22. toukokuuta 2011

Rohdostamassa


Viime viikolla opin ihan uuden asian. Vioittuneiden koivujen kyljissä kasvaa pakurikääpä, yleinen ja helposti tunnistettava lahottajasieni. Se on jotakin superruokaa ja sen sanotaan vaikuttavan myös ihmelääkkeenä melkein kaikkiin vaivoihin. Kyseisellä hakusanalla löytyy tietoa sivukaupalla. Kun nyt sen opin, aloin katsella koivuja sillä silmällä ja löysin heti ensimmäisellä retkellä muutaman käävän. Saavat kyllä olla minulta rauhassa, vaikka sienien poimiminen kuuluu jokamiehen oikeuksiin. Kuvan otin.

Kävin  tänään lähietäisyydeltä tarkistamassa, että tuomi on todellakin jo kukoistuksessaan. Se merkitsee minulle kesää, oli asia termisesti miten päin vain. Mustikan kukkien lomassa kukkivat valkovuokkojen rinnalla jo myös lemmikit ja orvokit. Oravanmarja ei ihan vielä. Kielot ovat nousemassa.

Nokkosen versoja poimimme pieneen muovipussiin. En aio guuglata senkään kaikkia vaikutuksia, vaan kuivatan pestyt versot samalla tavalla kuin myöhemmin tillin ja lipstikan. Muuten lopputulema on sama kuin monien lääkkeiden kanssa. Tuoteselosteen lukemisen jälkeen vastuu siirtyy lukijalle. Sivuvaikutussa mainitaan usein myös se sama vaiva, johon lääke on määrätty.

Jättipalsami oli itänyt sateen jälkeen ja kymmenittäin miniminivaahteroita peitti auenneilla lehdillään maapohjaa. Kasvit unohtuivat, kun havaitsimme haapanapariskunnan rantavedessä. Herra Haapana vartioi ja ikään kuin kiekaisten vähän väliä varoitti rouvaansa, joka kulkijoita ja kuvaajia pelkäämättä natusteli jotakin leväntapaista rantakivien kyljistä. Nousi nurmettuneelle rantahiekallekin hetkeksi. Jäin miettimään, vaihtavatko ne vahtivuoron sen jälkeen, kun poistumme paikalta. Oli vaikea saada pariskunta yhteiskuvaan.

Rinteessä oli nousemassa etelänruttojuuri valtavana kasvustona. En ollut koskaan ennen tajunnut, että se jokakesäinen valtava ihmisenkorkuinen lehtimatto kuului sille lajille. Rohdos sekin on,  mutta ei harvinainen, koska minäkin tiedän jo kolme esiintymää.

12 kommenttia:

  1. Mikä ihana sinisyys kuvassa!
    Vaikka haapana on yleinen sorsalintu, niin harvemmin minä siihen olen törmännyt.
    Ehkä niitä ei täällä kovin paljoa ole?
    Pakurikääpä, onko se tosiaankin joku ihmelääke. Pitääkin tutkia, mihin vaivoihin se voisi tepsiä.
    Niin, sitten pitäisi vielä löytää sellainen kääpä. :))

    VastaaPoista
  2. Mm. Strömsössä oli taannoin juttua ilmeisesti samasta koivun kyljessä kasvavasta, sienestä, käävästä.

    Siitä tehtiin ohjelmassa teetä. Voisin kyllä kuvitella juovani tätä, syömisestä en ole varma.

    Muutoin vannon lehtisellerin voimaan, juuri ostamani Parantavien ruokien kirjan mukaan. Auttaa verenpaineeseen ja nivelsärkyihin. Laitan sellerinvarsia sipulin, inkiväärin, valkosipulin ja tomaatin kanssa muhennuskoneeseen, lisään vähän vettä, ja vetinen sose on valmis. Vettä lisäämällä saa paljon kylmää juomaa, kaikkea sosetta ei tarvitse silloin syödä.

