Eläköityminen valmistautumatta johtaa usein parisuhteen palikoiden uudelleen järjestämiseen. Jos elämä on ollut työntäyteistä (a human doing) , yhtäkkinen pudotus tavalliseksi a human being -ihmiseksi on kulttuurishokkiin verrattava muutos. Olen siis aikoinani joutunut enkä päässyt eläkkeelle.Ihmisluonnolle tyypilliseen tapaan olen kadehtinut niitä ihmisiä, jotka ovat saaneet lopettaa työuransa kunniakkaasti täysin palvelleina.
Eräässä meille joutonomeille tarkoitetussa tilaisuudessa kyseltiin kolme tärkeintä suurten ikäluokkien pitkiin parisuhteisiin assosioituvaa r-alkuista sanaa. No, yleisö ehdotti rakkautta, riitaa, rahaa, romantiikkaa... Mitään niistä ei haettu, vaan Savossa kun olemme, ne kolme tärkeää ärrä-sanaa olivat riisi, ressi ja rosessi.
Parisuhde on eläköitymisvaiheessakin jatkuvaa prosessia, mutta kriisien ja stressin vähentämiseen kannattaa pyrkiä. Pesän tyhjennyttyä siinä ollaan ykskaks kuin kaksi muukalaista nenäkkäin saman pöydän ääressä. Toinen tahtoo puhua, toinen ehkä ei. Puhuminen ja puhumattomuus ei liity suoranaisesti sukupuoleen, vaan persoonaan.
Kronologinen ikä ei poista minusta sitä pientä tyttöä, joka olin vuosikymmeniä sitten. Ikä on hyvin häilyväinen käsite ja eri tunnetiloissa ja -tarpeissa sitä huomaa käyttäytyvänsä milloin minkäkin ikäisenä ja milloin missäkin roolissa. Virpi Uotinen on väitellyt iän monikerroksellisuudesta I´m as Old as I Feel.
On siis biologinen ikä, sosiaalinen ikä ja subjektiivinen ikä em. kronologisen iän lisäksi. Puhutaan myös kolmannesta ja neljännestä iästä. Kai näitä kaikenlaisia käsitteitä ja rajauksia ja nimityksiä johonkin tarvitaan, kun niin kovin harva tahtoo vain tavanomaisesti vanhentua ja rupsahtaa rauhassa.
Iättömyyteen liittyy hyvin tämä Nuoruustango. Hyvää viikonloppua!
__
- Vasta viime vuonna olisin päässyt normaalisti eläkkeelle.
- Mieleenpainuvimmat kirjat viime vuodelta olivat Sofi Oksasen Puhdistus ja Tuomas Kyrön Mielensäpahoittaja. Jälkimmäinen kuunneltuna.
- Suosikkisarjani on House. Se alkaa taas ensi viikolla.
- Meillä on vielä lankapuhelin.
- Käytin tässä postauksessa ensimmäisen kerran Googlen URL Shortener-kädjettiä. Se siis lyhentää pitkät URL-osoitteet. Opin siis vielä jotakin uutta.
- Kuuntelen radiota mieluummin kuin katson televisiota.
- Kävelen pakkasilla pilkkihaalarissa harmaat villasukat vaelluskenkien päälle vedettynä.
Pitäisi nimetä ja haastaa 15 monipuolista ja tyylikästä blogia. En minä muita luekaan, joten, kaikki lukijani, olette ansainneet nämä tunnustukset. Haastetta voitte jatkaa vapaasti.
Meillä on tänä vuonna alkanut uusi vaihe: molemmat eläkkeellä. Ei ole televisiota, radio on - ja Savon Sanomat. Ja kun kun kummallakin on oma nettinsä, maailma aukeaa omien kiinnostusten mukaan. Miehellä metsänhoito ja koneet tms., minulla blogit :).
