Koivun oksaan

Teki sitten kevään viikossa. Koivun rungon lämmössä vieressä kasvavan kaverin lehti on jo lehti eikä mikään hiirenkorva. Lauantaina piti lähteä muka tavan vuoksi kiikaroimaan lintuja. Samalla näki maamiehiä koneineen pelloillaan ja varsinaiset taistolaiset torneissaan. Omaksi osuudeksi jäi oikeastaan kuulla todella äänekästä sammakoiden kurnutusta lähietäisyydeltä. Ja vaihtaa ajatuksia ja kokemuksia mustikka- ja lakkapaikoista infotaulun luona. Olimme liikkeellä liian myöhään ja varjopaikassa olevassa tornissa tuli kylmä nuoremmillekin.

Eilen sää vasta varsinaisesti lämpeni ja näyttäisi siltä, että viimeisetkin liikkuvat jäälautat olisivat haihtuneet olemattomiin. Piti peilityyntä. Valkovuokot ehtivät kuin ehtivätkin kukkaan äitienpäiväksi. Nyt yritän tunnistaa perennapenkeistä nousevia kasveja, jotta niitä voisi siirrättää. Pihamyllerryksen jälkeen näyttää kaikkea olevan kaikkialla. Olisi pitänyt piirtää edes sen verran karttaa, että muistaisi mistä sen lipstikan ja koko viime kesän omassa astiassaan selvinneen vanhan pionin olisi määrä nousta. Talvi mokoma pääsi yllättämään.

Rusakko on pitänyt huolen krookuksista. Se näkyy liikkuvan tässä melkein joka aamu, mutta lähituhonsa se käy tekemässä yöaikaan. Seuraavaksi olisi tarjolla kevätesikoita, jos ne sattuvat sopimaan sen ruokavalioon.
*
Olen nyt laittanut kirjainjarrun kommenttilaatikkoon ja joutunut poistamaan roskakommentteja kerääviä postauksia. Mietin samalla koko blogin mielekkyyttä, koska hakukone huomauttelee jo oman koneen näytölläkin, etten ole pitkään aikaan käyttänyt työkaluvalikkoa. Jotenkin tässä tuntee olevansa liian tarkassa syynissä.