Perkasin omia kuvatiedostojani reippaalla kädellä. Klikkailin kokonaisia turhia kansioita roskikseen ja samalla ajattelin, että kuva päivässä olisi oikeastaan hyvä henkilökohtainen päiväkirjaidea. Ei tosin kovin omaperäinen (ks. sivupalkin Vuosi kuvina). Olisi ehkä realistisempaa ajatella saavansa aikaan edes yksi säällinen kuva viikossa.
Kuvat tai edes kansiot kannattaisi nimetä mahdollisimman pian niiden ottamisen jälkeen. Varmuuden vuoksi säilytetyistä otoksista, joita ei oikein voi valokuviksi sanoa, kertyy, sanotaan vaikka kolmessa vuodessa, valtavan iso ja hallitsematon bittimassa. Jokunen hyvä kuva hukkuu siihen joukkoon. Itse asiassa oli se ennen helppoa, kun vei sen filmin kehitettäväksi ja sai valmiit kuvat käteensä.
Jaksoin tarkastella otoksia parin viime vuoden ajalta. Suunnilleen samaan aikaan vuodesta näytti esimerkiksi ensi lumi tulleen, passiflora kukkineen. Tuohon viimeiseen tulin kiinnittäneeksi huomiota, koska juuri nyt on taas sen kukinnan aika. Hellekesän parvekkeella viettänyt huonekasvi nuppuilee ja avasi toissa päivänä ensimmäisen kukkansa.
Tilastovisaa voi käydä pelaamassa ajankulukseen tai menettelee se kai muistipelinäkin. Tilastonoviisiksi moitti minua aluksi, mutta kun hetken jatkoin ja onnistuin hiukan paremmin, kone alkoi puhutella minua jo aktuaarina. Tunnustan, että olen aiemmin pelannut tietokoneella vain kuntavisaa. Onkohan kuntavisa päivitetty? Matkatyössä olevat tai olleet saattaisivat pärjätä tässä visassa parhaiten. Minun maantietoni on ajalta, jolloin esimerkiksi Kouvola ja Hyvinkää olivat kauppaloita.
Muuten, viime yönä satoi toisen ensilumen. Jokohan tämä jää?
Olen tehnyt samoja hommia eli siivoillut kuvatiedostoja. Pitäisi kai karsia kuvat heti samalla kun lataa ne koneelle ettei jäisi raakattavaa niin paljon. Hirveä homma.
VastaaPoistaMikä ihmeen vekotus kuvassasi on, minikokoiselta kauhakuormaajalta näyttää..
Valokuvaaminen on jäänyt lähes kokonaan minun osaltani vaikka laatikossa on kaksi käypää kameraa. Täällä esikaupungissa ei enää voi jättää filmia kehitettäväksi vaan pitää mennä keskustaan. Olen harkinnut digikameran hankkimista, mutta koska en mahtunut työväenopiston valokuvakurssille kameran hankkiminen lykkääntyy.
VastaaPoistaKamera jäi kotiin tänään vaikka olisi ollut oiva tilaisuus kuvata länsimetron työtunnelia. Tunnelin tekijät olivat järjestäneet tutustumistilaisuuden asiasta kiinnostuneille. Kuvassasi oleva vehje olisi sopinut hyvin metron työmaalle. Siellä on vaikka minkälaiset vempaimet.
Sirokko,
VastaaPoistaNiin on iso homma. Ehdottomasti kannattaa raakata huonot kuvat heti eikä ajatella, että sitten myöhemmin... Mielikuvat ovat usein ne parhaimmat. :)
Tuo vekotin on minikaivuri. Joku oli "ajanut" sen kävelytien reunaan.
Olivia,
En ole käynyt edes valokuvauksen kirjekurssia, mutta ajankulukseni aloin kuvata luontokuvia mieheni digikameralla. Helppous koukutti. Luulenpa, että ellen bloggaisi, en ottaisi paljonkaan kuvia. :)
Kännykkäkameraa olemme käyttäneet joskus ostosreissulla. Kuvaviestillä voi kysyä mielipidettä ja kuvat voivat olla muistitukena, kun on valitsemassa vaikka jotakin kallista kodinkonetta.
Olen noita vanhoja kuvia raakatessa havainnut ihan pientä kehitystä omasta mielestäni. Näkyi niissä myös ympäristön muuttuminen.
Liisa,
VastaaPoistadigikameran hankkiminen on "mietintämyssyssä". Ehkä kannattaa yrittää vaikka en päässyt kurssille. Luontokuvia minäkin olen harkinnut.
Kaivuri näyttää kokeneen sekin tuotekehitystä. Juniorimme sai tuollaisen kaivurin noin kolmekymmentä vuotta siten kummitädiltään. Siinä ei silloin vielä ollut tuollaisia telaketjuja, vaan se seisoi jonkinlaisilla jaloilla. Täytyypä käydä tutustumassa tuohon Tilastovisaan. Kaikenlainen aivovoimistelu on tervetullutta. Kiitos vinkistä.
VastaaPoistaLaila,
VastaaPoistaEn ole kaupoissa näitä katsellut, joten vuosimallista en tiedä.
Tässä lähistöllä on monta kaivurityömaata meneillään, joten pikkuiset ottavat mallia...
Minäkin ottaisin mielelläni vastaan vinkkejä tehokkaaseen aivovoimisteluun.
On valilla hyva kun kuvat katoavat. Silloin voi taas katsella maailmaa uusin silmin.
VastaaPoistaOlen huomannut, kuten sinäkin, että tärkeintä on kuvien järjestäminen selkeisiin kansioihin. Silloin on helppo löytää etsimänsä. Sekasotku haittaa enemmän kuin kuvien määrä. Huonoillakin kuvilla voi olla dokumenttiarvoa itselle. Näytettäväksi/tulostettavaksi voi valita ne parhaat.
VastaaPoistaWindows-aikoina poltin aina vuoden kuvat rompulle. Tuossa niitä on rivi alkaen vuodesta 1998. Siihen vuoteen loppuu valokuvaniput :)
Myönnän kyllä , että kuvien järjestäminen olisi hyvä idea , mutta siihen myötämiseen jää minulta . Minä olen sellainen kummajainen , että säilytän kaikki . Minulla on jopa negatiivitkin tallella vuodelta -69 alkaen . Ei mitään järkeä .
VastaaPoistaHPY,
VastaaPoistaLuulen, että nykyään tuo kuvien katoaminen käy käden käänteessä, vaikka yhdellä väärällä klikkauksella.
Marjattah,
Hyvä arkistoija osaa kansioinnin. Oma työni on ns. vaiheessa. Päivämäärä ei oikein tunnu riittävältä kansion otsikolta.
Totta, että on huonoja tilannekuvia, jotka haluaa säilyttää.
Kyllimarjaana,
Jokaisella on tapansa. Niistä vanhoista negatiiveista saattaisi löytyä aarteita, ellei kaikki ole tallella myös valmiina kuvina. Tarvitseeko muuten kaikessa ollakaan järkeä?