31. joulukuuta 2010

Vanhakin nyt nuortuu


Vuoden loppupäivät eivät tänä vuonna suinkaan ole olleet mitään luppopäiviä. Mummu on saanut kokea olevansa tavattoman tärkeä. Sormet muovailuvahassa, akryylimaalissa, teipissä, puurossa, kiisselissä, hiivaleipätaikinassakin. On ensin ennakoitu ja sitten kuitenkin tultu yllätetyksi. Ulos asti en ole oikeastaan ehtinyt. Joku pikkuisista on yleensä halunnut jäädä sisäpuuhiin. Ja puuhat alkavat samalla kellonlyömällä, kun silmät avautuvat.

Yökyläläiset ahkerikot ideoineen ovat koetelleet kekseliäisyyttäni. Piirrä asunnon pohjapiirros aarrekartaksi. Mistä saadaan aarteet aarteen etsijöille? Ja mummu piirtää ja yhdessä kääritään folioon herkkuaarteita. Melkein kaikkea tarpeellista on löytynyt ja ehtinyt tehdä, vaikka tunteja laskevatkin, että aika jakautuisi tasan, siis reilusti.

Pienimmäinen osaa jo olla ihan omaa mieltä. Kestävät kaulakorut, muuta käyttöä vailla, asettuvat hienosti kaulalle kaikki yhtä aikaa. Toiseksi pienimmällä on oma tehokkaaksi todettu taktiikkansa ottaa mummu hetkeksi omaan käyttöön. Sormet tarttuvat sormiin ja se on vientiä sitten se. Sitä ihmettelee, miten nopeasti kukin lapsi kehittyy.

Makaronilaatikko on joulun laatikoista lapsille mieluisinta. Glögistä ja pipareista ei ole kukaan kieltäytynyt ja mummulan poikkeuspäivinä saattaa aamupalan päätteeksi saada syödä vaikka suklaatikkarin.

Nyt kuitenkin tuoksuu karjalanpaisti ja perunoita ja parsakaalia on höyrystymässä päivällistä varten. Tuntuu oikein helpottavalta, että joululaatikoista on päästy eroon jo melkein kokonaan. Sen verran hulinaa on ollut, että milloin herneiden, milloin salaattikastikkeen, milloin sinapinkin on havaittu puuttuneen pöydästä melkein koko aterian ajan. Jääkaapin sisällön luetteleva kädjetti olisi todella tarpeellinen lisälaite näihin nykyajan etälukijoihin. Ettei tarvitsisi tyhjentää jokaista hyllyä ja ateria-ainekset tulisivat käytetyksi ajallaan. Ei sitä kauppoihin tällaisella pyryllä viitsi aina lähteä. Kun katselee lumisadetta ikkunasta, se näyttää joulukorttimaisen kauniilta, mutta liikenteessä se on hankalaa.

Enkeleitä maanteille! Hyvää kohta alkavaa uutta vuotta 2011 jokaiselle blogini seuraajalle!

___

Edittiä 01.01.2011 klo 10.50 otsikon lisäämisen ja lukuisten kirjoitusvirheiden korjaamisen verran. Pää ei oikein näytä toimineen eilen. Johtuisiko happivajeesta? Huippuimuri sanoi työsopimuksensa irti eilen hetkellä, jolloin sitä olisi ehkä eniten tarvittu. Nyt odotamme maanantaita...

22 kommenttia:

  1. Sitä mummouden autuutta tuossa vaiheessa. Oikein hyvää uutta vuotta sinullekkin

    VastaaPoista
  2. Mummojen luppopäivät on arkena, kaikki juhlat ja lomat mummot on täystyöllistettyjä ja sehän se kiva tietysti onkin.
    Olen tässä miettinyt säilyykö hiihtotaito samalla tapaa kuin pyörällä ajo,en edes muista koska viimeksi olen ollut suksien päällä, mutta mielikuvituksessani huristelen vielä suuretkin mäet vauhdilla alas, taitaa ollakin onni etten ole päässyt kokeilemaan.
    Hyvää tulevaa vuotta sinulle!

    VastaaPoista
  3. Tiitsa,
    Sitä juuri. Hyvää uutta vuotta myös sinulle.

    VastaaPoista
  4. Sirokko,
    Kouluajat rytmittävät mummojenkin elämää. Hiihtämistä olen kokeillut melkein joka vuosi. Se on paljon helpompaa kuin pyörälläajo. Siinä ei kaatuessaan putoa korkealta eikä kovalle alustalle. Tosin pehmeästä hangesta ylös venkoilu on sitten asia erikseen...

    Pyöräily olisi polville kävelemistä lempeämpää, mutta uskallan nykyään polkea vain kuntopyörää...

