4. joulukuuta 2011

Kylmäketjut


Muistan sähköttömän ajan ns. ruokahuoneet. Ne vastasivat 70-luvun kotikylmiöitä, sillä niissä riitti tilaa vaikka lipeäkalan liotussaaville sekä toisessa puutiinussa suolavedessä lilluvalle paksuihraiselle joulukinkulle. Hyllyt olivat niin leveät, että soikeat kiisselivaditkin mahtuivat niihin oikein hyvin.

Aitassa säilytettiin lihat, jauhot ja jäätynyt puolukkasurvos. Kesäisin oli hiukan hankalampaa. Kaivoon tai lähteeseen  laskettiin ketjun varassa ämpäri, jossa säilytettiin nopeimmin pilaantuvat ruuat.

Maito vietiin meijeriin joka päivä. Maitolaiturille oli pari kilometriä. Aiemmin suurin osa maidosta separoitiin kermaksi ja kurriksi. Kerma sai sitten hapantua huoneenlämmössä puulaatikon päällä hellan lähellä. Siitä kirnuttiin kullankeltaista voita, ensin pystykirnussa ja sittemmin rahiin kiinnitettävällä veivattavalla metallisella kirnulla. Voi pestiin ja suolattiin sopivaksi. Ylimääräinen lahjoitettiin naapurin kuusilapsiselle perheelle tai sillä ja kermalla maksettiin kansakoulunopettajalle yksityistunneista.

Opiskelija-asuntolassakaan ei ollut jääkaappia, vaan ns. kylmäkaappi ainoan ikkunan vasemmalla puolella. Se jäi verhon taakse kovaäänisen alle. Kaapissa oli reiät ulos enkä muista, että koskaan olisimme heittäneet  ruokaa roskiin. Jos ja kun saimme ruokapaketin kenen tahansa ystävän kotoa, se jaettiin. Muistan vieläkin Jaskan äidin leipomat herkulliset viinerit.

Lapsuus- ja nuoruusajan ruuan niukkuusko kasvatti minusta hamsterin? Pakastimessa on marjoja ja ruokaa yhtä paljon kuin lasten ollessa kotona. Nykyajan kodinkoneet tuppaavat kestävän maksimissaan kymmenen vuotta eikä niiden hajoamiseen osaa mitenkään varautua. Joka kerta se tulee yllätyksenä ja alkaa pakasteiden tai ruokien roudaus jonnekin.

Eilen aamulla kahvimaitoni oli nimittäin huoneenlämpöistä ja levite melkein juoksevaa. Jääkaappi oli sanonut sopimuksensa irti. Onneksi ulkona oli lähes jääkaappilämpötila. Mutta työtä se teetti. Ennen kahta iltapäivällä keittiössämme kuitenkin seisoi uusi jääkaappi. Ensimmäisen kerran elämässäni olin ostanut jääkaapin näkemättä sitä etukäteen. Valitsimme netistä sopivan perusmallin ja yritimme saada puhelimitse yhteyden kauppaan. Automaatti vain kehotti painelemaan numeroita. Liikkeissä ei vastata  puhelimeen, vaan tehdään kauppaa.

Ajoin Giganttiin, jossa oli kai vetäviä tarjouksia, sillä jo parkkipaikkaa joutui jonottamaan. Samoin myyjää. Kun sain varatuksi myyjän, asia hoitui sujuvasti. Koodinumerolla tarkistettiin laitteen saatavuus ja puhelimitse selvitettiin toimitusaika. Enää jonotus kassalla. I did it. Olisi ollutkin aika siivota jääkaappi.

16 kommenttia:

  1. Nyt kun muistutit niin tuli mieleen, että olen minäkin nähnyt tuommoisen kylmäkaapin kerrostalossa, reiät seinässä. Kotona oli kylmähuone samalla systeemillä, ei ollenkaan turha siihen aikaan kun perhe oli iso.
    Tuli sitten tehtyä jääkaapin joulusiivo kerta laakilla, hyvä hyvä! Kymmenen vuotta on aika paljon uusille kodinkoneille, mahtaako ne enää niin kauaa kestää, yleensä juuri takuuajan yli..

