On se sukunimikin enne. Monta kertaa haastattelijoiden, meteorologien, lääkärien, kenen milloinkin, sukunimi on ao. henkilön työalaan osuva. Pekka Pouta. Aarno Kasvi. Sattumasta on toki kai useimmiten kyse. Esim. yritysten ja firmojen nimissä on jo kauan sitten siirrytty latinan johdannaisiin tai englantiin. Nämä destiat, stadiat, itellat, fimeat, nordeat, aktiat, allegrot, medOnet ja muut. Suomalaisista kaikki ulkomaalainen on aina ollut hienoa ja tärkeää: Mitähän he ajattelevat meistä?
Samalla kun tsaarinaikainen etunimistö elää uutta kukoistuskauttaan lasten etunimissä, sukunimien kirjo puolestaan näyttää laajenevan kansainvälisempään suuntaan.
Toisaalta ehkä halutaan päästä ääkkösistä, turhaksi tuntuvasta -nen-lopukkeesta, ja milloin mistäkin. Olen havaitsevinani myös hiuksenhienoa tsaarinvallan ajan nimistön ihannointia. Ruotsinkielisiä nimiä käännettiin silloin suomeksi. Nyt ei kukaan varmaankaan pane pahakseen, jos sattuu olemaan joku hellsten tai gärdström tai peräti timojejeff tai sinebrychoff.
Silti Suomen yleisimpien sukunimien listalla (Väestörekisterikeskuksen sivulta pääsee katsomaan lukumäärät yhdellä klikkauksella.) on vain näitä tavanomaisia luonnollisia, vai olisivatko ihan luomusukunimiä järvineen, koskineen, niemineen, virtoineen. Lyhyempinä tai pitempinä -lä tai -nen -päätteisinä. Yleisin sukunimistämme on tällä hetkellä Korhonen. Mikähän sen etymologia mahtaa olla? Kiinnostavaa nimenselitystä löysin täältä.
Tänään nimipäiväänsä viettää mm. Heikki. Mainittakoon siksi, että Heikkisiä Suomesta löytyy 17 952 ja tämä sukunimi on yhdeksäs kymmenen listalla. Tärkeä päivä vuodenkierrossa.
Jos Henrikki helpottaa, niin Paavali paukuttaa.
Minkä Heikki helpottaa, sen Matti maksaa.
Selva Pyy, sen tunnen. Olin toissa Belgiassa kun sinne tuli Suomesta kaymaan mies joka esitteli itsensa "Rastas". Vastasin siihen "Pyy". Jostain syysta siita tuli jonkinlaista hamminkia.
VastaaPoistaNimea annettaessa, etunimea siis, pitaisi ehka varoa, mutta miten nyt menna varomaan kun vaikeudet tulevat paljon myohemmin. Ranskassa oli jossain vaiheessa "muodissa" antaa lapsille nimi amerikkalaisten tv-sarjojen mukaan, ja nyt on todettu etta nailla nuorilla on enemman vaikeuksia loytaa tyopaikka kuin muilla. No, ei kaikilla Mohamedeilla ja Ahmedeillakaan aina ole helppoa.
Kaikenlaisia muitakin hulluuksiakin on. Rellulla on auto jonka nimi on Zoé. Muutama Renault-niminenperhe jossa on Zoé niminen tyttolapsi on haastanut autofirman oikeuteen tasta nimesta. Vaittavat etta tama voi tuottaa lapselle vaikeuksia mm koulussa kunmuutlapset harnaavat. Mene ja tieda, kylla lapset keksivat syyn harnata ellei sita ole nimessa.
Sen sanoo selva Pyy. Silloinkin kun on juonut ruoan kanssa viinia. (Ei viela.)
Lapsilla tai siis aikusilla lapsilla on kolmikirjaimiset etunimet.
VastaaPoistaMitään hämminkiä ei nimistä ole ollut.
Toisaalta olisi voinut antaa perinteiset suvussa käytetyt nimet. Maria, Anna, Liisa, Jaakko, Antti, Heikki.
