On joululiikenteen paluupäivä ja taas pyryttää juuri siellä, missä liikennettä on eniten. Sanovat keliä koko talven toistaiseksi pahimmaksi. Toivottavasti vakavilta onnettomuuksilta vältytään. Täällä lumipenkat ovat edelleen matalat. Puiden ja sähkölankojen paksuus johtuu pikemmin niihin kertyneestä kuurasta kuin lumesta.
Kävelin tänään reilun tunnin. En kuluttaakseni kaloreita, koska en pysty syömään liikaa, vaikka mitä herkkuja on ollut tarjolla. Suklaakin saa olla ihan rauhassa. Askelia en laskenut, mutta hetkittäin en tutulla reitillä oikein tiennyt missä olin. Avohakkuut muuttavat maiseman niin perusteellisesti, että äkkinäinen voisi vaikka eksyä. Lunta on satanut kuitenkin sen verran, että sen peitossa rajusti rujoksi runnottua maapohjaa sieti katsella. Enkä edes ollut ainoa maiseman muutosta ihmettelevä. Puijon torni putkahti näköpiiriin arvaamattomasta paikasta. Avomaastossa sähköjohtoja risteili sinne tänne.
Ladut on vedetty. Sukset on otettu jo esiin varastosta. Ehkä minun kannattaa odottaa, kunnes tuohon jäälle vedetään latu. Vanhaa Antikkalan lenkkiä voin hiihdellä ajatuksissani, sillä sitä ei sellaisenaan edes enää ole. Jos vaikka olisikin, sen profiili olisi minulle jo liian raskas.
Yksi lainakirja (Frank McCourt, Amerikan ihmemaassa) on kesken ja saattaa jäädäkin kesken. Olen lukenut lehtiä, joulukortteja ja -kirjeitä. Katsellut valokuvia. Näin tulee ainakin kerran vuodessa ajatuksin viivähdettyä monen omaisen ja ystävän luona. Joulukorttien uusiokäyttö varmaankin vähenee, koska yhä useampi kortti on valokuva tai valokuvasta painettu. Tutkin äsken myös adventtikalenteria ja mietin, mihin sitä voisi käyttää uudelleen. En vielä keksinyt. Olen myös siivonnut kännykkääni. Se on hyvää aivovoimistelua kaikkine kummallisine toimintoineen ja varsinkin toimimattomuuksineen.
Tässä valokuvassa on ainakin hyvät sävyt, tuollaista se on vähäisessä Pohjolan valossa - talvisessa illassa (iltapäivässä)
VastaaPoistaTerveisin Pantteri
Pantteri,
VastaaPoistaOtin tämän kuvan siinä kahdentoista maissa, aurinko on tuolla pilvien takana. Otin kuvia myös vastakkaiseen suuntaan, niissä sinisyyttä ei ollut. Mistä se mahtaa johtua?
KAnnykoista puheen ollen, olisin iloinen jos loytaisin viela vanhanaikaisen, sellaisen milla voi vain soittaa ja vastaanottaa soittoja. No, heratyskello on kylla kateva, mutta siihen se sitten jaa, se puhelimen kaytto, ja muutenkin varmaan vaan siksi etta se on minulla tyovaline. Viikonloppuisin unohdan sen usein milloin minnekin.
VastaaPoistaKylla teilla muuten lunta riittaa tuolla vahan pohjoisemmassakin.
Tosiaan, lumi on jo peittänyt maan. Eilinen lumisade ja kova tuuli tekivät isot kinokset lähiympäristöön.
VastaaPoistaJoulun aika sopii pienten askareiden hoitamiseen, kuten valokuvien katselemiseen. Eilen rupesin siivoamaan osoitekirjaa. Siirsin A-F-kirjaimilla alkavat osoitteet uuteen kirjaan. Ehkä kaikki nimet ovat uudessa kirjassa uudenvuoden aattoon mennessä.
Toivotan sinulle mukavia välipäiviä!
Minäkin sain vain vaivoin luettua Frank McCourtin Amerikan ihmemaassa-kirjan.
VastaaPoistaFrankin ensimmäinen menestyskirja Seitsemännen portaan enkeli on paras!
Siitähän tehtiin elokuvakin.
Luin joulun aikana kaksi vanhaa kirjaa, ne löytyivät kirjahyllystäni. Lapsi 312 ja Ashtonin perhe.
Toinen osa Ashtonin perheen vaiheista on kirjastossa, pitääkin lähteä siellä käymään tänään.
HPY,
VastaaPoistaÄskettäin oli televisiossa juttua kännyköistä. Niissä myydään turhia palveluja. Nokia ei näytä enää välittävän puhelimista. Guuglasin muistin tueksi ja löysin Emporian, joka alkaa tuoda Suomeen puhelimia.
Olivia,
Niinpä. Osoitekirjakin pitäisi siivota. Joidenkin kirjainten kohdalla on tila loppunut jo kauan sitten. Olen ottanut käyttöön jo Z-Ö-sivutkin.
Joulu oli rauhallista aikaa. Välipäivinä tulee vieraita, joten omat puuhat saavat odottaa.
Rosina,
Lohduttavaa kuulla, että toisillakin on se kirja takkuillut. Ensimmäisen kirjansa perusteella ajattelin pitäväni myös tästä. Katsotaan miten käy. :)
Hyvää loppuvuotta teille jokaiselle!
Minäkin odotan, että ladut ilmestyvät järven jäälle. Sukset ovat valmiina eteisessä. Kaukaiseen lapsuuteen kuuluvat Isä meidän -ladun mäenlaskut Puijon rinnettä alas. Sitä latua ei ole (onneksi) enää olemassakaan.
VastaaPoistaMeillä olivat joulukuusessa vain kynttilät ja joulukortit. Riejittäjällä pieni reikä korttiin, reikään pujotimme kultanauhan ja niin oli kuusen ainoa koriste valmis. Miten tulikin kaunis kuusi! Joulukortin kuvat herättivät ilon uudestaan ja uudestaan.
-Paluumuttajalla ei ollut muita koristeita tallessa, minne lie muutossa eksyivät. Mutta hyvä näin. Kauneutta kylliksi.
Tuntuu, että joulun rauha on tullut vasta joulun jälkeen. Aatto ja pyhät olivat tiivistä yhdessäoloa sukulaisten kanssa. Kokoonnuttiin jopa neljän ruokakunnan kesken saman katon alle aterioimaan ja muistelemaan menneitä jouluja. Vielä pari päivää tätä vuotta jäljellä ja sitten paukahtelevat raketit uuden vuoden vaihtumista. Hyvää tulevaa vuotta, Liisa!
VastaaPoistaLastu,
VastaaPoistaTuo joulukortein koristeltu kuusi onkin oivallinen idea. Kiito siitä. Minulla on muovikassillinen vanhoja kortteja, joista leikkelimme vunukoille vuorollaan postimerkkejä. Aina katsoimme tarkkaan, raskiiko leikata.
Laila,
Minulla taas on nyt välipäivinä pitänyt niin kiirettä, että en ole ehtinyt edes kommentteihin vastaamaan. Ja nyt onkin jo uusi joulu, kuten vuodenvaihdetta oli tapana kutsua. Parin tunnin päästä alkaa pauke, ellei uusi ilotulitemääräys ole muuttanut tämän lähiön tapoja.
Hyvää Uutta Vuotta, Laila, ja kiitos kuluneesta.