23. elokuuta 2011

Mitä tehdä pudokkaista

Syyskesän tuulet  näkyvät pudottavan omenoita ennen aikojaan. Aamuisin kannattaa kerätä vioittuneet  pudokkaat ja kärrätä ne jätteisiin. Ehjistä ja vain pienen kolhun saaneista pudokkaista voi tehdä vaikka jonkin omenahyvetyyppisen jälkiruoan tai uuniomenoita. Ne ovat maistuvia jälkiruokia tai herkkuja, kuinka vain, vaniljajäätelön tai vaniljakastikkeen kera. Jotkut sanovat, että kerman kanssa niistäkin saa kaksin verroin parempaa. Itse en ole kerman ystävä. Kahviinkin laitan kurria eli rasvatonta maitoa.

Jos pudokkaita (mikä sana nykyään tarkoittaa useammin erinäisistä paikoista "pudonnutta" ihmistä kuin puun alle pudonnutta hedelmää) on runsaammin, voi tehdä omenapiirakkaa uunipellillä ja pakastaa sitä tulevia tarpeita varten. Tässä saattaa olla hyötyä kiertoilmauunista, jonka valitsimme viime kesänä, kun hellan vaihto tuli ajankohtaiseksi.  Oheinen omenapiirakka on helpoimmasta ja energiapitoisuudeltaan keveimmeästä päästä. Löysin sen täältä omasta blogistani vahingossa. Ohje on alkuaan varmaankin kopioitu äidin taltioimista lehtileikkeistä.
Omenapiirakka pudokkaista


1 kanamuna
3 dl sokeria
3,5 dl maitoa
6 dl vehnäjauhoja
3 tl leivinjauhetta
100 g voita/margariinia
vajaa litra pieniä omenalohkoja
kanelia


Sekoita kananmuna ja sokeri. Lisää maito ja vehnäjauhot, joihin on sekoitettu leivinjauhe. Lopuksi lisää sulatettu voita/margariini. Kaada taikina uunipannulle ja levitä päälle pieniä omenanpalasia, jotka ovat huomattavasti nopeampia tehdä kuin perinteiset viipaleet. Lopuksi päälle kanelia ja sokeria. Paista piirakkaa n. 200 - asteisessa uunissa 30-40 minuuttia.
Koska käytin rasvatonta vähälaktoosista maitoa, piirakasta tuli pinnaltaan tummahko ja kiertoilmauunissa riitti paistolämpötilaksi n.180 astetta ja paistoajaksi 30 minuuttia. Taikinaa tehdessäni mietin tuota leivinjauheen määrää. Seuraavalla kerralla kokeilen hiukan vähemmällä.

9 kommenttia:

  1. Meille ei tullu omenoita, kun ehkä 10kpl ja nekin putos raakana, tai linnut nokkineet:( Valkakuulas ei tehnyt yhtää omppua :(

    VastaaPoista
  2. Amalia,
    Moni muukin on kertonut samaa. Myös kesäkurpitsoista. Tekevät vain komeita kukkia, mutta satoa ei tule. Erikoinen kesä.

    VastaaPoista
  3. Jeps. Otin juuri uunista pellillisen tällä ohjeella tehtyä piirakkaa. Pohja sopii hyvin myös raparperille ja vaikka rusinamuffinsien tekoon.

    VastaaPoista
  4. Pudokkaiden valkoisia paikkoja olen leikannut viipaleiksi ja kuivannut, minulla on hyvä kuivuri.
    Ja viinimarjojen jatkeeksi olen laittanut niitä mehumaijaan. Sosettakin olen vääntänyt, mehumaijalla sekin tulee helposti.

    Piirakkaresepti kuulostaa hyvältä!

    VastaaPoista
  5. Minäkin tein nuorena vaimona mehumaijan avulla omenasosetta. Silloin sitä kokeili kaikenlaista. Nyt olisi aikaa, mutta ei ole energiaa.
    Kuljemme lenkkeillessämme miehen kanssa parinkin omakotitalon ohi, joiden pihassa omenapuut kumartelevat hedelmien painosta.Tänä kesänä niitä näyttää olevan erityisen paljon. Kiitos piirakkaohjeesta! Varmasti tulee kokeiltua.

    VastaaPoista
  6. a-kh,
    Toivottavasti onnistui hyvin. Olen varmaan joskus kokeillutkin tätä raparperin kanssa. Muffinseja voisi myös tehdä, kun vain olisi enemään syöjiä.

    Sokea kana,
    Kyllähän niile käyttöä löytyy, kun löytyy jaksamista ja viitseliäisyyttä. Kuivuria ei ole, mutta muistan erään eläkkeellä olleen rehtorin, joka kuivasi omenanviipaleita ikkunalaudoillaan. Siitä on kyllä yli 30 vuotta kulunut.

    Tilasin blogisi, kun heti sattui silmiini unelmieni Pamir. :)

    Laila,
    Niinpä. Jaksamisesta on moni asia kiinni. Toisaalta myös ruokavaliosta ja liika on liikaa säilönnässäkin. Voisi jo luovuttaa vanhasta kotoa saadusta mallista.

    Omenat saimme, koska omia puita ei ole.

    VastaaPoista
  7. Omenoista en tieda kun niita puita ei ole, mutta vahvistan etta kesakurpitsa on kasvanut huonosti. Yksikin (keltainen) ei ole tehnyt mitaan syotavaa.

    VastaaPoista
  8. HPY,
    Mikähän niitä kesäkurpitsoja vaivaa? Ihmettelen, jos sielläkin on sama tilanne.

    VastaaPoista
  9. Tervetuloa matalaan makasiiniini, Liisa! Pakko kyllä kertoa, etten ole mikään Pamir-asiantuntija, olen vain kerran elämässäni kivunnut hetken rinteen alaosaa. Mutta Keski-Aasia on minustakin unelmien paikka, nojatuoliunelmien.
    Nettitumpelona seuraan sinua itse kirjanmerkkien kautta.

    VastaaPoista

Kommentoi sinäkin!