Mitä pidemmäksi ajaksi vierottuu bloggaamisesta, sitä korkemmaksi tuntuu nousevan kynnys aloittaa kirjoittaminen uudelleen. Raportoisinko salaojituksen etenemistä omalla takapihalla vai paljastaisinko olleeni toritansseissa Ilomantsin tämän kesän viimeisellä iltatorilla? Kuuluttaisinko lukijoille jääneeni lukkojen taakse aamulenkin jälkeen?
Ehkä näin koulujen alkamispäivänä sopii kertoa keskustelusta, jonka kävin Ilomantsin luterilaisen kirkon, sadan enkelin kirkon, kesäoppaan kanssa. Viime viikolla tämä tiekirkko oli vielä auki. Opas oli lukiolaistyttö ja erittäin tyytyväinen kesätyöpaikkaansa. Kirkossa oli kesän aikana vieraillut matkalaisia enimmillään viisikymmentä henkeä päivässä. Minä satuin paikalle yksin. Tai menin vartavasten.
Entisenä opettajana minua tietenkin kiinnosti, missä ja mitä koulua hän kävi. Hän oli valinnut isomman lukion Joensuusta, koska sen kurssitarjotin oli laajempi. Kaikille lukion aloittajille oli myös annettu iPadit käyttöön melkein ilmaiseksi. Koska olen itse vain muutaman kerran kokeillut kyseistä laitetta, halusin autenttista tietoa niiden käytöstä opiskelussa. Jotenkin jo kysymättä arvasin, että osa oppilaista ei malta pysyä poissa netin suurimmasta yhteisöpalvelusta oppitunneilla. Siitä tuntui olleen jatkuvaa vääntöä opettajien kanssa.
Lopulta jouduin itse tentattavaksi. Jonkinlainen opettajan työ kiinnosti häntä, ja uran valinta olisi parin vuoden päässä edessä. Hän halusi kuulla entisen ammattini hyvistä ja huonoista puolista. Molempia löytyi. Mielelläni muistelin menneitä. Samalla havaitsin, että aika on tehnyt tehtävänsä eikä minulla enää tuntunut olevan ikävä entiseen työpaikkaani.
Ihan hyvinhän tuo kirjoittaminen ja kertominen sujui :)
VastaaPoistaAmalia,
PoistaKiitos. Blogger kyllä toimii sähäkästi nykyään, mutta minun pääkoppani on joko liian tyhjä tai täysi.
Hieno maisemakuva! Mukavaa, että täällä bloggerissa kuvat säilyvät! Syksykö jo alkoi, kun koulut alkoivat? Lapsenlapsi aloitti eilen koulutiensä. Hyvin oli ensimmäinen päivä mennyt. Kunpa tämä into jatkuisi koko kouluajan. Opettajille toivon iloa, voimia ja kärsivällisyyttä etenkin pienten aloittajien kanssa.
VastaaPoistaLaila,
PoistaVuodatuksen ongelmat saivat monet jättämään sen alustan. Blogger eli kuukkeli sieppaa kuvat ennen kuin ne ehtivät edes blogiin. Tuota lukijagadgettiä en osaa korjata.
Monessa paikassa näkyy syksy alkaneen jo heti elokuun alussa. Täällä on nyt kuitenkin ihan kesäinen sää ja lämpö, mikä on ollut harvinaista tänä kesänä. Silloin pienille koulutulokkaille ja eskarilaisille jää mukavampi muisto ensimmäisestä koulupäivästä. Yleensä kai jokainen muistaa siitä ainakin jotakin.
Pohjois-Karjalan maisemat ovat vaarallisen kauniita. ;)
Minäkin tuolla kynnyksellä juuri kompastelen..
VastaaPoistaJokunen aika sitten Algeriassa katsottiin Artesta ohjelmaa suomalaisen ala-asteen toiminnasta, siellä kokeiltiin iPhoneja luetun ymmärtämisen tueksi. Oli kovasti mielenkiintoinen juttu ranskalaisystäviemme mielestä. Hämmästyttävintä oli, että kaikki lapset näpläsivät laitteitaan kuin vanhat tekijät eikä kai kenelläkäään ollut vaikeuksia lähettää ottamiaan kuvia valotaululle muiden tutkittavaksi. Niin ne ajat muuttuvat.
Sirokko,
PoistaKompastellaan yhdessä. Löysin uuteen blogiisi. ;)
Tämän aamun uutisia on ollut tablettien (kun niitä on monia muitakin kuin tuo iPad) käytöstä jo lastentarhoissa. On paljon sovelluksia, joita kolmivuotiaatkin osaavat käyttää suvereenisti. Taidan muuttaa tuon sanan tuonne tekstiin, ettei mene mainostamisen puolelle.
