Kerrankin kärryillä

Kaupungin arjen palveluja käyttäessäsi olen muutaman kerran kysynyt kantakuopiolaisilta, ovatko he  käyneet kertaakaan risteilyllä, Puijon tornissa, VB-museossa, viinijuhlilla, kalamarkkinoilla ym. turisteille tutuissa paikoissa ja tapahtumissa. Moni tunnustaa suoraan, että kotikaupungin nähtävyydet tulee ohitetuksi. Vieras näkee kaupungin toisin silmin. Tasaisemmilla tantereilla asuvat ihastuvat esimerkiksi kaupungin mäkiseen maastoon.

Vieraiden kanssa tuli lähdetyksi esittelemään paikkoja. Autolla kiersimme rantoja ja totesimme, että syyskesäiset satamat olivat arkipäivänä miltei autioita ja jokainen kioskintapainen oli suljettu. Kaikki risteilyalukset olivat kyllä valmiina lähtöön. Asiakkaat vain puuttuivat, mutta näin sataman sinivalkoisine rakennuksineen näki tavallista paremmin.

Seuraavaksi ajoimme kohti varsinaista maailman napaa. Sinne ei tuuli ottaisi ja saattaisi löytyä Kuopio-aiheisia postikortteja. No, ei löytynyt, ei edes Tiimarista.Torimonttua ei pitkään jaksanut katsella eikä uudelleen kiertää Kauppahalliin, jonka olimme jättäneet väliin. Kortit löytyivät lopulta postista.

Vossikka-Matti sattui onneksi olemaan paikalla oikeaan aikaan. Sen kummemmin aikailematta nousimme kärryille ja teimme aika pitkän kierroksen kauemmaksi sataman tuulista. Valkeisenlammella on Matin tietojen mukaan melkein säällä kuin säällä neljä astetta lämpimämpää kuin satamassa. Jotakin hilpeyttä herättävää hevospelillä liikkumisessa on, koska liikenteen seassa autoilijat hymyilivät meille kuin kuuluisat hangonkeksit. Arkimaanantaina.

Matilla on paljon varmaankin sitä kuuluisaa hiljaista tietoa, koska jokaiseen kysymykseen löytyi vastaus ja muutenkin mukavaa tekstiä soljui vuolaasti koko matkan ajan. Saattaa ikäkin tehdä sen, että olimme niin tohkeissamme ajelun jälkeen, että olimme unohtaa maksaa. Istuin seläkkäin kuskin kanssa, mutta ihmeekseni onnistuin summamutikassa saaman Matin ja Liisan samaan kuvaan. Osittain, mutta riittävästi. Matti lähettää tutuille terveisiä.