Kiertokoulun tilalle ja rinnalle tuli myöhemmin kansakoulu. Sen viikko oli kuusipäiväinen. Suurten ikäluokkien aikaan koululaisia kyllä riitti. Kansakoulunopettajat olivat merkkihenkilöitä kylissä. Koulussa uurastettiin paripulpeteissa syyskuun alusta toukokuun loppuun. Kesällä muistan käyneeni sunnuntaisin pyhäkoulua. Ehkä maaseudulla talvipyhäkoulua ei järjestettykään.
Pyhäkoulun opettaja valittiin vuosittain pidetyillä kinkereillä. Pyhäkoulua pidettiin useimmiten valitun opettajan kotona. Se toimi kuitenkin myös kiertokoulun tavoin. Lapset lampsivat kinttupolkuja ja kärryteitä pitkin milloin mihinkin taloon. Talo tarjosi vuorollaan tilat ja varmaankin myös mehua ja pullaa. Jos edellisvuotiset mehut olivat lopussa, tehtiin vaikka simaa. Sillä tavalla pääsi kyläilemään, mikä muutenkin oli yleisempää kuin nykyisin, ja tutustumaan kristinoppiin eri tavalla kuin koulun uskontotunneilla. Oli oma Pyhäkoululehti. Saiko siihen tarroja vai leimoja, en muista. Ehkä ne ovat myöhempien aikojen täkyjä. Nykyään seurakunnat tarjoavat paljon enemmän toimintaa lapsille ja lapsiperheille.
Itselläni on pyhäkoulusta vain mukavia muistoja. Niitä muistoja, jolloin aurinko paistoi ja oli lämmintä. Miten kummallista onkaan, että lapsuuskesinä ei yleensä koskaan satanut. Joitakin kovia ukkoskuuroja lukuun ottamatta.
Mistä löysit maitolavan? Onpa kaunis kuva!
VastaaPoistaPyhäkoulu kuuluu ensimmäisiin lapsuuden muistoihini. Siellä sain tähtiä, jotka liimasin isoon kuvaan. Kun muutimme toiseen kylään kävin toista pyhäkoulua. Siellä sain kyyhkysiä. Molemmissa kylissä vapaaseurakunta järjesti pyhäkoulutoimintaa, ei oma seurakunta. Kun olin n. 10-vuotias oma seurakunta järjesti kyläkoulussa junioritoimintaa ja retkiä.
Kotikylässäni oli paljon kouluikäisiä lapsia 1950-luvulla, mutta sen jälkeen lapsimäärät pienenivät ja kansakoulu lakkautettiin. Näin kävi monelle muullekin kansakoululle.
Olivia,
VastaaPoistaTuo maitolava on kuvattu muutama vuosi sitten Varpaisjärvellä.
Kyllä niitä liimattavia lampaita sitten varmaankin oli, jos kerran oli tähtiä ja kyyhkysiä. Meidän kylällä pyhäkoulu oli oman ev.lut.seurakunnan toimintaa.
Oma kansakouluni on vielä toimiva, ilmeisesti viimeinen lukukausi on menossa.
Minäkin muistan nuo pyhäkoulut. Saimi ja Irene niitä pitivät yhdessäkin joskus. Se oli juhlavaa, kun pyhäkouluvuoro sattui omaan kotiin. Muistan ne laulut, silloin ne opittiin ulkoa. Taisi olla pyhäkoululäksynä joku säkeistö aina.
VastaaPoistaTuttu juttu, pyhäkoulu. Meidän kylässä se oli aina samassa talossa saman henkilön pitämänä ja tähtiä saatiin ahkerasta käymisestä, useimmiten mehua ja pullaakin. Silmiini on kaivertunut pysyvästi vastapäisellä seinällä oleva kuva Jeesuksesta lasten kanssa. Taisi olla Hyvä Paimen se lehtikin jota saatiin, jos oikein muistan.
VastaaPoistaKylä on edelleenkin virkeä ja yli 100-vuotiaassa koulussa ala-aste toiminnassa, taitaa olla parikymmentä oppilasta kaikkineen. Harmi jos tuollaiset kyläkoulut kaikki loppuvat.
Arleena,
VastaaPoistaMinun opettajani oli nimeltään Helena, Karjalan evakkoja. Oli apuopettajakin ainakin joskus. Hän oli Anja.
Läksyjä en muista, mutta kai ne kuuluivat tavallaan asiaan, koska koulusta oli kyse.
Ulkoluku ei ole ollenkaan huono tapa oppia.
Sirokko,
Monet kylätoimikunnat kamppailevat koulujensa puolesta, mutta suunta on selvä. Joka vuosi niitä suljetaan. Pisa-sertifioitu (?) suomalainen koululaitos ei kai enää kaipaa niitä.