Tähän voin vain laulaa: "Glada vi i skolan gå, glatt vi le och sjunga..."
VastaaPoistaEhkä tapaamasi opas valitsee opettajan uran, kun hän on lopettanut koulunkäynnin. Opettajia tarvitaan!
Olivia,
PoistaKunpa kaikki koulukkaat (täällä käytetään sellaistakin sanaa) saisivat oppia iloisina eikä ketään kiusattaisi.
Uusia opettajia tarvitaan, vaikka ikäluokat ovat lähitulevaisuudessa pienenemässä. Jos minulla olisi valta, säilyttäisin pienet kyläkoulut. Johonkin oppilasmääräraja on kuitenkin vedettävä. Koulu lähtee kylästä, ellei lapsia ole.
Liisa, muistaakseni äitini käytti koulukkaat-sanaa. Hän oli syntynyt Pohjois-Savossa, mutta muutti Etelä-Suomeen alle 20-vuotiaana 1930-luvun alussa. Saattaa olla, että muistini pettää ja että olen kuullut sanan muualla. Tiedätkö, onko sanaa käytetty jo pitkään?
PoistaOlivia,
PoistaEn osaa sanoa, miten pitkään ko. sanaa on käytetty. Itse kuulin sen ensimmäisen kerran täällä. Olen muuttanut Savoon 32 vuotta sitten. Alussa oli pokassa pitämistä, kun kuunteli täkäläistä murretta. Nyt osaan kai itsekin jo...
Totta kerroit. Kun ei säännöllisesti kirjoittele blogiinsa, niin vaikealta tuntuu aloittaa uudelleen.
VastaaPoistaVarsinkaan, kun ei voi kirjoittaa jokaisesta mieltäpainavasta asiasta julkisesti, vaan pitäisi aloittaa ussi blogi, jonne vain harvat ja valitut pääsevät lukemaan.
Entä sitten, jos joku taho murtautuu käyttäjätietoihin ja jukistaa salaisimmatkin kirjoitukset?
Miten sitten suu pannaan?
Kiinnostaa kyllä, miten sinä sinne lukkojen taakse jäit. :))
Rosina,
PoistaNiin se tuntuu olevan. On paljon erilaisia asioita, joita ei saa/kannata kirjoittaa verkkoon, koska kaikki, minkä tänne kirjoittaa, on ja pysyy täällä. Jospa ne salaisimmat kirjoittaisi vain omalla koneella ja tallentaisi muualle kuin koneen kovalevylle.
Se lukkojen taakse jääminen: Oli ensimmäinen aamu hotellissa ja olin kuunnellut huonosti ohjeet, miten ko. rakennukseen pääsee yöaikaan avaimella sisään. Vain yksi ovi monista oli sellainen. Ovissa oli kuitenkin summerit ja ohjeet, mitä painetaan milloinkin, jos tarvitsee oven avaajaa. Painelin niitä useammallakin ovella enkä päässyt sisälle ennen kuin varttia vaille seitsemän.
Olin kulkenut aamukosteisessa maastossa kameran kanssa jo melkein puolitoista tuntia ennen sitä. Se hyöty varhaisesta kävelyreissustani oli, että selvisi, että ko. summerit olivat epäkunnossa. Ei niin ikävää, ettei jotain hyvääkin. Nyt jo naurattaa koko seikkailu.
Liisa,
VastaaPoistasamoin kävi minulle tänä syksynä, tai loppukesänä oikeastaan. Huomasin ehkä ensi kerran, että aika on tehnyt minullakin tehtävänsä. En kaipaa enää kouluuni takaisin, en ollut edes haikea, kun tapasin sattumoisin parikin kollegaa. Toinen oli juuri tullut opettajainkokouksesta ja nauroi kirjoittaneensa jo pöytäkirjankin valmiiksi. Meillä kukin oli vuorollaan sihteerinä.
Toinen kollega taas oli jättäytymässä eläkkeelle hieman ennen aikojaan, vaikka eläke pienenisi peräti 500 euroa kuukaudessa. Sanoi, ettei jaksa enää sitä hulabaloota, kun tuntejakin pitää pitää etätunteina ja videokameran välityksellä (amk). Hän olisi kaivannut elävää kontaktia, kuten kuulemma opsikelijatkin.