Toisena ristimänimenä niitäkin on käytetty.
Saksalaisessa tutkimuksessa todettiin, että Kevin-nimisillä pojilla on huonommat todistukset kuin luokkatovereilla, joilla on perinteinen saksalainen etunimi. Syyt löytyvät etenkin opettajien ennakkoluuloista. Kevin oli 1990-luvulla suosittu nimi perheissä, joilla on heikompi koulutausta, tai DDR-taustaisissa perheissä. Jos yksi Kevin pärjäsi huonosti opettajan silmissä, tämä vaikutti opettajan arviointiin muiden kohdalla. Sama koskee eräitä muita nimiä, jotka ovat tuttuja esim. amerikkalaisista TV-sarjoista. Tutkimustuloksista kerrottiin Focus-lehdessä syksyllä 2009 ja lisäksi löysin tietoa siitä netissä. Tässä tapauksessa ilmaisu "nomen est omen" on surullisen osuva.
VastaaPoistaMaa- ja metsätalousministeriön metsäosastolla oli 1980- ja 1990-luvulla metsään viittaavia nimiä: osastopäällikkö oli Tapio Korpela ja osastolla oli myös Seppo Havu.
Mitä enemmän nimistö kansainvälistyy, sitä enemmän myös nomen est omen tuolla Olivian mainitsemalla surullisella tapaa. Valitettavasti näihin tapauksiin törmää jatkuvasti esim. työhakemuksissa, minkä seurauksena monet ovat vaihtaneet nimensä.
VastaaPoistaKorho muuten on huonokuuloinen minunkin kielessäni vielä tänä päivänä.
HPY,
VastaaPoistaKyllä Suomessakin on nimetty lapsia tv-sarjojen ja esim. menestyneiden urheilujoiden mukaan. Nimipäiväkalenteri ei tahdo pysyä perässä, sillä ns. vanhat suomalaisetkin nimet saattavat saada uusia väännköksiä. Näkee myös ns. isänmimen paluu.
Lintujen ja eläinten nimet sukuniminä viittaavat kai Karjalan suuntaan. Sukunimien merkityksiä ei tule juuri ajatelleeksi muulloin kuin esim. kertomassasi tapauksessa. Ovat vain totuttuja nimiä tietyillä henkilöillä. Opettajana muistan joskus uusien ryhmien nimiluetteloita tutkiessani pysähtyneeni hyvin harvoin. Silloin kyseessä saattoi olla adjektiivi-muotoinen sukunimi, esim. Känninen. Ei siis selvä. :)
Rosina,
VastaaPoistaMinusta nimissä pitää olla rytmi. Ajattelen tavutusta: Salla Inkeri, Raimo Oskari, Kiira Maria.
Lyhyet nimet ovat helppoja. Ellei nimissä ole väliviivaa, käytän vain yhtä. Norjassa käyttävät kaikkia, vaikka väliviivaa ei olisikaan. Kolmikirjaimisissa nimissä oli tarkkaa ääntäminen, siis Pia niin kuin kijoitetaan, vai saiko sanoa Piia. Piti olla tarkkana.
Olivia,
VastaaPoistaEn ollut kuullutkaan tuosta tutkimuksesta. Sanonta "Ei nimi miestä pahenna, ellei mies nimeä." ei tunnu sen mukaan pitävän paikkaansa.
Joskus voisi vaikka ajankuluksi tai muistiharjoituksena pallotella eri nimillä (etu- tai suku-), kuka tulee ensimmäisenä kyseisestä nimestä mieleen. Siinä saattaisivat paljastua omat piilevät ennakkoasenteet. Mielestäni opettajien pitäisi kyllä nähdä niiden yli. Isoissa oppilasryhmissä se onnistuukin helposti, kun ei heti tunnista käsialoja.
Sirokko,
VastaaPoistaMinulle tuo korho oli ihan uusi sana. Aina sitä näköjään oppii uutta.
Työpaikan hankkimisessa nimi on todellinen usein esille nouseva este. Ikävää, jos sen vuoksi joutuu vaihtamaan nimensä. Ei kutsuta edes haastatteluun.
