5. huhtikuuta 2011

Vikasietotilassa

Kun  hivelevän hohtava talvinen polku muuttuu harmaanrusehtavaksi karkearakeiseksi epämääräiseksi muhkuraiseksi mössöksi, jossa tuettukin nilkka nuljuaa kaikenlaisissa jalkineissa, ei juuri tee mieli lähteä ulos. Vaikka itse asiassa sinne juuri haluaisi. On tietenkin ne pakolliset hoidettavat joista kyllä riittää melkein joka päivälle. Eikä sitten paljon sen enempää jaksakaan. Ihmettelee vain, onko ihan oikeasti jo taas huhtikuu ja tuo järvenselkä yht´äkkiä veden valtaama.

Eilen satoi ensimmäisen kerran tänä keväänä ihan silkkaa vettä niin kovasti, että kattokin ropisi. Aamun sakea sumu kaikkosi. Ja kukkii se jo pikkuinen santti pohjoisikkunalla eikä ollut kuinkaan siitä, että putosi lattialle päälleen. Otin katkenneita lehtiä talteen ja tökin ne heti multaan. Ja aamulla ihmettelin miten kahvi kyllä tuoksuu, mutta pannu on tyhjä. Olin unohtanut laittaa jo valmiiksi mittaamani veden keittimeen. Tai en minä sitä enää mitenkään mittaa, vaan jollakin muistituntumalla valutan hanasta ja aina sen saman verran. Jos minä koen edes jossakin olevani hyvä, niin osaan arvioida kuinka monta tyhjää lasipurkkia milloinkin tarvitaan esim. hillonkeitossa. Tai marjoja pakastettaessa.

Mutta sen yhden omenahillopurkin kanssa olin avuton. Sen kerran kun olisin sitä paahtoleivälleni halunnut en saanut sen kantta auki. Lämmitin, ei apua. Paremman otteen saamiseksi käytin kosteaa tiskirättiä. Ei pieneintäkään liikettä. Toisella kertaa samat toimet kaksin, kun tulin maininneeksi, että en ole saanut purkkia auki. Lopulta piti hakea putkipihdit ulkovarastosta. Aukesi se sitten melko helposti, kun hän piti purkkia paikoillaan ja minä väänsin vai oliko se päinvaistoin. Nyt on sitten ostettu sellainen varsinainen kierrekansien avaaja, ei tosin niin jämerätekoinen kuin ne punaiset putkipihdit.

Mietin vain, miten olen aikoinani antanut useinkin lahjaksi itse tekemääni lakkahilloa ja saanut jälkeenpäin kuulla, että purkkia ei ole saanut mitenkään auki. Hillot säilyvät sillä tavalla tosi kauan.

PS. Kuva on kahden vuoden takaa. Nyt lunta on paljon enemmän.  Ja kirkasvalolamppukin lakkasi toimimasta. Kai se oli niin ajoitettu, jos tähän Hehkulamppuhuijaus-dokumenttiin oli uskomista. En nyt muista, kuinka monta talvea se ehti toimia.

Edit 11.8.2011
Koska Blogger oli kadottanut kuvani enkä muista mikä kuva tässä oli, lisäsin koneelta vain jonkin talvikuvan kokeeksi nähdäkseni, saanko sen näkyviin vai näkyykö edelleen sama musta kieltomerkki.

12 kommenttia:

  1. Olen aivan hämmästynyt, kuinka talvi voi loppua kuin seinään! Viime viikolla hiihtelimme järven jäällä, saareenkiin "soutelimme" suksilla ja nyt ei ole menemistä sinne eikä kaupunkikodista tuonne: kanavassa jää vihertää! En tiedä mistä se värinsä saa.

    Pitäisikö osallistua jääveikkaukseen :)

    Eilen kävelimme pakollisen puolituntisen sadepisaroiden ropistessa takkiin ja huppuun ja kumppareihin jotka astuivat lätäköihin kuin kauan sitten lapsena. Huhtikuun sade tuo toukokuun kukkia, sanotaan.

    Purkin avaukset ovat minulta jääneet. Ei onnistu vaikka kuinka tahtoa olisi. Punajuurisäilykkeitä jne. vailla olisin ilman miehen apua ja voimia.

    Vieläkö ystävilläsi on tallella lahjalakkojasi :).

    VastaaPoista
  2. Lastu,
    Aika usein se kevät täällä yllättää. Yleensä kuitenkin aikaisemmin. Ettei vai olisi siinä kanavassa samaa vihreää levää (vaaratonta tosin), jota ihmeteltiin täällä Valkeisenlammella viime keväänä? Nyt ainakin tässä sininen taivas peilautuu tuohon jään päällä olevaan veteen.

    Minä olen veikannut jo. 8.5. :)

    Käsivoimat vähenevät ja kiertoliikkeet varsinkin sattuvat olkapäähän ja ranteeseen. Kannattaa käyttää apuvälineitä.