Tuo kohtaamisesi opastytön kanssa tuntui kotoisalta, ja tunnistin siitä opettajan, itsenikin. Hienoa, että meissä näyttää säilyvän uteliaisuus ja henkinen vireys. Ja mikä tärkeintä, tuossa on selvästi opettajalle ominaista lämpöä oppilaita kohtaan. Ilman sitä tuota työtä ei jaksaisi.
Iines,
PoistaNuo pöytäkirjathan ovat tietenkin valmiina tiedostoina kokouskutsun mukaisina, joihin sitten kirjataan osallistujat, mahdolliset adendan muutokset ja tiivistetysti pykälät jne. Muistan miten itsekin innokkaana kannoin kotiin silloisen "lerpun" ja TEKO-ohjelmalla täydensin tarvittavat asiat, kannoin sen takaisin koululle, jossa koulusihteeri sitten tulosti pöytäkirjan. Ja sitten nimet vain alle. ;)
Tämä IT-teknologia on oikeastaan vain väline ja opiskelijat harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta kaipaavat kasvokkaista opetusta. Ammatin plussapuolena mainitsin juuri tuon kontaktin nuoriin. Se piti ajassa kiinni. Nyt kyllä alan olla jo ihan pihalla. Kesken olevan kotiremontin vuoksi kirjoja on paljon laatikoissa, mm. entisiä oppikirjoja. Jokohan osaisin luopua niistä(kin)?
Mukavia kohtaamisia entisten oppilaiden kanssa on ollut silloin tällöin. Ja tiedotusvälineistä saan seurata joidenkin julkista elämää.
mikähän riivatun vempele se ibadikin on...
VastaaPoistaa-kh,
PoistaNäitä vempeleitä ilmaantuu sellaista vauhtia, että päätä huimaa. Vuosi sitten hehkutettiin iPhonella, sitä ennen kai oli se iPod jo vaikka kuinka kauan ja nyt sitten iPad pitäisi olla ainakin Applen mielestä jokaisella.
Siis sellainen luku- ja pelilaite ja kai se on myös kamera ja puhelin ja taskulamppu ja korkinavaaja ja vaikka mitä. En ole perehtynyt tarpeeksi, jotta osaisin vastata kysymykseesi.
Lapset joka tapauksessa kärttävät niitä vanhemmiltaan. Jossakin näin pilakuvan, jossa lapset kehuskelivat seuraavasti:
I got iPod. I got iPhone. I got iPad. Ja isot rahat niistä maksanut isä huokaa: And I go iPaid.
Aika vaikea on muuten selittää sanalliseti jotakin pilakuvaa. Sorry!
siis "And I got" eikä "I go..."
PoistaHankin sellaisen, kunhan se osaa luoda lumet, tiskata ja imuroida.
VastaaPoistaa-kh,
PoistaSaattaa sellainenkin tulla markkinoille. Eivät nämä älyttömätkään puhelimet näköjään aina toimi. Eilen omani lähetti yhtä kuvaviestiä 12 tuntia. Ruudulla luki: sim-kortin alustus epäonnistui. En ollut mitään aikonutkaan alustaa. Olen sanonut tämän ennenkin: Ne tekevät sen puolestasi. ;)
Sain puhelimen onneksi vielä toimimaan katkaisemalla siitä virran kokonaan.
Aivan totta tuo mitä kirjoittamisesta mainitsit, vaan eiköhän se taas tästä lähde.
VastaaPoistaVuodatuksen huoltotauko tosiaan pisti bloggaamisen hetkeksi monelta huilille, ja eiköhän kesä menoineenkin vaikuttanut asiaan.
Vaan mukavaa on päästä välillä kurkistamaankin mitä kaikille tätä kautta tutuiksi tulleille kuuluu.
Aurinkoisia loppukesän päiviä sinulle!
Mk,
PoistaKiitos samoin itsellesi! Aurinkoa on vielä riittänyt, tosin on välillä aina pieniä sadekuurojakin. Pitää alkaa etsiä syysvaatteita.
Oli kesä millainen tahansa, se tuo kesämenot monille. Olen istunut autossa liikaa, joten koneella istuminen jää silloin vähiin. Mieluummin lähden ulos.
Kyllä tämä elokuu on minustakin vielä kesää, vaikka puut ovat osin kellastuneet. Jättipalsamit ovat täydessä kukassa Ilomantsista Vaasaan. Tänään ihastelin kukoistavaa auringonkukkapeltoa Etelä-Savossa.
Maailmassa on paljon seikkailuja. Ne on peikosta mukavia, sillä niistä tulee tarinoita. Niin kuin näistäkin jutuista :)
VastaaPoistaIsopeikko,
PoistaSinun tarinasi ovat vailla vertaa.