    VastaaPoista
  2. Nopeasti saitte uuden kylmälaitteen. :)
    Ihmetyttää se, ettei isojen ketjujen myymälöissä panosteta puhelinpalveluun. Pikkupaikkakunnan liikkeistä ainakin meilläpäin löytyy palvelualttiutta. No, huomenna testataan Keskisen kauppaa, pitää selvitellä ulkoisen kovalevyn toimimattomuutta.:(

    VastaaPoista
  3. Samantapaisia muistoja lapsuudesta minullakin, voita ei taidettu enää kuitenkaan kirnuta. Kirjoituksesi pisti muistelemaan enemmänkin lapsuuden aikoja. Vanhuuden enteitäkö... Ensimmäinen jääkaappi tuli meille joskus 50-luvulla, sellainen iso Rosenlew.

    VastaaPoista
  4. Lehmätiloilla käytettiin aikaisemmin jäälohkareita maidon jäähdyttämiseen. Lohkareet peitettiin sahajauhollla. Jäätä riitti kesän yli. Meille tuli sähköinen jäähdytyslaite n. 1960. Opiskeluaikana säilytin maidon jne. ikkunoiden välissä, skysystä kevääseen. Jossakin asunnossa oli myös mainitsemasi kylmäkaappi.

    1960-luvulle asti Helsingissä oli maitokauppoja ympäri kaupunkia. Niistä sai maitoa, juustoa ja voita pienissä erissä melkein joka päivä, joten kylmätiloja ei tarvinnut yhtä paljon kuin nyt.

    Sinulla oli onni matkassa, kun sait uuden jääkaapin kotiin heti. Kertomuksestasi muistin kauhutarinan tuttavaperheestä, joka muutti Ruotsista Itävältaan ja vei täyden pakastimen kylmäkuljetuksessa uuteen kotiin. Kun muuttokuorma oli purettu, perhe lähti kesälomalle. Lomalta palatessaan he totesivat, että ukonilma oli aiheuttanut sähköhäiriön. Pakastimen sisältö oli pilalla.

    VastaaPoista
  5. Olipa ikävä ylläri, kun jääkaappinne väsyi palvelemaan! Meillä on kerran käynyt samalla tavalla pakastimelle. Kotivakuutuksesta saimme korvausta, kun laadin luettelon kaapin sisällöstä.Kaksi vuotta vanhoja lakkoja eivät sentään korvanneet : )

    Kuten Irmalla ja Olivialla, on minullakin samantapaisia muistoja ruokien säilytyksestä maalla ennen vanhaan. Meilläkin laskettiin narun päässä syvälle kaivoon kannu, jossa olivat voi ja muut kylmää tarvitsevat ruoka-aineet. Kerran, kun hain voita, putosi kannun kansi kaivoon ja isän piti kiivetä se sieltä hakemaan. Kaivon seinämä olivat kivilohkareista tehdyt ja isä hoikka mies, joten homma onnistui.
    Muistan, kuinka isännät ajoivat talvella hevosilla järveltä tukkireen päällä isoja, sinertäviä jääkuutioita sahajauhoihin kätkettäviksi. Kesällä ne olivat tarpeen.
    Kaupungissa oli vielä 60-luvun keskivaiheilla paljon jääkaapittomia asuntoja, ja ikkunoiden välissä näkyi maito- ja kermapulloja ym. viileyttä vaativaa ruokatavaraa.

    VastaaPoista
  6. Tarkoitatko separaattoria?

    VastaaPoista
  7. Sirokko,
    Tuli tehdyksi tavallista huolelllisempi jääkaapin siivous.

    Minusta on käsittämätöntä tämä kodinkoneiden ja pienlaitteiden lyhyt ikä aikana, jolloin suorastaan kaikkialla puhutaan kestävästä kehityksestä. Tai sitten olen käsittänyt tuon ilmauksen ihan väärin.

    VastaaPoista
  8. Rosina,
    Tällä kertaa oli tuuria.

    Minua valistettiin, että ko. liike ei olisi niin halpa, jos siellä olisi niin paljon henkilökuntaa, että he ehtisivät vastata puhelimeen.

    Löytyykö Tuurin Keskisen kyläkaupasta myyjät helposti?