    VastaaPoista
  3. Rosina,
    Eilen oli kesäisen aurinkoinen päivä, siitä sinisyys.

    Netti on pullollaan ihmelääkkeitä ja superruokia enkä uskalla suositella niistä mitään. Jos löydät vanhan koivikon, todennäköisesti löytyy pakurikääpiä. :)

    Iines,
    "Meillä ei kaikki mene niin kuin Strömsöössä." En ole siis nähnyt sitä ohjelmaa, vaan jonkin muun. Teetä siinäkin keitettiin.

    Tuo sinun seoksesi vaikuttaa turvallisemmalta ja houkuttaa kokeilemaan. Onko reseptissäsi tietyt suhteet ainesosien määrissä vai riittääkö se, että kaikkia ainesosia löytyy?

    Kiitos vinkistä!

    VastaaPoista
  4. Uusi oppitunti heti aamutuimaan pakurikäävästä, kävin googlettamassa.Melkoinen kultakimpale, 500 e/kg, olisi melkein kannattanut kahmaista mukaan.
    Luonnon lääkekasveihin pätee samat periaatteet kuin muihinkin lääkkeisiin, pitää tietää mitä käyttää, miten ja mihin. Tavallisimpiin yrtteihin on jo niin tottunut ettei pidä minää, vieraampien kohdalla epäilyttää, ainakin aluksi.

    Kun tuomi kukkii on kesä. Niin se on minulle lapsuudesta jäänyt mieleen.

    VastaaPoista
  5. Liisa,

    otin ohjeen siis Parantavien ruokien oppaasta, yksinkertainen ohje tehosekoittimella tai yleiskoneella muusattavasta vihannesmössöstä.

    Neljä lehtisellerin vartta pilkotaan koneeseen tai syötetään, jos käyttää raastinterää. Puolikas jotakin sipulia, valkosipulin kynsi, tomaatti, ja itse lisäsin vielä inkiväärin palan. Nämä vaan muusataan mahdollisimman hienoksi soseeksi ja juomaksi, jos lisää vettä. Sose ei ole hyvää, mutta ei pahaakaan. Itse lisään soseeseen vettä ja annan sen maustua vähän aikaa. Juon ensin liemen ja sitten sosetta niin paljon kuin jaksan.

    Nämä kirjan mukaan auttavat siis mm. nivelsärkyihin ja alentavat verenpainetta. Kirjassa on aika hyvät tieteellisen tuntuiset perustelut siitä, mitä aineita nuo vihannekset sisältävät ja miksi ne tehoavat moneen vaivaan.

    VastaaPoista
  6. Sirokko,
    Toisen maalta, siis puusta, paukrikäävän irrottamiseen tarvitsee vähintään vesomen. :) Minun kai kannattaisi laittaa vinkki maanomistajille, jos se on noin kallista. Ja löytyykö ostajia, kuten ajankohtaiselle korvasienelle? Jos olisin nuori ja terve, niin lähtisin metsiin. Tai sitten en. :)

    Iines,
    Kiitos vielä kerran. Tuota kokeilen, koska vaivoja löytyy, mainitsemiesi lisäksi mm. kroonistunut hermosärky. Tosin kipu on sellainen kaveri, ettei aina tiedä, missä se syy on. Minun pitää elää koko ajan sen epätietoisuuden kourissa ja saan siis oireenmukaisia hoitoja. Täsmälääkettä ei ole löytynyt ja kaikki tietämäni pehmeät hoitokeinot ovat käytössäni.

    VastaaPoista
  7. Kun syön päivittäin kuutta eri lääkettä, kysyin hoitavalta lääkäriltä: "Enkö vähemmällä pärjäisi?" (Lääkkeillä ehkäistään TIA-kohtausten jälkeen vaanivaa infarktia.)

    Tohtori pudisti päätään: "Ei käy, jatkettava on."

    Luonnonlääkkeet ovat välillä käyneet mielessäni.

