20. marraskuuta 2011

Kehu lapsi päivässä



Muutama vuosikymmen sitten työntelin Lahden torilla rattaissa esikoistani. Eräs vanhempi kollega sattui  kävelemään vastaani ja alkoi leperrellä juuri kävelemään oppineelle lapselleni. Hetken kuluttua hän kuitenkin sanoi, ettei pidä liikaa kehua lasta pienenä ja jatkoi matkaansa. Se oli sitä aikaa. 

Tänään on vietetty Lasten oikeuksien päivää, jonka tiimoilta esim. sytytetään taikalamppuja eri puolilla maata ja järjestetään useita muitakin tapahtumia. Tämän vuoden teemana on päästä eroon kasvatuksen kuritusväkivallasta. Nollatoleranssi väkivallalle. Itse sanakin on kammottava.

Lapsen oikeuksien sopimus on sisällytetty perus- ja lukio-opetuksen opetussuunnitelmiin.  Jostakin syystä kouluille on annettu aikaa aina vuoteen 2016 saakka ottaa ko.määräyksen mukaiset opetussuunnitelmat käyttöön. Tuntuu melko pitkältä ajalta. Sitä toivoisi, että sanoista tekoihin olisi lyhyempi matka.

Luin tänä aamuna Katja Hedbergin artikkelin (SS) Kristina Kouroksen toimittamasta pamfletista Iloisen talon kellareissa. "En muista koskaan istuneeni äitini sylissä." En minäkään muista. En muista edes kävelleeni hänen kanssaan kertaakaan käsi kädessä.

Yhteisöjä ovat isot perheetkin. Meilläkin kotikotona oli Koivuniemen herralla  oma paikkansa tuvan oven päällä ja sitä myös käytettiin. Isovanhempana tuntuu todella mukavalta, kun lapsenlapsen kädet kiertyvät mummun kaulaan tai sormet sormien lomaan ja yhdessä onnistumme saamaan jotakin aikaan. Materiaaliksi kelpaavat paperi ja värit, muovailuvahat, puupalikat, soittimet, sanat, liike. Teippi on myös must. Pikkuiset ovat ideapankkeja. Vain hetki ja esitys tai näyttely tai kauppaleikki on valmis. Ja lopuksi aplodit. Kun/jos omat lapsenlapset ovat kaukana, voi kehua pihan lapsia.



Hyvä taikalamppu on muuten otsalamppu. Sen voi pukea taaperon vyötäisille ja voi sitä iloa mikä siitä seuraa. Kannattaa kokeilla näin marraspimeillä.

12 kommenttia:

  1. Kiitos mainiosta otsalamppu -vinkistä, kokeillaan heti tilaisuuden tullen! Eilen olimme särkemässä lätäköitä samanlaisiksi säpäleiksi kuin kuvassasi. Tuntui olevan tosi hauska homma. Täytyy nauttia täysin rinnoin niin kauan kun ilot ovat yksinkertaisia.

    Oma lapsi on sitä mieltä, ettei äiti ole kannustanut tarpeeksi. Olin kai vähän kuin Brechtin työläisäidin kehtolaulun äiti, joka laulaa, että "äitisi ei ole sulle uskotellut, että jotain erityistä olisit". Täytyy ehkä tarkistaa lapsenlapsen kohdalla.

    VastaaPoista
  2. Yhdessä tekeminen lapsenlapsen kanssa on molemminpuolinen ilo. Kehumisesta tuli mieleen, että lastemme ollessa pieniä, neuvoi joku viisas: Parasta mitä lapselle voi antaa on hyvä itsetunto. Olen taipuvainen uskomaan sen. Parempi siis kiinnittää suurempi huomio siihen, missä lapsi onnistuu.

    VastaaPoista
  3. Aitini oli viisas nainen. Han istui lattialla lastensa kanssa ja leikki. Luki meille tarinoita ja oli aina kannustamassa. Siihen aikaan sita ei ymmarretty.

    VastaaPoista
  4. Sekä äiti että isä kannustivat minua paljon. Molemmilla oli ollut ankea lapsuus ja he halusivat antaa omalle, ainoalle lapselleen erilaisen kasvuympäristön. Näin jo koululaisena pienessä kyläyhteisössä, että näin ei ollut kaikissa perheissä.

    Minulla ei ole lapsia tai lapsenlapsia, joten en tiedä, miten itse olisin menetellyt. Sukulaislapsille olen yrittänyt olla "kuunteleva täti" tai "leikkivä täti", tilanteen mukaan.

    VastaaPoista
  5. Sokea kana,
    Ensimmäiset riittyneet läkäköt täytyy heti rikkoa. Ritinä on mukava ääni. Oman liikkumisen kannalta marraskuu on pahinta aikaa. Nytkin on satanut ohuen lumikerroksen liukkaille pinnoille. Varokävely vain jumittaa lihaksia.

    Montakohan äitiä löytyy, jotka kokisivat olleensa onnistuneita kasvatuksessa? Parhaansa sitä jokainen äiti on kuitenkin tehnyt ja tekee.

    VastaaPoista
  6. Laila,
    Olen samaa mieltä. Olisipa hyvä itsetunto annettavissa ja otettavissa. Se rakentuu monista pienistä palasista, onnistumisista ja hyväksytyksi tulemisesta.

    VastaaPoista
  7. HPY,
    Oi miten viisas ja aikaansa edellä oleva äiti sinulla on ollut. Olet ollut onnekas ja varmaankin kiitollinen hänestä.

    VastaaPoista
  8. Olivia,
    Jokaisella meistä on oma tarinansa, ei ole olemassa tavallista ihmistä. Olemme uniikkeja kaikki. Kyllä minäkin koululaisena jo ymmärsin perheiden väliset erot - tosin lapsen tasolla.

    Konkreetitkin "eväät" olivat erilaisia. Kadehdin toisten voileipien päällä olevia leikkeleitä ja isoja herkullisen näköisiä omenoita, esimerkiksi.

    VastaaPoista
  9. Tohdinkohan tämän tunnustaa. No, kerron.

    En saanut koskaan piiskaa, mutta salaa toivoin, että saisinpa äidiltä edes sitä. Pahinta oli kokea olevansa näkymätön lapsi, kuin ilmaa äidille.

    Nyt ymmärrän, että kaikella on syynsä...

    VastaaPoista
  10. Lastu,
    Tunnustan sitten minäkin, että meistä minä en saanut piiskaa, mutta myötäelin, myötäkärsin. Olin aina varppeillaan mitä seuraavaksi tapahtuu. Mikähän sana sitä kuvaisi parhaiten?

    Elämänkoulu jatkuu... Jotakin jo ymmärrän, mutta palapelin palasia puuttuu vielä.

    VastaaPoista
  11. Täällä on tiheämpää ruovikkoa, mutta jäitä ei ole edes hattuun.

    VastaaPoista
  12. a-kh,
    Ei taas enää tälläkään. Jäitä. Uutisista olen kyllä kuullut, että jäihin on jo ehditty hukkuakin tänä syksynä. Ja Puijolle on avattu maksullinen ensilumenlatu. Päivälippu 8,10 euroa, halvempi (ilmeisesti eläkeläisiltä esim.) noi 5,50 euroa. J-kylän Laajavuoren ensilumenladun hiihtokilpailut on peruttu.

    VastaaPoista

Kommentoi sinäkin!