Kesti aikansa ennen kuin tajusimme, että ei radiosta mitään vanhan ajan stereotestiä tule, vaan sen niminen ohjelma, jossa lähetetään keskiviikkoaamuisin nimenomaan poimintoja YLEn arkistoista. Näitä kanavia on nykyään niin paljon, että moni hyvä asia menee ohi korvien. Mutta antaa mennä. Sekä telkkarissa että radiossa toistetaan ainakin kerran puolessa tunnissa jokin www-osoite, jonne pitäisi tai voisi mennä tutkimaan tarkemmin milloin mitäkin uutisvirran koko ajan toistamaa pintaraapaisua. Kai näistä taustoista ja lisukkeista on kysyntää, koska niitä sisältöjä tuotetaan. Ihmettelen vain, riittääkö niille seuraajia.
No, tunnustetaan, että uutinen uudenlaisesta bensasta, joka ei sitten kaikkiin automerkkeihin kävisikään, sai klikkaamaan sitä lisätietolinkkiä. Ei sinne päässyt, koska moni muukin autoriippuvainen halusi sen saman tiedon juuri samalla hetkellä. Myöhemmin kyllä saimme selville, että sopii se. Ei syytä huoleen siinä asiassa.
Aamukävelin hämärän sylissä, ihmettelin miten hiipivä valo muutti tummanpuhuvaa maisemaa värikkääksi, nouseva aurinko maalasi pilviä, tervaleppä tiputteli harvakseltaan lehtiä päälleni ja kaisliskosta pyrähti jokin lintupariskusta siivilleen ja toisessa kohtaa aamulenkkeili joko piisami tai jonkin sortin kala. Rantahiekka oli kuurassa. Ehdin takaisin jo ennen auringonnousua.
Samantyylinen aamu minullakin. Herasin enismmaisena, jo enenn kissoja. Kavin leipomossa hakemassa leipaa ja suklaaleivoksen. Tosin autolla. Taalla sataa. Ulkona on viela melko pimeata, ja talo nukkuu. Myos kissat.
VastaaPoistaAamusi tuntuu tutulta vaikken radiota kuuntele. Tyiopaiva sen sijaan on jo alkanut, puhelin on soinut jo kerran, ja soi pian toisenkin jos kaikki etenee niin kuin pitaa.
Hyvaa paivan jatkoa sinulle.
HPY,
VastaaPoistaKiitos samoin. Nyt täällä jo paistaa aurinko ja täksi viikoksi on luvattu poutaa. Hyvä niin, koska tuo piha on saatava johonkin kuntoon ennen pakkasia.
Minä voin yrittää nukkua päivällä, koska puhelin ei soi.
Aamuvirkku näkee ja kuulee paljon. Oi, minäkin muistan Tarvajärven aamukahviohjelmat.
VastaaPoistaMinun aamupäiväkävelyni suuntautui kampaajalle, joka toissa päivänä muutti kauemmas, onneksi kuitenkin niin lähelle, että sinne pääsee kävellen. Täälläkin lokakuun aurinko paistaa siniseltä taivaalta.
Olivia,
VastaaPoistaValoisaan aikaan on hyvä olla aamuvirkku. Niitäkin postauksia tänne joukkoon muistaakseni mahtuu.
Minulla on vastaava retki ensi viikolla. Sama kampaaja ollut jo kaksikymmentä vuotta.
Kyllä meitä nyt hellitään ihanilla syyssäillä. Kunpa jaksaisi ulkoilla.
Monia asioita unohtuu vuosien myötä, mutta ihmisen ääni säilyy pitkään muistissa. Melkein väittäisin, ettei unohdu ollenkaan ennen muistisairautta. Niilo Tarvajärven ääni alkoi kuulua korvissa tarinointiasi lukiessa. Vanhat ohjelmanpätkät ilahduttavat mieltä niin radion kuin television puolella. Niin paljon muistoja tulvii mieleen.
VastaaPoistaMinäkin kuuntelen paljon radio-ohjelmia, vaihdan välillä kanavaa, Yle Radio 1, Radio Suomi, Yle Puhe ja Radiodei.
VastaaPoistaKaikkia tulee kuunneltua, iltayöstä enimmäkseen Puheradiota ja Radiodeitä.
Mutta aamuvirkku en ole, joten jää kuuntelematta Stereotestit. :)
Ihanaa, että meillä on radio!
Oi sinulla oli ihanan antoisa aamu.
VastaaPoistaUlkona on aamuisin raikasta ja kaunista.
Samaa mieltä, että ohjelmatarjontaa on jo niin paljon ettei oikein jaksa valita mitään mistään. Minä poukkoilen niiden kanssa sinne tänne ja aina jää jotain tärkeää väliin.
Pitäisi oikein ohjelmoida ja aikatauluttaa mitä katsoo ja kuuntelee.
Minä en ole koskaan osannut pitää radioääntä (tai televisio-) taustalla, jotenkin häiritsee, ihan kuin pitäisi jatkuvasti olla valmiuksissa ympäristön suhteen.. Tarvajärven äänen kyllä muistan, ja totta, äänet ei hevin muistista katoa.
VastaaPoistaHaluaisin kyllä olla aamuvirkku, mutta en vaan osaa nukkua ajoissa.
Laila,
VastaaPoistaUutiset kuunneltiin aina, samoin Päivän peili, maanantai-illan kuunnelmat, lauantain toivotut, maamiehen tietolaari ja vastaavat.
Televisio on jäänyt vieraammaksi, koska oma kapine hankittiin vasta 1975.
Rosina,
VastaaPoistaSamoja kanavia kuuntelen minäkin. Televisiota en katso kovinkaan paljon. Ja aamuvirkku olen tukirankaongelmien takia. Nukkuisin niin mielelläni...
Arleena,
VastaaPoistaJo vuosikymmen sitten puhuttiin infoähkystä. Mikähän sana tätä nykyistä tilannetta kuvaisi? Kuuntelu- ja katselulukujärjestys olisi yksi ratkaisu, mutta mitä sitä itseään sellaiseenkaan sitomaan.
Sirokko,
VastaaPoistaTyöaikana en milloinkaan avannut radiota, kun tulin töistä kotiin. Päivän melunsietomäärä oli ylittynyt jo töissä. Vasta nyt eläkeaikana, paljon yksin kotona oltuani, olen tavallaan löytänyt radion. Autossa en edelleenkään halua kuunnella radiota. Hiljaisuus alkaa olla luksusta.
Totta tuo, mitä sanot tuosta valmiustilassa olemisesta. Se stressaa.