    Hyvää uutta vuotta!

    VastaaPoista
  5. Hyvää Uutta Vuotta . Paljon bloggausintoa tulevana vuotena .

    VastaaPoista
  6. Siunausta Liisa Uuteen vuoteen siirryttäessä. Pentti ja Maija-Liisa.

    VastaaPoista
  7. Liisa, toivotan sinulle hyvää uutta vuotta!

    VastaaPoista
  8. Kiitos, Kyllimarjaana,
    ja hyvää uutta vuotta myös sinulle. Kirjoittaminen vaatii aina pienen sytykkeen...

    Kirsi,
    Kaikkea hyvää alkaneelle vuodelle!

    Kiitos samoin, Maija-Liisa ja Pentti!

    Olivia,
    Kiitos samoin sinulle.

    VastaaPoista
  9. Onnellinen mummu, joka saa jakaa nuo arvokkaat lapsuusajat kullanmurujensa kanssa! Elämän täyteys ja ilo säteilee lukijaan.
    Hyvää ja onnellista vuotta 2011 sinulle, blogiystävä!

    VastaaPoista
  10. Hyvää Uutta Vuotta 2011.

    VastaaPoista
  11. Marjattah,
    Vuodet vilistävät nopsaan. Kun itsellä oli kiireen tuntu, kyselin, onko heillä. Ei ollut. Hyvä niin.

    Samaa toivon myös sinulle!

    Arleena,
    Kiitos samoin sinulle! Hiukan on vielä outoa nppäillä tätä uutta vuosilukua.

    VastaaPoista
  12. Huippuimuri reistailee minullakin. Ei pipokaan auta. Syntymävika.

    VastaaPoista
  13. a-kh,
    Uusia saa kaupasta 200 eurolla. Työn hinta siihen päälle.

    Henkilökohtaisen reistailevan huippuimurini vaihtoarvo tosin on mitätön, koska vastaavaa mallia ei enää ole saatavilla.

    Hyvää uutta vuotta kuitenkin!

    VastaaPoista
  14. Mukavaa tarinointia, tuli hyvä mieli lukiessa! Pienet ovat sellaisia ilo- ja energiapakkauksia, että tartuttavat sitä ympärilleenkin. (Vaikka kuinka olisi puhki puuhakkaan päivän jälkeen, hyvä mieli ainakin hyrisee rinnassa.)

    VastaaPoista
  15. Laila,
    Mistä arvasitkin, että vähän väsyttääkin. Jossittelu ei kannata, koska se ei johda mihinkään. Tarkoitan tässä jaksamista, johon tuossa viittasitkin. Pääasia on, että vunukoille jää joitakin mukavia muistoja isovanhemmista. Rakkaita ja hellyttäviä ovat jokainen. Hesarissa oli eilen mielenkiintoinen artikkeli isovanhemmuudesta.

    Hyvää alkanutta vuotta sinullekin!

    VastaaPoista
  16. Oi ihanuutta: lastenlapsia, aarreleikkejä ja energian turvaamiseksi makaronilaatikkoa ja sen jälkeen karjalanpaistia ja höytettyjä kasviksia mmmnam :). Eikä suklaatikkariakaan pahaa tee, päinvastoin. Niistä kaikista muistot kutoutuu.

    Mummin ja vaarin (vai mitkä ovat 'nimenne') on aika leikkiä, nyt on aika levätä ja kerätä voimia :).

    Onnellista Uutta Vuotta!

    VastaaPoista
  17. Lastu,
    Mummu ja vaari täällä asuu. Ja tarkkaa on vokaalien kanssa. Mummot ja mummit ovat ihan eri henkilöitä. :) Ja kerran yksi lapsenlapsistamme kysyi isältään, miksi sinä sanot mummua mummuksi, vaikka hän on sinun äitisi. Tarkat korvat, tarkat silmät, tarkemmat kuin tiedämmekään.

    Nyt keräämme voimia. Oikein arvasit.

    VastaaPoista
  18. Hulinaa oli täälläkin. Tutulta tui juttusi. Oli se touhu sen arvoista!

    VastaaPoista
  19. mm,
    Ei voi pysähtyä, koska silloin alkaa nukuttaa.... Hyvä, etten itse nukahtanut kesken Pupu Tupunaa...

    VastaaPoista
  20. Hyvää Uutta Vuotta sinne Kuopioon!

    VastaaPoista
  21. Kiitos samoin sinne, Leonoora! Täällä on nyt lumivalkoisempaa kuin muistan. Auringoton valoisuus saattaa johtua myös kaadetuista pihapuista.

    VastaaPoista

Kommentoi sinäkin!