Pysähdyin sivulle 80, jossa kerrotaan, miten vielä 1800-luvulla kahvi oli tuoretuote. Siksi siihen, koska aamuinen suodatettu kahvi ei todellakaan maistunut hyvälle. Muistan toki, miten hyvältä vastajauhettu kahvi tuoksui vielä 1950-luvullakin tavallisessa osuuskaupassa. Brännärin olen nähnyt tai taisi sellainen mökilläkin olla, mutta en sitä koskaan käyttänyt. Keitimme pulputuspannulla pannujauhatettua kahvia.
Ihana kahvintuoksu tuli vastaani myös Helsingissä tätini kahvilassa. Hän valmisti jokaikisen kupillisen erikseen. Minun mielestäni ihananihanat voileivät syntyivät myös siinä sivussa eikä niistä päällysteitä puuttunut.
Nykyisessä vakuumipakatussa kahvissa, olkoon vaikka predidenttiä, tuoreudesta ei ole jälkeäkään. Aromi viivähtää ilmassa sen lyhyen hetken, minkä paketin avaaminen kestää. Aromi on piilossa pavun sisällä ja vapautuu paahdettaessa. Kahvin vanheneminen alkaa välittömästi paahtamisen jälkeen ja jouduttuu jauhettaessa. Juuri siksi ihanimmat kahvituoksumuistot liittyvät kotoisiin kahvimyllynpyörityshetkiin tai vaikkapa kauppahallien kahvimyymälöihin.
Kahviloista minulla ei ole paljonkaan kokemuksia. Maustetuista kahveista kylläkin. Em. kirjaa silmäillessäni alan epäillä, maustetaankohan vanha kahvi vain tuoreeksi? Ei tuossa kuvankaan "kahvilaatikossa" varmaan paahdettua kahvia ole koskaan säilytetty, jos edes papuja.
Kirjahyllyssäni on Auli Koposen Tiedätkö mitä syöt? vuodelta 1999.
VastaaPoistaVarmaan samantyyppinen kuin tuo Petos lautasella.
Kokeilkaapa lukea!
Kahvimuistoja minullakin. Valtuutettiin keittämään kahvit heinäväelle, olin kai silloin alle kymmenvuotias.
Vesiämpärin sain ainakin kaadettua, mutta kahvi tuli keitettyä puuhellalla. Suolaa en uskaltanut laittaa, koska siitä olin jo saanut varoituksia.
Naapurin poika oli laittanut ruokalusikallisen suolaa kahviin ja siitä sitten kuultiin monta vuotta. :)
Minä lopetin kahvin, kun se maistu niin pahalle. Nyt tee maistuu paljon paremmalle. Onko sekään tuoretta onkin sitte ihan toinen juttu :)
VastaaPoistaMeillä kyllä tuoksuu kahvi kaupungilla, kun pyynnöstä jauhavat sen vasta kaupassa. Tuoksu on parempi kuin maku, siitä ei pääse mihinkään, vaikka kahvin lipittäjä olenkin.
VastaaPoistaKahvi tuoksui vanhan ajan siirtomaatavarakaupoissa. Muistan kyläkauppojen kahvimyllyt, joissa kahvi jauhettiin asiakaan pyynnöstä. Vanhempient kahvimylly on hyvässä tallessa kesäkodin keittiössä. Siinä on vielä kahvin tuoksu tallella, jos käyttää mielikuvitusta.
VastaaPoistaNilssonin kirja herätti paljon keskustelua kun se ilmestyi kaksi tai kolme vuotta sitten. En ole lukenut sitä, mutta keskustelujen perusteella se antaa ajattelimisen aihetta, kun valitsee päivittäiset ruokatarvikkeet.
Kun lapsena astui kyläkaupan ovesta sisään, saattoi nenään tulvehtia ihanan tuoksu. Kahvinpapuja oli juuri jauhettu sähköisessä myllyssä jauheeksi, ja myyjätär kopautti viimeisetkin muruset pussiin asiakkaalle. Kaikki eivät toki jauhettuna kahviaan kaupasta huolineet, vaan jauhoivat kotona pavuista tarvittavan määrän kerrallaan. Meillä se oli lasten työtä, mukavaa työtä.