VastaaPoistaTeillä on lankapuhelin. Tulee nostalginen olo. -Kun muutimme tähän uuteen kerrostaloon, tuli tieto, ettei tänne enää edes saa lankapuhelinta. No, ei haittaa, ihmetytti vain. Säästämistä kaiketi, kun ko. johtoja ei ole vedetty taloon.
Nautittava teksti. Kiitos, huomasin, että olenkin ollut a human being lähes koko elämäni, eipä ole tulossa kulttuurishokkia sillä kohtaa, riisit ja rosessitkin on jo käyty läpi. Pelkkää feelingiä tästä eteen päin.
VastaaPoistaHouse! Uusi kausi? Kiitos tiedosta, suosikki minunkin.
URL Shortener, aivan outo, pitää lähteä googlaamaan..
Oletko lainannut kirjoituksesi otsikon Rousseaulta vai Augustinukselta?
VastaaPoistaLastu,
VastaaPoistaEläkkeelle jouduttuani vierastin koko nettiä muutaman vuoden. Nyt on sellainen vaihe, että haluaisin vierottautua tästä koneesta. Siinä on kai kyse myös kropan krempoista.
Lankapuhelin joutaisi varmaankin pois. Ei se juuri soi. Ei vain saa sitäkään tehdyksi.
Sirokko,
Hyvä niin. Minulla on elo ja olo jatkuvaa rosessia. Välillä jaksaa, välillä taas ei. Tykkään Housesta siksikin, että hänellä on kanssa kovat kivut. Jotakin yhteistä, siis.
a-kh,
Enpä tullut kyllä ajatelleeksi kumpaakaan. Olen huono keksimään otsikkoja, koska kirjoituksetkin ovat yhtä sillisalaattia. Voisi otsikot kyllä jättää poiskin. Tässäkin näkyy urautuminen samaan vanhaan kaavaan. Oli iso askel vääntää tämä blogi uudelle pohjalle. Minulle siis.
Sopivaa asiaa kaksinjäämisestä. Sitä täälläkin opetellaan.
VastaaPoistaHuomaan itsessäni jo nyt, että mietin niitä ajatuksia, mitä kymmenvuotiaana. Kohta kun vanhenen lisää, koko moderni nuoruus katoaa välistä : ) Ihanaa, sama ihminen asuu muuttuvassa kropassa.
VastaaPoistaMinäkin pidän Housesta ja meillä on lankapuhelin : )
Olen ollut a human being lähes kuusi vuotta. Pääsin eläkkeelle täysin palvelleena. Sekä mieheni että minä "harjoittelimme" eläkkeelle jäämistä osa-aikaeläkeläisinä, koska äitini ja appivanhemmat tarvitsivat paljon apua juuri silloin. Äitini kuoleman jälkeen palasin kokopäivätyöhön 10 kk ennen eläkkeelle siirtymistä.
VastaaPoistaMeillä ei ole lapsia joten elämä ei juuri muuttunut eläkeelle siirtymisen takia, paitsi että saimme enemmän yhteistä aikaa. Tuntuu että riisit, ressi ja rosessit kohdistuivat viimeisiin työvuosiin, jolloin oli myös huoli vanhemmista ja omasta jaksamisesta.
P.S. Lankapuhelin kuuluu huusholliimme. Kännykkä on tosin myös välttämätön.
Ei kai tuo kuva ole Toivalasta?
VastaaPoistaArleena,
VastaaPoistaKaksin jääminen - hyvin sanottu.
Mayo,
Minä ihmettelen, kun radiossa haastattelevat keski-ikäisiä ihmisiä ohjelmassa "Miten minusta tuli minä". Ovatko he jotenkin valmiita?
Kappas! Luulin olevani ainoa, jolla on enää lankapuhelin.
Olivia,
Puhelinasiassa molempi parempi.
