Hyvälle tuulelle

Blogeissa kiertää hyväntuulenkirjahaaste. Haavetar haastoi minutkin listaamaan kymmenen. Remontin jälkeen kirjat ovat vieläkin lajittelematta. Hetken mietittyäni, huomaan, että melkein kaikki mieltäni ilahduttavat kirjat ovat ns. lastenkirjoja. Ja eläimellisiä. Tai satuhahmoja, kuten muumit, nallepuhit ja peukaloiset, myyrät, barbapapa...

Ensimmäiseksi tulevat mieleeni lastenkirjat, loruttelut, sanailoittelut kuten Kirsi Kunnaksen Tiitiäisen satupuu (1) ja Hanhiemon iloinen lipas(2).  Lasten omakätisten ylimääräisin piirroksin kuvitetut ja nurkista nuhjaantuneet kappaleet ovat käsittääkseni lähteneet jo heidän matkaansa maailmalle.

Vunukoiden kanssa olen tutustunut uusiin lastenkirjoihin. mm. Aimo Havukaisen ja Saku Toivosen Tatu ja Patu -kirjoihin. Niistä voisi mainita Tatu ja Patu työn touhussa (3). Tatu ja Patu ovat kotoisin Outolasta. Siksi he eivät tiedä miten heidän tulisi oikein toimia. Kaikkihan haluavat olla tärkeitä ja tarpeellisia kuten esim. mikroaaltouunitukihenkilö ja talouspaperiasiantuntija.

Mauri Kunnaksen Koiramäen talossa, joka kuvaa ennenvanhaa (mutta minulle lapsuudesta tuttua ja nyt niin hauskalta tuntuvaa) maalaistaloelämää (4). 

Minulle uusi hyväntuulen tuttavuus on ollut Jujja Wieslanderin Mimmi Lehmä Ja Varis-kirjasarja(5). Mimmi on optimistinen ja uskoo suoriutuvansa mistä vain. Vieressä kraakkuu Varis aina pahinta peläten, mutta ystävyys säilyy kaikista seikkailuista ja kommelluksista huolimatta. Mimmi lehmä kiipeää puuhun. Lehmä saa laastarin. Lehmä kelkkamäessä.  (Ja Mummuhan on uudella i-kielellä Mimmi ja se se vasta hauskaa on ja alkukielinen Mamma Mu myös.)

Tietenkin pidän niistä, jos kerran palaan aina silloin tällöin Mirja Tervon tietokirjaan Lehmä (6), joka  hauskalla tavalla ja perusteellisesti kertoo ihmisen ja lehmän yhteiselosta. Toki meidän jokaisen pitää tietää ja lapsille opettaa, mistä on lähtöisin se raakamaito (sic), josta ne kaikki 80 erilaista maassamme myynnissä olevaa maitovalmistetta tehdään.

Jukka Parkkisen Karhukirjeet ovat myös riemullista luettavaa tai kuunneltavaa (7).

Kennet Grahamon Kaislikossa suhisee ja Robert C. O´Brienin Hiirirouva ja ruusupensaan viisaat kuuluvat ehdottomasti tähän luetteloon (8-9).

Ja kyllähän minä tulin hyvälle tuulelle kuunnellesani ensimmäisen kerran Tuomas Kyrön Mielensäpahoittajan (10). Se ruskea kastike ei enää yhtä paljon hykerryttänyt.