Muistan miten eräs inkeriläinen paluumuuttaja vuosia sitten sanoi kuuluvansa menettettyyn sukupolveen, koska ei saanut täältä töitä.
Liisa-nimi ei muuten ole lainkaan "muodissa" nykyään.
Mielenkiintoisia mietteitä. Nimellä on valtavasti merkityksiä. Varmaan on sinullakin paljon havaintoja koulukiusaamisesta? Lapsi kun ei voi valita sukunimeään.- Samaa mieltä rytmistä. Minun vanhemmillani olikin hyvä rytmikorva:) Kaikki neljä sisarusta saivat kolme nimeä samaan tavurytmiin: 2,2,3.
VastaaPoistaEtsin Googlesta lisätietoa saksalaisesta nimitutkimuksesta. Elokuun 24 päivänä 2010 lehdet kirjoittivat uudestaan aiheesta (esim. Focus, Sueddeutsche Zeitung, Stern, Bild ja paikallislehdet). Samalla viitattiin syyskuussa 2009 julkaistuun tutkimukseen, jonka Oldenburger Arbeitsstelle (laitoksen oikea nimi mainitaan ainakin muutamassa kirjoituksessa) oli tehnyt. Lisäksi todettiin, kuten Sirokko kommentissaan, että nimi saattaa vaikuttaa työn saantiin. Ehkä tutkimus kiinnostaa sinua opettajana. Tutkimus koski Grundschule-luokkia, eli meidän peruskoulua vastaavia luokkia.
VastaaPoistaSanonta "Ei nimi miestä pahenna, ellei mies nimeä" on tuttu kotoa. Äiti käytti sitä usein. Kevin-tutkimus ei tosiaankaan tue sanontaa.
Marjattah,
VastaaPoistaKiusaamista tuntuu nykyään olevan joka paikassa, kouluissa, työpaikoilla, netissä. Nimen vuoksi kiusatuksi joutuminen tuntuu niin turhalta. Nimien neutraalius (enkä tarkoita sukupuolineutraaliutta) ehkä vähentäisi sitä, mutta se ei taas sovi yhteen nykyiseen korostuneeseen yksilöllisyyteen. Haetaan uniikkeja nimiä.
Olivia,
Kiitos tiedoista. Tällainen tutkimus on varmaankin validi Euroopan muissakin maissa, joten vastaavaa ei ehkä täällä tehdä. Mikähän meidän nimistämme olisi niin negatiivisväritteinen, että se voisi vaikuttaa vastaavalla tavalla kuin Kevin Saksassa.
Minulle tulee mieleen näyttelijä-ohjaaja Costner tai jalkapalloilija Keegan siitä. :)
Suomalaisten sukunimien synnystä löytyy juttua seuraavasta linkistä:
VastaaPoistahttp://www.genealogia.fi/nimet/nimi36rs.htm
Luin sen vasta tänään. Tämä sukunimiasia oli pyörinyt päässäni jo muutaman päivän. varsinaisen kimmokkeen sain Googlen minulle valitsemasta suositussyötteestä. Näin isoveli tuntee jo ajatuksenikin. :)
Kiitos linkistä. Tulostin artikkelin itselleni koska nimiasiat kiinnostavat, kuten kommenteistani voi päätellä. Kirjoittajan sukunimi on sama kuin äitini alkuperäinen nimi:-)
VastaaPoistaKevinillä on tuskin kohtalotovereita meillä. Saksassa sosiaaliset erot ovat suuret ja lisänä on maan itäisen ja läntisen osan väliset erot. Tuloksen perusteella nimen vaikutus ei ollut kovin suuri, mutta todettavissa. Koska Oldenburgin yliopiston kasvatustieteen laitos vastasi tutkimuksesta, siihen voi mielestäni kuitenkin luottaa, vaikka media ehkä tekee siitä turhan ison numeron. Mielenkiintoista on, että ongelma on suurempi poikien kohdalla kuin tyttöjen.