8. marraskuuta 2011

Matkalla marraskuussa


Suomi on iso maa. Koska reporankani ei anna istua kerrallaan kuin tunnin, matka-aika pitenee. Siinä ehtii seurata maisemia ja piennarten jäkälät ja kukkaset. Ja tutustuu muutamaan taukopaikkaan. Lupiineja olisi ollut poimittavaksi asti. Samoin siankärsämöitä ja saunioita. Jokunen pelto oli jäänyt puimatta ja liika märkyys näytti vaatineen uusia ojituksia. Sateet ovat vaatineet veronsa.

Paikannimiä on myös mukava seurata. Tällä kertaa jäi mieleen Kumpumäki. Vaikka paikka on aika korkealla, puusto estää näkemästä kauas. Sen sijaan toissakesäiset myrskytuhoalueet ovat edelleeen avaria paikkoja. 


Lakeuksien ladot ovat huonokuntoisia ja näyttävät ajan myötä muuttuvan pyöröpaaleiksi. Niitä on joko ripoteltu pitkin peltoja päällystettynä tai päällystämättöminä tahi kauniisti helminauhoiksi aseteltuna. Näin yhden pyramidirakennelmankin. Karjaa ei enää näkynyt ulkona.



Täällä kotona on nyt viimeistään poistettava tuuletusikkunoiden hyttysverkot, koska tintit käyvät etsimässä niistä mahdollista syötävää ja samalla isontavat verkon silmät hyttysenmentäviksi. Muuten linturintamalla on hiljaista aikaa. Marraskuinen pimeys tuntuu vieneen linnut mennessään. Reissulla näin yhden fasaanin, muutaman naakan, harakoita ja variksia ja bonuksena joutsenpariskunnan. Perillä oli vallan muuta puuhaa. Mummu ei ollut mummu ennen kuin oli aamuisin "laittanut silmät päähän".

12 kommenttia:

  1. Eipä lupiinikuvasta uskoisi, että on marraskuu ja pian taas joulu.
    Lapsien oivallukset herättävät hilpeyttä.

    VastaaPoista
  2. ladoton on nykypäivän lakeus ja pellot ovat melkein karjattomat.

    VastaaPoista
  3. Tienvarsien lupiinit opvatkaunista katseltavaa. Meillapain niita on myos, mutta vahemman kuin mihin olin Suomessa tottunut.

    VastaaPoista
  4. Minulle sopisi mainiosti pysähdykset tunnin välein, harvoin niin kärsivälliseen kyytiin pääsen pidemmillä matkoilla. Lakeuksilla en ole käynyt ainakaan kolmeenkymmeneen vuoteen, mitään latomerta en silloinkaan huomannut, mutta olihan niitä sentään vielä jokunen.

    VastaaPoista
  5. No, onko tullut kesä, vai miten joululaulussa sanotaan? Lupiinit kukkivat vaikka puissa ei ole lehtiä.

    VastaaPoista
  6. Mummulla onkin hyvä sanonta, "laittaa silmät päähän".
    Toista se oli kun minulle joku ammattitaidoton "työnopastaja" sinkautti, "ota silimät kätehes", kun en heti löytänyt tarvitsemaani asiaa.
    Olin silloin viisitoistavuotias - ja ikäni mä muistan sen. :(

    Muuten, kyllä vielä löytyy lakeuksilta latoja! Ja lehmiäkin, tervetuloa Pohjanmaalle!

    VastaaPoista
  7. Pitkällä ajomatkalla onkin mukava poiketa jalottelemaan kauniilla paikalla tai tien varren "majataloihin" hetkeksi levähtämään kahvikupposen ääreen.
    Kävimme eilen mökillä. Viimeinen sinnikäs krassinkukka oli antanut periksi ja nuukahtanut. Metsä oli hiljainen, ei minkäänlaista ääntä tuulen huminan lisäksi kuulunut mistään. Haikeus hiipi mieleen.

    VastaaPoista
  8. Paikannimet ovat osa maisemaa. Niiden syntyhistoria kiinnostaa, mutta taitaa etymologia olla niin monesta lähteestä peräisin ettei lopullista totuutta olekaan. On faktaa ja fiktiota paikannimien taustana. Tarua ja totta. Tutkittua ja tuntematonta.

    Hauska tuo Kumpumäki. Kuuluukohan se paikannimien huumorisarjaan :)

    VastaaPoista
  9. Simpukka,
    Lämmin syksy narraa kukkia. Syreenin silmut ovat myös isot. Nyt kuitenkin on ollut jo kaksi pakkasyötä, kuura maassa.

    a-kh,
    On tullut ajetuksi tuota väliä jo niin usein, että ei tule otettua edes kuvia, ellei valaistus ole poikkeuksellinen.

    Ulkolaiduntavat karjat ovat varmaankin sivuteiden varsilla, jos sielläkään.

    VastaaPoista
  10. HPY,
    Sinisiä lupiineja oli eniten, mutta Sinisellä tiellä ei voi pysähtyä ihan missä vain.

    Sirokko,
    Matkustamiset on nykyisin tehtävä selän ehdoilla. Istuminen on myrkkyä, mutta paikalleeenkaan ei vielä halua jäädä.

    Varmaankin niitä latoja on aikoinaan ollut runsaasti, ennen isoja koneita, Nyt ne muutamatkin ovat tyhjillään, saavat ilmeisesti lahota niille sijoilleen.

    VastaaPoista
  11. Olivia,
    Kesäinen oli lämpötilakin, 7-10 astetta. Kukkapenkissä oli kevätesikkokin jo työntää lehtiä kevättä lupaillen. Myöhäiskukkijat eivät vähennä kevään kukintaa, koska luonto hoitaa riittävän määrän siemeniä.

    Tänä aamuna maa ja kukat olivat jo vahvassa kuurassa. Eilen ei saanut aikaa renkaanvaihtoon lainkaan. Onneksi ei ole pakkolähtöjä nyt.

    Rosina,
    Olet kuullut tuonkin sanonnan. Ja ymmärrän senkin, että tuon ikäisenä kuultuna ja kertomassassi tilanteessa se on jäänyt mieleesi.

    On ajeltu useimmin Sinistä tietä ja karjat ovat enimmäkseen navetoissaan. Tiedän niitä siellä kyllä olevan.

    VastaaPoista
  12. Laila,
    Minä heitin krassit jo kauan sitten pois. On syksyssä haikeutta, mutta myös paljon kaunista. Tänään varis varovasti asteli pihaan ja nopeasti nappasi jonkin pienen biojätepussista ilmeisesti pudonneen palasen nokkaansa.

    Oravia ja harakoita kyllä näkyy. Ja tiaisia lenteli eilen paljon, kun oli aurinkoinen pakkasaamu.

    Lastu,
    Rupesin miettimään jotakin vastaavaa paikannimeä, ellei nyt jossakin ole vaikka Notkoalho tai Lampijärvi tai Purojoki. Saattaa ollakin.

    Ruotsista suomeen väännetyt paikannimet ovat myös hauskoja. Ainakin luulisin , että Hööpakka on sellainen. Tiedä häntä.

    VastaaPoista

Kommentoi sinäkin!