    Ilo sinänsä oppia blogien kautta uutta. Enpä ole pakurikäävästä tähän mennessä kuullutkaan. Nyt alan katsella vanhoja koivuja vanhoin mutta uusin silmin :)

    VastaaPoista
  8. Lastu,
    Samoin kysymyksin minäkin omalääkärillä kävin. Olemme jokainen eri tavalla lääkkeisiin reagoivia ihmisiä, siksi toiselle tehoava voi olla toiselle tehoton tai jopa haitaksi.

    Sitten on tämä estolääkitseminen, puhutaan tulevista ja välistä riittäisi, että selviäisi tästä hetkestä. Lääkäritkin näkevät asiat eri tavalla. Tavallinen ihminen on pienellä paikalla siinä, mutta lopullinen vastuu on kai omissa käsissä.

    Pikkuisenkin toivoa antava lääke/rohto saattaa kantaa, vaikka siltä ei aina tuntuisikaan. Sanovat, että toivo on. Toivo ei ole tunne.

    Siksi voisi sanoa, että tyhjäkin (tunteen tasolla) kantaa, koska se toivo koko ajan on. Jaksaisinpa itse tuohon uskoa...

    Blogeissa, vaikka en kovin montaa jaksakaan seurata, oppii paljon erilaisia uusia asioita.

    VastaaPoista
  9. Liisa, taisin nähdä saman ohjelman kuin Sinä. Siinä nuori nainen esitteli tuon lääkekäävän ja tarjosi ohjelman tekijöille siitä valmistamaansa teetä. Hän sanoi, että koska sieni ei ole kauppasieni, hän ei voi käävästä tehtyä teetä myydä, mutta ilmaiseksi sitä on lupa tarjota. Ohjelman jälkeen ovat silmäni havainneet yhden kyseiseltä käävältä/sieneltä vaikuttavan möykyn, mutta jätin sen seuraavalle löytäjälle. Täytyy katsoa jatkossa, josko joku tuttu on kokenut käävän hyväksi.

    VastaaPoista
  10. Haapanahan se siinä mit puoliso.

    VastaaPoista
  11. Kiva kun olet tarkkaillut luontoa. Tuomi tuoksuu ja kielot kukkivat kesäasunnon pihassa kun lähdimme sieltä toissa päivänä. Omalta osaltani toukokuu on ollut touhua täynnä perhejuhlien ja kevättöiden takia, siitä johtuen pitkä hiljaisuus kommenttien osalta. Mukavia luontoretkiä sinulle!

    VastaaPoista
  12. Kommentoijat,
    Firefox ei ole päästänyt minua kommentoimaan mihinkään blogger_blogiin viime aikoina. Kaikkiin muihin google-palveluihin olen päässyt, mutta en edes omiin blogeihini. Nyt tulin kokeilleeksi Exploreria. Pääsin omiin blogeihin ainakin hetkeksi, joten vastaan nyt.


    Laila,
    Pakurikääpä tuntuu olevan ajankohtainen puheenaihe. Eilenkin sitä käsiteltiin radiossa. En sattunut kuulemaan, miltä tee maistui. Sitä oli toimittajan tarkoitus testata.

    a-kh,
    Herra piti hyvän huolen puolisostaan. Kuulin ensimmäisen kerran haapanan "kiekaisut".

    Olivia,
    Juhlat ovat mukavia, jos jaksaa järjestää. Ja mökillä en uskoisi kenenkään kaipaavan blogeja.

    Kävin eilen puutarhamyymälässä, jossa ihmiset ostivat innokaasti taimia ja tykötarpeita. Itse ainoat ostetut ovat toistaiseksi orvokit. Jotenkin kesä kääntyi minusta takaisin kevääksi tuulineen ja sadekuuroineen. Saa nähdä, miten tänään ja viikonloppuna.

    Hyvää viikonloppua!

    VastaaPoista

Kommentoi sinäkin!