Vanhakin nyt nuortuu

Vuoden loppupäivät eivät tänä vuonna suinkaan ole olleet mitään luppopäiviä. Mummu on saanut kokea olevansa tavattoman tärkeä. Sormet muovailuvahassa, akryylimaalissa, teipissä, puurossa, kiisselissä, hiivaleipätaikinassakin. On ensin ennakoitu ja sitten kuitenkin tultu yllätetyksi. Ulos asti en ole oikeastaan ehtinyt. Joku pikkuisista on yleensä halunnut jäädä sisäpuuhiin. Ja puuhat alkavat samalla kellonlyömällä, kun silmät avautuvat.

Yökyläläiset ahkerikot ideoineen ovat koetelleet kekseliäisyyttäni. Piirrä asunnon pohjapiirros aarrekartaksi. Mistä saadaan aarteet aarteen etsijöille? Ja mummu piirtää ja yhdessä kääritään folioon herkkuaarteita. Melkein kaikkea tarpeellista on löytynyt ja ehtinyt tehdä, vaikka tunteja laskevatkin, että aika jakautuisi tasan, siis reilusti.

Pienimmäinen osaa jo olla ihan omaa mieltä. Kestävät kaulakorut, muuta käyttöä vailla, asettuvat hienosti kaulalle kaikki yhtä aikaa. Toiseksi pienimmällä on oma tehokkaaksi todettu taktiikkansa ottaa mummu hetkeksi omaan käyttöön. Sormet tarttuvat sormiin ja se on vientiä sitten se. Sitä ihmettelee, miten nopeasti kukin lapsi kehittyy.

Makaronilaatikko on joulun laatikoista lapsille mieluisinta. Glögistä ja pipareista ei ole kukaan kieltäytynyt ja mummulan poikkeuspäivinä saattaa aamupalan päätteeksi saada syödä vaikka suklaatikkarin.

Nyt kuitenkin tuoksuu karjalanpaisti ja perunoita ja parsakaalia on höyrystymässä päivällistä varten. Tuntuu oikein helpottavalta, että joululaatikoista on päästy eroon jo melkein kokonaan. Sen verran hulinaa on ollut, että milloin herneiden, milloin salaattikastikkeen, milloin sinapinkin on havaittu puuttuneen pöydästä melkein koko aterian ajan. Jääkaapin sisällön luetteleva kädjetti olisi todella tarpeellinen lisälaite näihin nykyajan etälukijoihin. Ettei tarvitsisi tyhjentää jokaista hyllyä ja ateria-ainekset tulisivat käytetyksi ajallaan. Ei sitä kauppoihin tällaisella pyryllä viitsi aina lähteä. Kun katselee lumisadetta ikkunasta, se näyttää joulukorttimaisen kauniilta, mutta liikenteessä se on hankalaa.

Enkeleitä maanteille! Hyvää kohta alkavaa uutta vuotta 2011 jokaiselle blogini seuraajalle!

___

Edittiä 01.01.2011 klo 10.50 otsikon lisäämisen ja lukuisten kirjoitusvirheiden korjaamisen verran. Pää ei oikein näytä toimineen eilen. Johtuisiko happivajeesta? Huippuimuri sanoi työsopimuksensa irti eilen hetkellä, jolloin sitä olisi ehkä eniten tarvittu. Nyt odotamme maanantaita...