VastaaPoistaHyvaa kahvia on nykyaan vaikea loytaa. Meilla oli pieni kahvipaahtimo asiakkaana, ja sielta sai hyvaa kahvia. Aina tuoretta. Kahvia paahdettiin muistaakseni kolme kertaa viikossa ja sekoitukset olivat myos hyvia. Jokaista laatua ja maahantuntieraa maistettiin erikseen ennen kun se hyvaksyttiin. Mutta paahtimo sulki pari kilme vuotta sitten ja vaikka toinen vastaavanlainen osti merkin ja myy sita edelleen se ei ole samaa. Harmittaa.
VastaaPoistaRosina,
VastaaPoistaMummoni laittoi aikioinaan kahviin suolaa, selvikkeeksi. Ei sentään ruokalusikallista. Kahvinkeitto on taitolaji.
Amalia,
Välillä olen juonut paljonkin teetä, mutta kofeiiniriippuvaiseksi tunnustaudun. Kaksi kupillista päivässä maidon kera.
Sirokko,
Luultavasti kahvi piristeenä kiellettäisiin, jos se ilmaantuisi markkinoille nykyään. Useissa särkylääkkeissä on kofeiinia. Joku somadril comp taisi olla sellainen. Se tosin on poistettu myynnistä jo. Kunhan ensin kokeilivat aikansa.
Voisin toki ostaa papuina, koska minulla on vanha kahvimylly.
Olivia,
Noin minäkin muistan ja tuoksun lisäksi äänenkin. Ne seinään kiinnitettävät kahvimyllyt olivat myös kauniita koristeita, vaikka käyttöesineitä olivatkin.
Kirja kertoo siitä miten meille myydään mielikuvia eikä aitoa tavaraa ruuaksi. Kirja jäi kyläpaikkaan, jos haluan lukea sen loppuun, pitää lainata kirjastosta. Voisi se olla hyvä käsikirjakin kotona, koska siinä lueteltiin kaikki E:t ja niiden mahdolliset vaikutukset elimistöömme.
Laila,
Aika harvoin meillä lapset saivat jauhaa kahvin. Jokainen murunen oli arvokas, koska kahvi oli viimeisiä säännöstelystä vapautettuja elintarvikkeita ellei peräti viimeinen.
HPY,
Tuoreus olisi avain hyvään kahviin. Suomessahan kahvi ostetaan enimmäkseen marketeista ja se on usein myös tarjoustuote. Eli asiakas ostaa niin monta pakettia kuin saa. Ehkä nykyvauhdissa ei ole aikaa edes maistella ja tuoksutella kahvia, kunhan saa tarvitsemansa kofeiiniannoksen.
Aamuisin juodaan café au lait, jossa kuuma maito pehmentää kahvin makua. Lounaan jälkiruokana nautitaan ”nuken” kupillinen vahvaa sokeroitua espressoa. Ihme ja kumma nämä määrät riittävät hyvin entiselle kahvikissalle. Oikean, juuri paahdetun kahvin tuoksu ja maku ovat jo unohtuneet.
VastaaPoistaSimpukka,
VastaaPoistaMinulla on aamuisin kerettiläisversio café au lait:stä. Kylmää maitoa, siis. Espressoon en ole tottunut, koska en oikein pidä sokerista. Kuitenkin lounaan jälkeen edelleen haluan hiukan kahvia, nikä tapa on varmaankin jäänyt päälle työajoilta.
Tämän päivän HBL:ssä kerrotaan kahvista ja kahvilakulttuurista. Fazerin kahvila Helsingin Kluuvikadulla täyttää 120 v., joten aiheesi on ajankohtainen. Ekbergin kahvila on vielä vanhempi, eli pian 160 v. Artikkelissa todetaan myös, kuten sinä blogissassi, että maustettu kahvi, cafe latte ym. ovat suosittuja tänä päivänä. Oma suosikkini on cappuccino, kun käyn kahvilassa. Kotona kaadan ensin paljon maitoa mukiin ja sitten kahvia.
VastaaPoistaOlivia,
VastaaPoistaFazerin kahvilassa olen käynyt. Joskus oli Primulan kahvila siinä Hallituskadun päässä. Onkohan edelleen? Ja Valion kahvila Kaisaniemessä, muistaakseni. Eniten opiskeluaikana tuli kahvilla käydyksi tietenkin Porthaniassa tai siellä Fabianinkadun puolella.