10. tammikuuta 2012

Tuntuuko tutulta

....
Mikä poisti entisajan kauppojen omaperäisen ilmapiirin? Kiire, raha, terveydenhoitolautakunnat, eri tuotteisiin erikoistuneet liikkeet, toisin sanoen nykyaika. Ajan myytti, raha, panee ihmiset vaatimaan aina jotakin uutta, mainonnan toimiessa välikappaleena, tehokkaana, tyrmäävänä aivopesuna. Varsinkin psykologinen mainonta on tekijä, mikä salakavalasti nostaa liikkeen myyntikäyrää sekä panee ihmiset huokaamaan rahan toivottoman pikaista katoamista kukkaroista. Mainos nimittäin tekee kaikkensa niukan talouskassan ympärikääntämiseksi.


Itsepalveluliikkeet ovat ansa, satumaisen viehättävä, mutta kuitenkin niin sydämetön. Astuttuaan sisälle tällaiseen "supermarket"-liikkeeseen olisi perheenemännän syyytä jo ovella ottaa erittäin karski asenne, harppoa tunteettomasti ylellisyyshyllyjen ohitse, siepata leipäosastolta välttämätön limppu kainaloonsa, suunnistaa maitotiskille ja sitten vielä hankkia päivällistarvikkeet. Kaiken on käytävä tehokkaan nopeasti, muuten viritetty ansa laukeaa.
.... Uudenaikaista kaupankäyntiä. kirj. Asta Viitala Kotiliedessä N:o 1 Tammikuu I, 19...

Olen joutunut viettämään aikaa lajitellen vanhoja kirjoja, lehtiä, kirjeitä, kortteja ja kaikenlaista sälää, mitä laatikonpohjille on kertynyt kymmenien vuosien aikana.  Työ etenee hitaasti monestakin syystä. Tulee silmäiltyä pitempään milloin mitäkin. Jätin tuosta lainauksesta vuosiluvun pois tarkoituksella, jotta voitte arvailla, minä vuonna ko. artikkeli on kirjoitettu.

Nykyään olemme paljon agressiivisemman psykologisen mainonnan kohteita. Itse asiassa koko asiaa ei aina edes tiedosta. Kauppaan mennessä kannattaa olla valmis ostoslista mukana ja pitäytyä siinä.

9 kommenttia:

  1. Kuva taitaa olla museokaupasta. Minä olen käynyt supermarketissa eka kerran 60-luvun puolivälissä, maalla kun ei ollut kuin pari puotia tai pitäiskö sanoa sekatavarakauppaa. Sama kyläpuoti muuten oli olemassa vielä viime kesänäkin. Veikkaan lehtesi vuodeksi siis jotain 1962 tai sinne päin.

    VastaaPoista
  2. Sirokko,
    Lehti on vuodelta 1967, joten aika lähelle osuit. Mainonta oli tuolloin vielä kohtuullista tiedonjakoa eikä imagomuokkausta, brändäystä. Supermarket-sanaa ei enää laiteta lainausmerkkeihin. Niin kielemme muuttuu koko ajan.

    VastaaPoista
  3. Kuvastasi muistuu mieleen kyläkauppojen tuoksu. Ensimmäinen itsepalvelumyymälä perustettiin Helsinkiin v. 1956. Sen jälkeen supermarketit levisivät ympäri maata, joten Kotilieden teksti oli ajan hermolla.

    Eilen poistin kirjahyllystä kolme kansiota täynnä kauppojen ja lehtien ruokareseptejä, joita en ole käyttänyt juuri milloinkaan. Laatikoiden ja hyllyjen siivoaminen tuo yllätyksiä ja muistoja.

    VastaaPoista
  4. Olivia,
    Kuva on museosta kuten Sirokko arvelikin, mutta muistan nuo sekatavarakaupat hyvin. Olen ollut töissäkin osuuskaupassa jouluapulaisena aikana, jolloin maito mitattiin vielä kannuihin. Samoin inventaariokirjurina olin monet kerrat.

    Tässä kaappien ja laatikoiden raivauksessa pitäisi myös ottaa karski asenne, jotta tavarapaljous vähenisi.

    Seuraavaksi kaupasta kai häviävät kassatkin, tekniikka koodien lukemiseen suoraan ostoskärryistä on jo olemassa.

    VastaaPoista
  5. Meilla on jo kauppoja missa asiakas voi iise skannata ja maksaa ostoksensa. Sitten tietysti joku voi tulla tsekkaamaan etta on kaiken oikein skannannut!

    Totta on etta rahaa menisi vahemman jos kaupat olisivat sellaisia kuin 50- ja 60-luvulla. Ei mitaan houkuttelemassa joka paikassa.

    VastaaPoista
  6. Mukavia tuoksuja oli noissa vahoissa kaupoissa, joissa myytiin yhtä sun toista ja kaikkea siltä väliltä.

    VastaaPoista
  7. Helene,
    Saattaa Suomessakin jossakin olla kokeilu, en tiedä. Se ikävä puoli itsepalvelujutuissa on, että työpaikat vähenevät enkä ole havainnut hintojen kuitenkaan laskeneen.

    Vanhojen kauppojen lasivitriinit olivat hauskoja. Kaikki pitsit ja neulat ja virkkuulangat yms. olivat siististi riveissä eikä niihin päässyt koskemaan. Nykyisin näen vastaavian ja kultasepän liikkeissä.

    a-kh,
    Niin oli. Viimeisin tällainen näkemäni toimiva kauppa oli Varpaisjärven Korpijärvellä. Siellä oli kaikenlaista tavaraa, tosin suloisessa sekamelskassa.

    VastaaPoista
  8. Olisin arvannut 70-luvun alkua artikkelin kirjoitusajankohdaksi. Kuvasi pienet sekatavarakaupat ovat muisto vain. Maaseudulla lapsuusaikani kaupassa tuoksui juurijauhettu kahvi ja tavaravalikoima oli laaja. Pieni kauppaliike toimi myös kyläläisten tapaamispaikkana. Tultiin asioille ja tavattiin tuttuja. Kiirettä pois ei pidetty. Jos vuoroa jouduttiin odottamaan, ei siitä saatu stressiä. Pihalla oli pitkä puomi, johon sidottiin hevoset. Karvaooppelin eteen heitettiin kasa heiniä ja pollekin viihtyi odotellessaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Laila,
      Tuoksumuistot ovat varmaankin vahvimpia. Muistan myös varaston lannoitteiden tuoksut, öljyt ja bensiinimittarin tuoksun. Käsin sitä käytettiin. Lihat ja makkarat olivat onneksi lasikossa, johon muut hajut eivät päässeet. Kylänmiehet istuskelivat pilsneripullonsa kanssa. Tupakka myös, joka nyt on monen "portin" takana jonojen aiheuttajana kauppojen kassoilla.

      Poista

Kommentoi sinäkin!