    VastaaPoista
  9. Irma,
    Kotikotiin saimme sähkön vasta 70-luvun alussa, joten kylmäketjut olivat niitä vanhanaiakaisia. Minä olin silloin jo kyllä muualla.

    VastaaPoista
  10. Olivia,
    Minulla on hatara muistikuva, että jonakin talvena meillekin olisi niitä jäitä tuotu sahajauhokasan alle.

    Niin se meni. Maitotuotteita ostettiin omiin astioihin juuri tarvittava määrä ja kauppoja oli lähellä. Nykyään kaupat ovat keskittyneet, tuotteet käsitellään säilymään pitkään ja niitä ostetaan vain kerran tai kaksi viikossa.

    Minäkin olen kuullut näitä pakastimien sulamistarinoita. Ne ovat aina iso vahinko.

    VastaaPoista
  11. Delilah,
    Kahvinkeittimet ovat olleet kaikista herkimmin hajoavia laitteita. Ensimmäinen Gram-pakastin kesti yli 30 vuotta. Sen veroista ei ole löytynyt.

    Ensin oli kai irtomaito, sitten pullomaito. Seuraavaksi tulivat kai ne vuotavat pussit ja vasta sitten tämä nykyinen pahvipurkkimaito. Monenlaisia vaiheita on ollut maitotuotteiden historiassa. Senkin muistan, kun ns. tinkimaito kiellettiin. Ei saanut ostaa suoraan tilalta. Vieläköhän se on voimassa?

    Muistan hyvin, miten iltaisin kuljin hakemaan lähimmän maatilan navetan ovelta tuoretta maitoa kannullisen.

    VastaaPoista
  12. a-kh,
    Tarkoitan separaattoria. Siinä oli siiviläosa ja sitten muistaakseni kaksi tuuttia. Toisesta tuli kermaa ja toisesta kurri.

    Kun maitoa alettiin viedä meijeriin, ei tarvinnut enää muuta kuin siivilöidä ja jäähdyttää maito. Meijeri teki loput. Maitoauto toi kurria takaisin joskus kai tilaamattakin. Piimä, voi ja juusto piti tilata. Niiden hinta pidätettiin maitotilistä.

    VastaaPoista
  13. Liisa,
    kysyit löytyykö Keskiseltä myyjiä?
    Löytyi, ainakin puhelimeen. Huomenna on tarkoitus ajella tutkimaan kaupan palvelualttiutta ihan paikan päälle.
    Mutta joka kerran on palvelu pelannut, miksipä ei nytkin, vaikka on joulusäpinät jo päällä.:)

    VastaaPoista
  14. Liisa, luin vastauksesi Delilahin kommenttiin. Tinkimaitoa saa tietääkseni toistaiseksi myydä erikoisluvalla, jos olosuhteet ovat oikeat. Näin jokin aika sitten TV-uutisista, että Vantaalla (jos muistan oikein) on tila, mistä asiakaat ostavat maitoa. Monet laktoosi-intolerantit sanovat, että tinkimaito sopii heille paremmin kuin meijerin käsittelemä maito.

    VastaaPoista
  15. Ajat ovat muuttuneet aika lailla. Parempaan tau huonompaan suuntaan, sita en mene sanomaan, mutta minua ihmetyttaa se suuri maara ruoka jota heitetaan roskiin joka vuosi. Eraskin rouva yllatti minut kokonaan tyhjentamalla vesipuollon - siita oli kai puolet jaljella, sellainen litran pullo - pesualtaaseen! Kylla sen veden olisi voinut juoda vahan myohemminkin!

    VastaaPoista
  16. Rosina,
    Olen pari kertaa poikennut Keskisellä. On se jotenkin liian iso paikka, mutta monen shoppailijan suosikki.

    Olivia,
    Olen kuullut samaa. Luultavasti täältäkin saisi jostakin ns. suoramyyntinä.

    HPY,
    Totta puhut. Luin esim. uutisen, jossa kerrottiin äskettäisten linnan juhlien ylimääräisten herkkujen joutuneen suoraan jätteisiin. Luultavasti ylistetyt herkut olisivat kelvanneet syötäväksikin vielä seuraavana päivänä.

    VastaaPoista

Kommentoi sinäkin!