Silloin kun lyijykynätkin olivat kalliita ja harvinaisia korpikylien kodeissa, ei ollut erillisiä seinä-, pöytä-, kuva-, tasku-, koululais- ym kalentereita. Oli se ainainen ja luotettava Yliopiston Almanakka, jonka kulmaan tehtiin nyörin mentävä reikä ja se ripustettiin tuvan isoimman ikkunan oikeaan ylänurkkaan. Ja se oli ihan riittävä ajantieto. Sitten suraavaksi muistan kirjakaupassa ihailleeni teinikalentereita. Oliko minulla varaa ostaa sellainen, en muista, koska ainoataan ei ole ainakaan tallella.
Nyt on kalentereita joka huoneessa, jossakin useampikin. Kännykässä myös olisi, jos haluaisin ottaa sen käyttöön. Ehkä kannattaakin siirtyä siihen, opetella se toiminto. Ei riitä vanha muistikonsti, solmu nenäliinan nurkassa. Paperinenäliina on kyllä hankala solmittava. Ja taskuun unohtuneesta nenänniistimestä jää todella ikävät jäljet tummaan pyykkiin. En siis voi suositella. Eikä muistikorttikaan ole tarkoitettu muistin tueksi.
On kysymys arjen ajanhallinnasta. Aikaa on, hallittavaa siis. Hiukan harmittaa, kun päivän ainoa kellomääräisesti sovittu hoidettava asia unohtuu, vaikka siitä on selvä merkintä pöytäkalenterissa. Jääkaapin ovi olisi parempi paikka, koska pöytäkalenteri hautautuu luettavan sanomalehden alle kriittisellä hetkellä, siis aamulla.
Muutama unohtaminen opettaa keskittämään kaikki merkittävät menot yhteen ja samaan paikkaan. Pientähän tämä on verrattuna aamun uutiseen siitä, miten painetusta ja joissakin maissa oppimateriaaliksi jaetusta uudesta Eurooppa Kalenterista olivat jääneet pois kaikki kristilliset pyhäpäivät. Etteikö joulu olisikaan enää joka vuosi?
Aamulla kuulin radiosta laulun Vanha mustalainen Kauko Käyhkön laulamana. Etsin linkkiä siihen versioon, mutta en löytänyt. Laitoin selaimen kirjanmerkeiksi tämän (Vesa-Matti Loiri suomeksi) ja tämän (Solti Karóly unkariksi). Muistorikasta viikonloppua!
Kiitos musiikista! Molemmat kuuntelin. Laulu ei ollut tuttu entuudestaan, joten Karolyn tulkinta välitti tarinan tunteilla ja pidin siitä kovasti. Loiri on upea laulaja, mutta tässä hän jäi mielestäni toiseksi. (Ja minulle seiskan laulajalle laulun sanat kun ovat yleensä hyvin tärkeitä.)
VastaaPoistaKristillisten kirkkopyhien "unohtaminen" Eurooppa-kalenterista kuulostaa tosi ikävältä! Minkähänlainen porukka kalenteria on ollut laatimassa!?
Laila,
VastaaPoistaOlen laulujen tulkinnoista samaa mieltä kanssasi. Karolynin tulkinta muistuttaa muuten kovasti aamulla kuulemaani Kauko Käyhkön tulkintaa.
En ole tarkemmin perehtynyt tuohon Eurooppa Kalenteri -asiaan. Luin vain lehtiuutisen, jossa asia myönnettiin mokaksi. Se siinä oli kummallista, että kaikkien muiden (?) uskontokuntien juhlapyhät siinä olivat. Ei näistä kai kannata etsiä mitään salattua agendaa. Kaikenlaista sattuu.
Kiitos musiikista.Minäkin pidin enemmän unkarilaisesta esityksestä.
VastaaPoistaNenäliina solmussa on vanha hyvä konsti, kunhan vaan muistaa, miksi se on solmussa:-). Yliopiston Almanakka on mieheni vakiokalenteri, johon hän merkitsee lämpötilat yms. Itse käytän isoa kalenteria, johon merkitsen kaikki tarpeelliset tiedot. Samalla se toimii suppeana päiväkirjana.
Kaikenlaisia kalentereita löytyy, kutan Savon Sanomissa kerrotaan. Netissä saksalainen teini valitti, että horoskooppimerkit ovat täysin sekaisin hänen kalenterissaan. Vuoden päästä täytyy varmaankin tutkia kalentereita kunnolla ennen ostopäätöstä.
Totta. Nyt on allakoita joka tuutissa ja seinillä vielä ja käsilaukussa jne., siitä huolimatta saattaa unohtaa jotain tärkeää. Ainakin ettei tule katsoneeksi allakkaa.
