Tuosta saan oivan aasinsillan teksti- ja kuvalukutaitoon, joka tässä vajaassa virtuaaliviestinnässä olisi todellisen vuorovaikutuksen ehdoton edellytys. Itse asiassa on kummallista, että yleensä tulen ollenkaan ymmärretyksi. Vaikka pysyisin esinetasolla, tiedän että en voi edes silloin tietää, ymmärretäänkö minut haluamallani tavalla. Tämä blogi on täynnä minun sanojani minun kontekstissani ( elämäntilanne ) denotaatioineen ( varsinainen merkitys ) ja konnotaatioineen ( lisämerkitys ) assosiaatioista ( mielleyhtymä ) puhumattakaan. Jokaisella bloggaajalla ja lukijalla on omansa.
Kuvan lukeminen on itse asiassa yhtä kerroksellista, vaikka sitä ei tule ajatelleeksi maalauksia, taideteoksia, valokuvia ja piirroksia katsoessaan. Ehkä tässä piilee Valokuvatorstain suosion salaisuus. Ja se että en aina tahdo osata jättää mielekästä kommenttia.
Hyvää viikonloppua herra Kuukkelin minulle valitseman valssin sävelin!
Blogimaailmassa jokainen kirjoittaa omalla tavallaan omista lähtökohdistaan. Sanoilla ja/tai kuvilla voi kertoa kaikenlaista tai herättää keskustelua. Lukija itse päättää, kiinnostaako blogi eli puhuttelevatko konteksti, denotaatiot jne häntä. 'Konteksti' on vanhan kielenkääntäjän (minun) lempisanoja.
VastaaPoistaJanne ja Maija tulivat tutuiksi TV-ruudun kautta. Mukava valssi.
Olivia,
VastaaPoistaTuon konteksti on minunkin lempisanojani. On sitä niin monta kertaa joutunut sanakirjoja plaraamaan ja miettimään, minkä tason sana sopisi mihinkin asiayhteyteen, kun tarjokkaita on useita. Aika usein pyydetään kääntämään jotakin, vaikka en olekaan kääntäjäkoulutusta saanut.
Liisa,
VastaaPoistakaikki joilla on hyvä kielitaito joutuvat joskus kääntämään jotakin. Toiset tekevät sen muun työn ohella, toiset kokopäiväisesti. Toivottavasti pidät kääntämisestä.
Minä aloitin kielten opiskelun v. 1961 Helsingin yliopistossa. Suomessa ei silloin vielä ollut kääntäjäkoulutusta. Ensimmäinen kieli-instituutti perustettiin Tampereelle muistaakseni 60-luvun puolessavälissä. Myöhemmin kieli-instituutit (kääntäjänkoulutuslaitokset) liitettiin yliopistoihin ja opetus on kai sen myötä muuttunut. Pro graduni käsitteli käännöskysymyksiä. Sen kautta innostuin kääntämisestä, joten hakeuduin sen allle. Minulla oli onni matkassa, eli työpaikoilla oli alkuvaiheessa vanhempi kääntäjä opastajana.
Hyvä käännös ei ole käännösteoriasta kiinni. Pääasia on, että kääntäjä hallitsee a.o. kielet, varsinkin kohdekielen. Lisäksi kääntäjällä pitää olla tyylitaju ja hänen pitää osata paneutua tekstiin lukemalla alan kirjallisuutta, etsiä termeja yms sanakirjoista tai netistä (netti mullisti kääntäjien työskentelyä suunnattomasti), keskustella asiantuntijoiden kanssa yms.
Nyt tuli taas pitkä kommentti, mutta "suu puhuu sydämen kyllyydestä". Toimin valtionhallinnossa 37 v. kääntäjänä ja tekstien tarkastajana(pääasiassa suomi>ruotsi) ennen eläkkeelle siirtymistä.
Korjaus ...
VastaaPoistatoisen kappaleen toiseksi viimeinen rivi: sen allle p.o. alalle.
Kahden kulttuurin välimaastossa olen joutunut usein miettimään kuvalukutaitoa. Se ei ole itsestäänselvää. Konteksti ja kontekstuaalisuus ovat minunkin lempisanojani.
VastaaPoistaOlivia,
VastaaPoistaKielitaitoni kyllä rapistuu käyttämättömyyttään. Pieniä käännöstoiveita toteutan silloin tällöin. Haastavaa työtä se on ja vaati, kuten mainitsit eri elojen sanakirjoja aikoinaan. Ehkä ne löytyvät nykyään netistä.
Onpa sinulla pitkä työrupeama takanasi kääntäjänä. Käännöstyö on varmaankin ollut sinun "juttusi".
mm,
Niinpä. Symboliikka tulee mukaan siinä sivussa. Eiköhän nykyään jo koulussa opeteta kuviksen tunneilla kuvalukutaitoa.
Jokainen ymmartaa kuvat ja sanat omalla tavallaaan, omasta nakokulmasta ja taustasta lahtien. Joskus se synkkaa meidankin ymmarryksen kanssa ;-)
VastaaPoistaKuvalukutaito on mielenkiintoinen asia. Taidenäyttelyissäkin yleisö tekee taideteoksista monenlaisia tulkintoja, eikä kenenkään tulkintaa voi sanoa vääräksi. (Joskus kyllä tekisi mieli sanoa, että esillä on "keisarin uudet vaatteet", kun hienoja arvosteluja lukee lehdestä.) Voi olla myös vaarallista, jos lehtien julkaisemien kuvien tulkinta poikkeaa kovasti esim. kulttuurierojen vuoksi tarkoitetusta. Kärjistetysti sanoen se voi olla elämän ja kuoleman kysymys.
VastaaPoistaHPY,
VastaaPoistaOnneksi edes joskus.
Laila,
Onhan näitä esimerkkejä mainitsemistasi "elämän ja kuoleman kysymyksistä" sekä kirjallisuuden että kuvataiteen puolella. Tätä sivuten tuli tässä mieleeni eilinen viimeisen (?) elokuvasensorin haastattelu. En tiennytkään hänen olevan Oiva Paloheimon poika.