    Niistä illopurkkilahjoista on kulunut jo melkoinen tovi. En taida enää kehdata kysyä, kuinka niiden lopulta kävi.

    VastaaPoista
  3. Minä olen vielä saanut purkit auki kun käännän ne ylösalaisin ja läpsyttelen aikani pohjaa. Äitini konsti kierittää purkinkannen reunaa jalan alla, toimii sekin, mutta siinä saa varoa ettei aukea kokonaan. Sinun supersäilykkeesi tuskin aukeaa kummallakaan tavalla, hyvä on tehty säilyväksi. Helpommalla pääsee kun suosiolla ostaa kannenavaajan, uskon, en tosin ole koskaan kokeillut.
    Mutta ehkä tähänkin on sovellettu jotain markkinalakia, purkki + avaaja, kaksinkertainen hyöty.

    VastaaPoista
  4. Valokuvasi, Liisa, voisi hyvin olla tuore. Justiinsa tuolta näyttää nyt ulkona! Ihana tuo sanonta, että huhtikuun sateet tuovat toukokuun kukkia. Kuulin sen ensimmäisen kerran. Isäni sanoi aina, että sataen suvi tulevi. Sekin kuulosti mukavalta.

    Purkkeja avataan meilläkin yhteisvoimin miehen kanssa. Toinen pitelee kiinni ja toinen vääntää.Liekö omalla iällä jotain tekemistä sen kanssa, että kannet tuntuvat olevan niin lujassa, vai ovatko ne tosiaan lujemmassa kuin ennen? Käsistäni putosi aamulla jalallinen pionilasi tiskialtaaseen ja särkyi. Liityykö sekin voimien vähenemiseen hyppysissä?

    VastaaPoista
  5. Purkkien kannet ja pullojen korkit ovat nykyisin tiukemmat kuin ennen. Luultavasti käsivoimatkin ovat vähentyneet. Nauratti tuo tuttu tilanne. ”Kahvi tuoksuu, mutta pannu on tyhjä”.

    VastaaPoista
  6. Sirokko,
    Sekä tuo pohjan läpsyttely, että jalan alla kierittely ovat aivan tuntemattomia niksejä minulle. Kokeilen seuraavalla kerralla.

    Purkki+avaaja-systeemi on käytössä ainakin joissakin hernekeitto- ja anjovispurkeissa. Ja sitten on melkein pulassa, kun se avaaja irtoaa ensimmäisellä vedolla.

    Laila,
    Ajoimme eilen tuon saman paikan ohitse. Nyt siinä ei ollut tuota lätäkköä, mutta monessa muussa kohden niitä on. Ja niissä kauniit heijastukset.

    Nyt toivomme lisää huhtikuun sateita odottaessamme toukokuun kukkia. Eilinen oli poutapäivä, nyt taas pilvistä.

    Aina sattuu ja tapahtuu. Aina ei tarvitse olla itse edes osallisena. N. kuukausi sitten myöhään illalla ihmettelimme, mikä putosi ja tietenkin miksi yläkerrassa. Seinää vasten nojannut tarjotin oli "maanjäristyksen" voimasta hivuttautunut aina vain vinompaan asentoon, kunnes luisui alas lattialle vieden vanhan maljakon mukanaan. Molemmat menivät rikki. Paljon sirpaleita...

    Simpukka,
    Tosiaan pullojenkin kanssa on ollut avaamisongelmia. Ja milloin minkin tuotteen.

    Ihmeellinen tuo kahvinkeitin. Milloin jää itse kahvijauhe laittamatta, milloin taas vesi. Milloin taas on tippalukko tukossa... :)

    VastaaPoista
  7. Purkkia voi "rullata" lattialla, jalan alla. Kylla se kansi silloin aukeaa helpommin.

    VastaaPoista
  8. HPY,
    Olet jo toinen rullaaja. :) Siinä saa suositeltavaa jalkalihasjumppaa samalla.

    VastaaPoista
  9. Koetapa joskus sellaista konstia, jos on kierrekorkki, että väännät ensin kiinnimenosuuntaan.

    VastaaPoista
  10. a-kh,
    Konstit on monet, sano... miten se nyt menikään. Kokeiltu on ja toimivaksi havaittu. Vanhat kumitulpat höyrymehussa ovat myös tiukassa, koska ne kai "palavat" kiinni. Joutavat kai vuosikymmenten jälkeen roskiin.

    Hyvää sunnuntaita!

    VastaaPoista
  11. Kyllä tämä on aivan ehoton: http://www.yhteishyva-ruoka.fi/keittiovalineet/tuotteet_testissa/testissa_lasipurkinavaaja/fi_FI/testissa_lasipurkinavaaja/

    VastaaPoista
  12. Kiitos anonyymille. Kävin katsomassa ja näytti hyvältä. Ainoa huono puoli oli kansien vääntyminen. Ei se tällaisessa pienhuushollissa ole enää ongelma, koska hilloja tulee tehdyksi vähän.

    VastaaPoista

Kommentoi sinäkin!