Hyvä asia, jos riisit ja ressit ovat takana, mutta uskoisin, että rosessi jatkuu hamaan loppuun saakka. tai ainakin toivon, että jatkuu.
a-kh,
Lakeuksilta se on. Toivalassa ei ole tullut käydyksi aikoihin. Miten lie tietyö edistynyt? Taidan vilkaista kelikamerasta.
Joutonomi, hauska ilmaisu! Mitenkähän pitkään vie tottua tähän joutonomien elämään? Itselleni se tupsahti yllättäen vajaa kaksi vuotta sitten, kun vielä kuvittelin tarpeellinen ja tärkeä työelämässä. Pikkutyttö tämän aikuisen, vähän jo harmaantuneenkin naisen sisällä pidätteli itkuaan, kun kuuli putoavansa putkeen. Kuka enää ottaisi melkein eläkeikäistä palkkatyöhön, kun nuoria on jonossa? Nobody! Vaan mitä tuli tilalle? Ei tarvitse pelätä lopputiliä. On aikaa perheelle ja harrastuksiin. Voi lukea lukemattomat kirjat, kohentaa kielitaitoaan ja kun ensi kesä koittaa, vaihtuu putki eläkkeeseen. On lupa tehdä, mitä lystää. Vaikka alkaisi "oikeasti" opiskella. Tai jos terveyttä ja euroja on, voisi matkustaa jonnekin kauas.
VastaaPoistaLaila,
VastaaPoistaNiinpä. Eläkeikä on mahdollisuuksien kulta-aikaa niille, jotka saavat säilyä terveinä. Loppittliliä ei tarvitse pelätä, mutta indeksileikkuri on vuosien mittaan jo nakertanut eläkkeen ostovoimaa huomattavasti.
Minä sairastuin siinä iässä, jossa eläkkeelle lähtöön kuulemma olisi pitänyt alkaa valmistautua l. hiukan yli 40-kymppisenä. Olipa tuttua tutumpaa asiaa eilisiltainen Silminnäkijä-ohjelma. Katsotko yleensä sitä ohjelmaa?
Paasta tai joutua elakkeelle, siinapa kysymys.
VastaaPoistaLiisa, isossa kirjassa sanotaan, että ihmiselle ei anneta suurempaa taakkaa kuin hän jaksaa kantaa. Muuta en osaa sanoa,kuin että tuntuu pahalta puolestasi, kun niin nuorena jo kohtasit sairauden. Katson Silminnäkijä-ohjelmaa toisinaan, mutta eilistä en nähnyt. Pitää tutkia, löytyisikö se Yleltä netistä. Hyvää alkanutta viikkoa Sinulle!
VastaaPoistaLaila,
VastaaPoistaHyvää helmikuista viikkoa myös sinulle!
Harppasin Lastun blogista tänne lukemaan, mitä paljastat itsestäsi. Ihan mieklnkiintoista.
VastaaPoistaOmassa huushollissakin opetellaan kahden oloa kokopäivätoimisesti. Törmäyskursseilta ei olla vältytty. Minulle on aivan välttämätöntä saada ns."omaa aikaa" Tajusin sen vasta, kun toinenkaan ei lähde aamulla työhön.
Sinä sairastuit jo paljon ennen eläkeaikaa, minä puolen vuoden päästä eläkkeelle päästyäni. En voi sille mitään, etten ole siihen sopeutunut vieläkään. kapinahenkeä tuntuu olevan.
HPY,
VastaaPoistaEläkkeelle joutunut varmaankin aina on sitä mieltä, että haluaisi olla töissä.
Aimarii,
Kiva kun harppasit. Oman ajan lisäksi olisi hyvä, jos olisi myös oma paikka.
Elämä jatkuu sairastumisten jälkeenkin, sopeutui tai ei. Sitä mennään eteenpäin hetki kerrallaan. Muutahan ei luvata kenellekään, kuulen usein sanottavan. Jotenkin kuitenkin ajattelen, että on siinäkin asiassa terveellä ja sairaalla eläkeläisellä vissi ero.