VastaaPoistaMinä, paluumuuttaja, uutuudenviehätyksen vallassa käytän Savon Sanomien tilaajalahjana saatua kalenteria, se tosin ei kulje käsilaukussa.
VastaaPoistaTäytämme miehen kanssa yhdessä myös viiden vuoden päiväkirjaa, johon kirjaamme kunkin päivän sään. Ja ne pienetsuuret päivittäiset tapahtumat. Tälle päivälle tuli saalis: "Hiihtelimme Rauhalahden tienoilla. Pilkimme. Tulos: ei yhtään kalaa."
Vuoden perästä on hauska katsoa ja muistaa.
Kirjaimet ja sanat ovat muistimme tänään. Niiden varassa sujuu - jos vain muistaa katsoa mitä on kalenteriin merkitty.
Olivia,
VastaaPoistaMinulta on jäänyt pois joka-aamuinen lämpötilojen muistiinmerkitseminen. Siihen kannattaa palata, koska samalla näkee ne päivän muut merkinnät. Tai sen edes yhden.
Ilmaiskalentereita tulee niin paljon, että on jäänyt ostamatta sellainen hiukan isompi, johon mahtuisi minipäiväkirja. Kiitos muistutuksesta.
Arleena,
Siinäpä se. Vähemmän on parempi.
Lastu,
SS:n kalenteri on ihan käyttökelpoinen. Kaikenlaista lehti- ja mainospostia tulee niin paljon, että ei oikein pysy tyhjänä tuo pöytä. :)
Päivittäismerkintöihin on mukava palata. Aikoinaan mökkipäiväkirjaan merkittiin marjasaaliitkin grammalleen.
Blogi ei ole minulle päiväkirja muusta kuin mitä milloinkin on mielessä liikkunut. Senkin vanhoja postauksia tulee kuitenkin joskus silmäiltyä.
Sain joululahjaksi kaksi kalenteria, tutun ja tärkeän Yliopiston Almanakan ja ranskankielisen onnellisuuskalenterin, jota sanakirjan kanssa tutkiskelen. Tänään se kertoo, että onni on kuin kissa. Jos yrität mielistellä sitä, se pakenee. Jos et huomaa sitä, se hieroo itseään jalkojasi vasten ja hyppää polvellesi.
VastaaPoistaMinulla on seinäkalenteri pöydällä tietokoneen vieressä, yleensä paperien alle hautautuneena. Pientä allakkaa käytän vain Suomessa kun tapaamiset pitää suunnitella etukäteen. Mutta sehän ei riitä jos ei muista kalenteria katsoa.. joten jippii, olen vihdoin oppinut käyttämään kännykän muistutusta!
VastaaPoistaMinäkin muistan sen Käyhkön esityksen (miten vielä voinkin), tuo unkarilainen muistuttaa sitä tosi paljon.
Simpukka,
VastaaPoistaTuo onnellisuuskalenteri kuulostaa hyvältä. Lyhyitä muistutuksia arkeen ja mikei juhlaankin. SS:n pöytäkalenterissa on silloin tällöin savonmurteinen sutkaus. Vuoden ensimmäinen oli: Jos eppäelet, toppuuta! Jos oot varma, niin eekun onnee matkaan!
Sirokko,
Taidan tänään alkaa hiplata noita kännykän valikoita ja merkitä tärkeät päivämäärät ja kellonajat siihen. Jos vaikka osaisin...
Ajattelin ensin laittaa linkin vain siihen unkarilaiseen, mutta sanoillakin on merkityksensä. Olisi mukava tietää, miten muisti valikoi muistamansa.
Allekirjoitin jo (mika on petition suomeksi?) tuosta kristillisten pyhien unohduksesta. Kristinuskoa - vaikken uskontoa harrastakaan - kuuluu kuitenkin Euroopan historiaan niin kaukaa kun voi muistaa, etten ymmarra miksi pitaa muistuttaa vain muiden uskontojen pyhapaivista. Jos unohdamme juutalaisten tai islamilaisten pyhapaivat se on suuri rikos. Kaikki huutavat ja kutsuvat sita milloin miksikin. Ehka meidan onkin syyta puolustaa omaa historiaamme, omia traditioitamme, omia juhliamme. Eika aina ojentaa toinen poski.
VastaaPoistaHPY,
VastaaPoistaEn ole havainnut, että Suomessa olisi laadittu mitään vetoomusta tai kansalaisadressia allekirjoitettavaksi. Minusta se kertoo paljon suomalaisten asenteista. Ja asian vähäinen uutisarvo näkyy myös siinä, että tämä blogipostaus Euroopa Kalenteri haulla löytyy sivulta 2.
Olisiko syksyinen kiihkeä keskustelu kirkosta eroamisineen syynä vaiteliaisuuteen tämän asian kohdalla.
Olen kanssasi samaa mieltä.