Vikasietotilassa

Kun  hivelevän hohtava talvinen polku muuttuu harmaanrusehtavaksi karkearakeiseksi epämääräiseksi muhkuraiseksi mössöksi, jossa tuettukin nilkka nuljuaa kaikenlaisissa jalkineissa, ei juuri tee mieli lähteä ulos. Vaikka itse asiassa sinne juuri haluaisi. On tietenkin ne pakolliset hoidettavat joista kyllä riittää melkein joka päivälle. Eikä sitten paljon sen enempää jaksakaan. Ihmettelee vain, onko ihan oikeasti jo taas huhtikuu ja tuo järvenselkä yht´äkkiä veden valtaama.

Eilen satoi ensimmäisen kerran tänä keväänä ihan silkkaa vettä niin kovasti, että kattokin ropisi. Aamun sakea sumu kaikkosi. Ja kukkii se jo pikkuinen santti pohjoisikkunalla eikä ollut kuinkaan siitä, että putosi lattialle päälleen. Otin katkenneita lehtiä talteen ja tökin ne heti multaan. Ja aamulla ihmettelin miten kahvi kyllä tuoksuu, mutta pannu on tyhjä. Olin unohtanut laittaa jo valmiiksi mittaamani veden keittimeen. Tai en minä sitä enää mitenkään mittaa, vaan jollakin muistituntumalla valutan hanasta ja aina sen saman verran. Jos minä koen edes jossakin olevani hyvä, niin osaan arvioida kuinka monta tyhjää lasipurkkia milloinkin tarvitaan esim. hillonkeitossa. Tai marjoja pakastettaessa.

Mutta sen yhden omenahillopurkin kanssa olin avuton. Sen kerran kun olisin sitä paahtoleivälleni halunnut en saanut sen kantta auki. Lämmitin, ei apua. Paremman otteen saamiseksi käytin kosteaa tiskirättiä. Ei pieneintäkään liikettä. Toisella kertaa samat toimet kaksin, kun tulin maininneeksi, että en ole saanut purkkia auki. Lopulta piti hakea putkipihdit ulkovarastosta. Aukesi se sitten melko helposti, kun hän piti purkkia paikoillaan ja minä väänsin vai oliko se päinvaistoin. Nyt on sitten ostettu sellainen varsinainen kierrekansien avaaja, ei tosin niin jämerätekoinen kuin ne punaiset putkipihdit.

Mietin vain, miten olen aikoinani antanut useinkin lahjaksi itse tekemääni lakkahilloa ja saanut jälkeenpäin kuulla, että purkkia ei ole saanut mitenkään auki. Hillot säilyvät sillä tavalla tosi kauan.

PS. Kuva on kahden vuoden takaa. Nyt lunta on paljon enemmän.  Ja kirkasvalolamppukin lakkasi toimimasta. Kai se oli niin ajoitettu, jos tähän Hehkulamppuhuijaus-dokumenttiin oli uskomista. En nyt muista, kuinka monta talvea se ehti toimia.

Edit 11.8.2011
Koska Blogger oli kadottanut kuvani enkä muista mikä kuva tässä oli, lisäsin koneelta vain jonkin talvikuvan kokeeksi nähdäkseni, saanko sen näkyviin vai näkyykö edelleen sama musta kieltomerkki.