Kyse ei ole pelkästään kuulosta, vaan esim. verenpaineesta ja sydän- ja verisuonitaudeista. Tukirankavikoja melu ei nyt kuitenkaan valitettavasti selitä. Olen selvästi meluherkkä. Ei kannata alkaa kuunnella nykyaikaisen sähköistetyn huushollin äänimaailmaa. Se on loputon. Ei myöskään kannata mennä lentokoneeseen, autoon, tietyömaan lähelle tai live-konsertteihin ilman korvatulppia.
Kesällä eräillä maalaismarkkinoilla esiintynyttä bändiä kuunnellessa käsitin, sanan varsinaisessa merkityksessä, mistä melusta (joka tässä tapauksessa oli musiikkia) on kysymys. Minulla oli käsieni välissä tavallinen ilmapallo. (Pidin siitä huolta, koska yksi Laura Voutilaisen nimikirjoituksella varustettu pallo oli jo karannut.) Ilmapallo tärisi basson tahtiin. Samoin tietysti myös jokainen soluni.
Jokainen pienikin tilaisuus väistää korvia ja korvien kautta koko olemista vihlovaa melua kannattaa käyttää hyväkseen. Mennä metsään tai suolle. Sellaista olemista ja tekemistä minun kehoni ja sieluni ikävöi.
Yritin aiemmin aamulla postata uudelleen tämän kaksi vuotta vanhan kuvasarjan, mutta se ei oikein toiminut.Nämä ilmaiset blogityökalut muuttavat muotoaan niin rivakkaa tahtia, ettei tällainen hitaampi pysy mukana.
Hyvä aihe, kiitos siitä, Liisa!
VastaaPoistaPoimin aiheen omaankin kirjoitukseeni, ja odottelin jo jonkin aikaa tätä sinun juttuasi, näkyi sivupalkissani muttei blogissasi.
Metsään minä nytkin menen, kuvaamaan sadepisaroita...
Minakaan en pida melusta, sen sijaan kuuntelen mielellani esimerkiksi musiikkia (ei liian kovaa)kuten juuri nyt Jussi Bjorlingia You Tubesta. Sopivaa musiikkia tyon (ja bloggaamisen) ohella.
VastaaPoistaIines,
VastaaPoistaSe näkyminen johtui juuri tuosta viimeisessä kappaleessa mainitusta asiasta.
Täällä ei vielä ihan sada. On kostean koleaa mutta kaunista. Ja aika hiljaista. Suuremmoista, että pääset metsään.
HPY,
Rauhallinen musiikki on OK. Minun pitäisi totuttaa itseni kuuntelemaan musiikkia muualtakin kuin radiosta.
Ei kai kukaan pidä melusta. Melulta suojautuminen vain unohtuu kovin helposti.
Iloharjun "täydennysrakentamisalueelta" hiljaisuus tulee olemaan kaukana. En ymmärrä, miksi on rakennettava asuintaloja rumine meluesteineen moottoritien kylkeen.
VastaaPoistaTotta on, että jokaisen pitäisi suojata korviaan melulta. Meluherkkyyteni vaihtelee, joskus melu häiritsee, joskus ei. Kotona yritän välttää turhaa melua jo käytännön syystä, koska "kämppäkaverin" eli mieheni kuulo on hekentynyt vuosien varrella ja melu häiritsee kommunikointia.
VastaaPoistaHiljaisuuden päivänä muistelen Hilja-tätiäni, joka polion takia vammautui lapsena mutta säilytti huumorintajunsa vanhuuteen asti.
a-kh,
VastaaPoistaEn ymmärrä minäkään. Raha taitaa ratkaista ihan joka asiassa. Varustanevat asunnot vähintään kolmin-, ellei peräti nelinkertaisin ikkunoin.
Olivia,
Meillä neuvotellaan päivittäin radion tai television äänen volyymistä samasta syystä. Jos haluaa tulla kuulluksi, pitää olla näköyhteys.
Minäkin yritin muistella myös Hilja-nimisiä sukulaisia. Muistin yhden. Hilja on kaunis vanha nimi.
Hyvää viikonloppua!
Kun uutta kotia etsimme, eräs valintakriteeri oli mahdollisimman hiljainen äänimaisema. Uusissa kerrostaloissa ei naapureista eikä ulkomaailmasta kantaudu melua, mutta koneellinen ilmanvaihto kuuluu huoneissa kaiken aikaa. Hiukan se häiritsee mutta yritän ajatella sen hyötyä sisäilman laadun kannalta.
VastaaPoistaMelkoisen hiljaista on kun parvekkeella istuu ja katselee Kallavettä. Mooottoritie kyllin kaukana.
Hyvä postaus, antaa ajattelemista monelta kannalta.
Lastu,
VastaaPoistaHienoa, että asuntonne on osoittautunut odotustenne mukaiseksi. Moottoritie, varsinkin työmaineen, on aikamoinen melusaastuttaja.
Tuolla Puijolla on muuten notkelmia johon sen melu ei juuri kuulu, joten sinne on vähintään yritettävä mennä lepuuttamaan hermojaan aina kun pystyn.
Rauhallista viikonloppua!
Käväisimme tänään mökillä kerran vielä, että ehdimme ennen talvea, lunta ja liukkaita. Tuuli pudotteli maahan kuivia haavanlehtiä ja tikka nakutteli pystyyn kuollutta koivunrunkoa. Ne äänet eivät häirinneet. Nyt on totuteltava kaikkeen hälyyn ja meluun kaupunkikodissa. Pakoon ei enää mökille lähdetä. Surullista.
VastaaPoistaMinä asun maalaiskylällä ja olen tottunut hiljaisuuteen . Jokainen voi arvata , miltä tuntuu mennä meluisaan paikkaan ja hälinän keskelle .
VastaaPoistaNautin hiljaisuudesta . Ympärillä on paljon puita . Kesällä linnun laulu ja puiden havina .
Hiljaisuuden päivä on siis oikein virallisesti olemassa, ja kuinka ollakaan sattuu olemaan tyttäreni syntymäpäivä, aika hiljaisena hän syntyikin kun napanuora kaulan ympärillä esti huutamasta, ääni tuli vasta jälkikäteen, onneksi sentään.
VastaaPoistaHilja oli myös isoäitini nimi, joten minulla on ilmi selvät hiljaisuuden geenit. Korvani voivat hyvin vain Suomen maaseudulla.
Laila,
VastaaPoistaLuonnon omat äänet ovat ihmiselle lääkettä. Ainoastaa äyskivä ukkonen ei oikein miellytä, mutta en pelkää sitäkään. Minulla on kyllä ikävä vanhaa mökkiä...
Kyllimarjaana,
Voin kuvitella. Ellen olisi niin suuresti riippuvainen kaikenmaailman hoidoista ja olisin nuorempi, muuttaisin maalle ehkä minäkin.
Sirokko,
Meitä hiljaisuuden geenien kantajia taitaa ollakin iso joukko. Ja maaseudun rauhan ystäviä. Hyvänä päivänä sait tyttäresi ja onneksi kaikki kävi hyvin.
Kannattaa käydä lukemassa myös tuo sivupalkissa näkyvä Iineksen postaus, toinen näkökulma hiljaisuuteen luonteenpiirteenä. Taisin olla hiljainenkin.
Hyvää sunnuntaita kaikille!