Vihreä Ninja

Vajaan kolmenkymmenen asteen aamupakkasessa autolla liikkeelle lähteminen alkaa olla melkein uhkapeliä. Jos radiossa puhutaan asiaa, alkoholibensiiniä ei kannata tankata ennen lämpimiä. Oli jo tankattu. Pitää pukeutua niin lämpimästi, että selviää, jos auto sattuu hyytymään matkalle. Sen tietää jo vanhastaan. Pakkaseen ei kannata jäädä odottelemaan apua, koska hinauspalvelut ovat ylityöllistettyjä. Pitää ottaa vaikka taksi lähimpään lämpimään.

Polttoaineen kanssa ei tullut ongelmia, semminkin kun ensimmäisessä täydennystankkauksessa ostimme sitä kalliimpaa. Jo itse pakkaskeli saattoi olla syy normaalia suurempaan polttoaineen kulutukseen. Pitkällä matkalla  joutaa seuraamaan kaikenlaisia pikkuasioita.  Kuten kauniita tykkylumisia kuusia ja kaarelle taipuneita nuoria koivuja. Niitä riitti. Ilma oli keväisen kirkas. Suorastaan kahdet aurinkolasit olisivat olleet tarpeen. Aika vähän näkyi eläinten jälkiä hangilla.

Piipuista nousevat savupatsaat paljastivat kuitenkin, että vielä ei oltu pakkasista pääsemässä. Jossakin vaiheessa auringon silmä sammui, omia silmiä alkoi kirvellä normaalia enemmän ja savun haju tunkeutui auton sisään. Tulipaloa siinä jo ehti ajatella. Radio on oiva matkakumppani. Heti kohta siellä ilmoitettiin harvinaisesta talvisesta inversiotilanteesta, jonka keskipisteessä satuimme maanantaina olemaan.

Ilmanlaatu oli vain tyydyttävä. Se oli helposti aistittavissa. Alkaa jotenkin tuntua siltä, että ekstremeilmiöt alkavat olla tavanomaisia. En ollut kuullutkaan tuosta ilmiöstä ennen. Ilmiö oli laajalla alueella eikä ollut edes ruuhkaa liikenteessä. Ilma on meille kaikille yhteinen. Säitä emme voi säätää. Tietoa yksittäisen ihmisenkin ympäristökuormasta on paljon ja helposti saatavilla. Osasinkohan olla ihan rehellinen vastatessani em. sivun alareunasta löytyvään hiilijalanjälkitestiin, kun minusta tuli Vihreä Ninja?