoa kokemuksia asahista. Kaikkien liikuntalajien esittelyt tietenkin lupaavat kymmenen hyvää ja kahdeksan kaunista. Asahiakin pidetään matalan (kunto)kynnyksen lajina, siis kaikille sopivana. Minun on kuitenkin todettava, että enhän minä pysty edes seisomaan oikein. Reisiä polttelee jo reilusti ennen tunnin puoliväliä, vaikka liikkeet ovat todella pieniä ja notkeille varmaankin hyviä ranganvenyttäjiä. Minun titaanilla muutamasta kohdasta vahvistettu jäykkä runkorakenteeni ei suostu niihin. Paras on kai pysyä kotilattialla. Väkisin yrittäminen tekee tästä lajista staattisen. Paljon mainostettu lempeys on siitä silloin kaukana. Staattisuudesta taas eivät sydän ja verenkierto tykkää lainkaan. Tavallinen käveleminenkin tuntuu paremmalta. Liikkumisen tulisi olla aerobista ja pitkäkestoista.
Tämä on vain minun henkilökohtainen mielipiteeni ja kokemukseni ko. lajista. On ryhmässä toki sellaisiakin, jotka ovat siihen melkein hurahtaneet. Mitähän sitä voisi kokeilla seuraavaksi, että saisi vaihteeksi onnistumisen kokemuksia?
Tällaiset puolipakon edessä luovuttamiset eivät juuri mielialaani kohenna. Varsinkaan kun joka tuutista täällä hetkellä toitotetaan liikunnan terveysvaikutuksia ihan kaikkeen. Tässähän on koko ajan elämä pelissä. Jos ei päivällä, niin sitten yöllä unissaan, kroppani tekee ihan mitä vain. Viime yönä esim. voitin pronssia mäkihypyssä, jota "realityelämässä" olen kokeillut vain yhden kerran Wiillä. Eikä ponnistus osunut kohdalleen edes siinä. Oli meitä muitakin yrittäjiä, mutta hyppyasennon hallinta oli kaikilta hukassa.
Oli hyvä lukea kokemuksesi Asahista.
VastaaPoistaMinä en ole mennyt mihinkään liikuntaryhmään tänä syksynä, on hieman karvaita kokemuksia edellisistä.
En osaa varoa tiettyjä liikkeitä ja sitten joudun potemaan selkäsärkyä pitkän aikaa.
Enkä millään haluaisin popsia vahvoja särkylääkkeitä. :(
Nyt odottelen aikaa terveyskeskuksen fysikaaliseen, jospa saan sieltä hyviä kotiohjeita, kun rintaranka kipuilee tällä kertaa.
On tämä elämä yhtä taitelua!
Hyvää vointia toivotan sinulle, taidat olla monien kipujen tuttu.
Rosina,
PoistaOmien liikerajoitteiden tunteminen on tärkeää. Ryhmässä tulee otetuksi "riskejä" joukon mukana, koska keskittyneessä tilassa, jota ohjaajan seuraaminen vaatii, ei tunne kipua. Siis samat ongelmat minulla.
Rintarankaoireet ovat hankalimpia, koska ne muistuttavat sydänoireita. Kumpaa ovat, on usein vaikea päätellä.
Taiteilua on ja jatkuvaa taistelua tämä elämä! Krooninen kipuoireyhtymä -diagnoosi pitää paljon sisällään. Taas olisi suositus päästä kipupolikierrokselle...
Hyvää vointia myös itsellesi toivotan.
Minä ajattelin tuosta otsikosta, että kanadanpiisku aivastuttaa.
VastaaPoistaa-kh,
PoistaOn aivastuttanutkin, mutta jokin muu kuin tuo piisku. Ehkä flunssan alkua. Eilinen aurinkoisuus muuttui silkaksi sateeksi yön aikana. Ei haittaa, koska nyt on huomattavasti lämpimämpää.