Oman kouluni entinen pitkäaikainen opettaja sanoi, että kyläkoulun lakkauttaminen on "lopun alku koko kylälle".
Mukava muistelusi toi omatkin muistot pinnalle. Ne pienet tähdet ja leimat pyhäkoukussa olivat kerrassaan kiehtovia. Eipä osattu uneksia ihmeellisemmästä...
VastaaPoistaTuo Varpaisjärven maitolava taitaa olla museoreksvisiittaa? Tai yksityinen installaatio?
Ei ole enää itsenäistä Varpaisjärveäkään, eikä itsenäistä Vehmersalmeakaan, jossa äitini kävi kahdessa vuodessa nelivuotisen kansakoulun Mustinlahdessa. Kyselin joskus äitini koulutodistuksia Kuopion kouluvirastosta, mutta kaikki paperit paloivat koulun mukana.
VastaaPoistaRippikoulun kävin pappilan pirtiksi sanotussa rakennuksessa, josta sittemmin tuli yksityisasunto ja pappilasta kierrätyskeskus.
Se maailman on tapaa.
Yhdestä kyläkoulustani tehtiin ensin B-mielisairaala ja sitten ravintola. Kun takavuosina kävin koulun pihassa, oli rakennus autio ja rappion idylli jo ilmeinen.
Isäni oppi lukemaan kiertokoulussa ja kävi sen jälkeen muutaman vuoden kansakoulua, kun sellainen tuli naapurikuntaan. Koulumatka oli toistakymmentä kilometriä. Jalkaisin oli matka taivallettava; ei ollut kyytijää, ei edes pyörää. Koulupakkoa kaikkien luokkien käymiseen ei vielä silloin ollut. Hyvin isä näillä koulunkäymisillä oppi niin lukemista, laskentoa kuin kirjoittamista ja myöhemmin elämässään hankki tarvittavat lisätiedot ja -taidot lehdistä ja kirjoista.
VastaaPoistaMarjattah,
VastaaPoistaIso maailma oli lapsuuudessa kovin kaukana. Oli oma kyllä, kirkonkylä ja kaupunki ja sitten Helsinki. Ja Amerikka, josta tuli joskus postia. Siihen se alakansakoululaisen maailma mahtui.
Siellä täällä on pystytetty uusia maitolaitureita vanhojen aikojen muistoksi. Talolliset itse tässä tapauksessa.
a-kh,
Lahjakas äiti sinulla on ollut. Lapsia tarvittiin työhön ja monet joutuivat käymään koulunsa tenttimällä. Itsekin suoritin neljännen luokan kesätentein voi- ja kermapalkalla. Tyrkittiin nopeasti oppikouluun.
Vanhat pappilat kävivät liian kalliiksi pappien asua. Siksi niitä on monenlaisessa käytössä. Nyt taas seurakunnat ovat helisemässä lukuisten kiinteistöjensä kanssa. Kumpi on tärkeämpää, seinät vai sisältö?
Delilah,
Kiertokoulu antoi perusvalmiudet jatko-opiskeluun tavalla tai toisella niille, joilla riitti innostusta ja oli mahdollisuus.
Hyvin pappanikin kiertokoulupohjallaan pärjäsi. Sanoi joskus leikillään, että on käynyt kiertokoulun ja senkin väärinpäin.
Omat vanhemmat olivat kansakoulunopettajia, sellaisia vanhanaikaisia, joille oppilaat olivat kaikki kaikessa. Karjalassa asuessaan he olivat kirkonkylän opettajia, jotka olivat todella mukana kaikenlaisessa. Vielä Poriin muutettuaan he olivat Miesopettaja ja Naisopettaja, vaikka koulussa oli muitakin opettajia.
VastaaPoistaPyhäkoulussa oli näin jälkeenpäin ajatellen aika kipakka ja napakka Kerttu-täti. Vasta jälkeenpäin tajuaa, kuinka paljon hän käytti aikaansa tähän vapaaehtoistyöhön.
mm,
VastaaPoistaMenikö se niin, että äitisi opetti alaluokkia ja isäsi yläluokkia? Omassa kaksiopettajaisessa kansakoulussani se meni aina näin päin.
Äitini kävi aikoinaan vanhan alakoulunopettajaseminaarin, jolloin hänellä oli pätevyys aluksi vain ykköskakkosille. Kesäkurssilla ja etätehtävillä suoritettiin sitten vasta myöhemmin muu pätevyys. Sanoin aina, että äiti oli joka toinen vuosi ykkösluokan tasolla ja joka toinen kakkosluokan...
VastaaPoista