Oikean liikuntamuodon löytäminen on vaikeaa. Olen todennut, että kävely ja luonnossa liikkuminen sopivat minulle parhaiten. Sunnuntaina nautin pitkästä kävelylenkistä. Sade ei haitannut, kun oli kumisaappaat, sadetakki ja iso sateensuoja. Sinäkin taidat nauttia kävelyistä.
VastaaPoistaOlivia,
PoistaTotta, kävely on kai riittäväkin liikuntamuoto. Tosin ylävartalon lihaskunto ei siinä säily/kohene, jos ei voi käyttää kävelysauvoja.
Onneksi luontopolkuja riittää kaupungeissakin. Tästäkin pääsee yhden kadun ylittämällä metsään, jossa on tukevat latupohjat tallustella. Tänään kävimme siellä, kun luvattua sadetta ei tullutkaan. Muutama kantarelli tarttui mukaan.
Kyllä oma kroppa tietää, mikä sille on hyväksi. Jos tuntuu pahalta, on varmaan viisasta välttää ko. liikuntalajia. Heilutellaanko asahissa kovasti käsivarsia? Poden nivelrikkoa olkapäässä, ja paljoa rasitusta on hyvä välttää. Onnea pronssimitalin johdosta! Aika hurjapää taidat olla. : )
VastaaPoistaLaila,
PoistaLähdinkin viime kerralla puolivälissä tuntia pois. Ilmoitin vetäjälle etukäteen.
Olkapäät pitäisi pitää koko ajan alhaalla ja kaikkien liikkeiden, esim. olkapääpyörityksen tulee olla mahdollisimman pieniä. Ei mitään huitomista eikä isoja liikkeitä. Saattaisi sopia nivelrikkoiselle olkapäällesi, jos sen liikerataa on kuitenkin pidettävä yllä.
Minulle tuli jossakin vaiheessa mieleen homeopatia. Eikös siinä hoitava aine laimenneta olemattomiin. Tässä liikeiden kohdalla toimitaan samoin. Vaatii malttia ja tietenkin harjoittelua paljon paljon. Vähän on enemmän.
Kävely on varmasti ihan paras laji, jos siihen pystyy. Minkään muodin mukaan ei kannata itseään rikki repiä. Ja tuo mäkihyppy unissa on ainakin toiseksi paras, mielikuvaharjoitus parhaasta päästä. Eihän ne huippu-urheilijatkaan pärjää ilman mielikuvahatrjoittelua :)
VastaaPoistaSirokko,
PoistaNo tietenkin menin vielä tänään sinne ja tarkoitus oli lähteä taas 30 min. kuluttua pois. Näin ja osin koin nyt ensimmäisen kerran yhden kokonaisen "koreografian", koska en halunnut häiritä ryhmän keskittymistä kolistelemalla ovia poistuessani. Samat mietteet kuin viikko sitten: liian staattista minulle.
Huomenna siis kävelen, jos ei kovin sada.
Täytyykin tilata ensi yöksi mäkihyppyuni, että kerrankin pääsee liitämään. Vein muutama vuosi sitten ryhmän thaimaalaisia nuoria Lahden urheilumuseoon ja siellä oli mahdollista ponkaista mäkihyppyäkin (virtuaalisesti oikeesti...). Ja kyllä ne nuoret hyppivätkin :)
VastaaPoistamm,
PoistaMinulla ei oikein toimi tuo unien tilaaminen. ;) Wiitä suositellaan ihan aikuisen oikeasti kuntoiluvälineeksi liikuntarajoitteisille, joihin minäkin ajoittain kuulun.
Die Ubung macht den Meister, vai miten se meni. (Ei meillä itsellä ole yhtään pelikonsolia. Kuntoutuksessa kokeilin.)
Ashiaa tai eih, mutta toivottavasti tämä koiranilma yltää Kuopioon asti.
VastaaPoistaa-kh,
PoistaKyllä se tuli ja tuuli ja sade riipii puita. On kuitenkin vielä lämmintä ja jotenkin utuisen kaunista.