13. lokakuuta 2010

Kyllä minä en


Vaatehuone ja -komerot kaipaavat raivausta, johon ei tahdo mitenkään jaksaa ryhtyä. Jotakin sentään. Ei ollut sunnuntaina löytyä yhtään sopivankokoista, sopivankevyttä vaatetta. Niin lopulta minä sitten vein sen mustan jakun pienennettäväksi ompelijalle. Vaate on hankittu isän hautajaisiin ja olen alkanut niin selvästi pienentyä, että takakappaleen saumoista on otettava senttejä sisään. Näppäräkäsinen osaisi tehdä moisen itsekin.

Oikeastaan ei olisi aikoinaan kannattanut antaa omia hepeniään pois, koska uusien hankkiminen on käynyt niin työlääksi. Vaan ei sitä arvannut etukäteen. Kaupat ja kirpputorit ovat kyllä vaatteita pullollaan, mutta kun se sopivien etsiminen ja sovittaminen on niin hankalaa. Olisin vain tuunaillut niitä entisiä.

En kyllä tiedä ikävämpää yhdistelmää kuin sovituskoppi ja tällainen jäykkärankainen naisimmeinen, jolla on jokin ennalta mielikuviteltu näkemys haluamastaan uudesta (saa olla käytettykin) asusta. Itse asiassa en taida muistaa ainuttakaan kertaa, että olisin turhautumatta selviytynyt tuon sortin koppikammosta ja tullut harmistuksissani ja pakkotilanteessa ostaneeksi kompromissin.

Voi se tietysti olla klaustrofobiaakin, mutta miksi se ei iske MRI-putkessa, joka on vielä paljon ahtaampi paikka.

PS.

Kyllä minä en pidä Bloggerin uudesta tekstieditorista, kun se on niin hidas. Piti vaihtaa vanhaan, että saan tämän nyt lähtemään.

13 kommenttia:

  1. No tuolla Husqvarnalla oiskin vähän paha ommella :)

    VastaaPoista
  2. Minulla vähän sama juttu noiden sovituskoppien kanssa ja usein päädyn kompromissiin, jolle ei sitten ole käyttöä sen koommin.
    Kaappien raivaus on meneillään täälläkin.. mistä nihinkin tavaraa kertyy, ihmettelen.

    VastaaPoista
  3. Minakin inhoan sovituskoppeja ja siksi minulla onkin vain vanhoja vaatteita. Kaytan ne aivan loppuun ennen kun hankin uusia. En kuitenkaan halua ostaa sovittamatta. Taallapain monet tilaavat luetteloista, mutta sekaan ei sovi meikalaiselle. Enka voi niita ommellakaan silla kangaspoly saa nenani ja silmani vuotamaan. On se vaan kurjaa kun ei voi ainakaan talvisin kulkea alasti! No ei kesallakaan, joutuisi varmaan putkaan.

    VastaaPoista
  4. Minä kävin tänään just kirppikset läpi,onhan noita täällä,mutta en löytänyt yhtään mieleistäni,mitä etsin,siiis apeana läksin pois sieltä.:(,on köyhää touhua,heh:D.Kirppiksillä on tosin vaatteita ja muutakin tavaraa hyllyt pullollaan,mutta sopivaa vaan ei löytynyt! Mukavaa Keskiviikko illan jatkoa sinulle!

    VastaaPoista
  5. Kiva nähdä vähän "modernimpi" Husquarna kuin oma poljettava, jonka äiti osti luultavasti 1930-luvun lopulla. Konevanhus seisoo omilla jaloillaan maalla, mutta toimii vain koristeena.

    Vaateostoksilla käyn nykyään harvoin. Työssä ollessani oli helppo piipahtaa vaateostoksille pääkaupungin keskustassa, joten niiltä ajoilta jäi paljon käyttökelpoisia vaatekappaleita. Farkkuvarasto pitää kuitenkin täydentää silloin tällöin.

    Nykyään valinnan varaa on aivan liikaa ja siksi yritän hoitaa vaateostokset parissa "tätiliikkeessä", jossa vielä on jonkinlainen palvelu eikä liikaa tungosta. - Hyvää illan jatkoa.

    VastaaPoista
  6. Onneksi ei eläkeläisenä tarvitse enää töissä "edustaa" ja vaatteet saavat olla kotoisat eikä uusia välttämättä tarvita. Helpottaa paljon, sillä koskaan, en edes nuorena, ole viihtynyt sovituskopeissa enkä vaateostoksilla.

    Kirppareilta olen joskus tehnyt löytöjä, mutta usein myös todennut että viisainta olisi - niin kuin sanoit - korjauttaa vanhoja vaatteitaan.

    VastaaPoista
  7. Samat tuntuvat olevan ongelmat naisilla, sovituskopit ovat tosiaankin harvoin sellaisia, että ne olisi tehty tarkoituksenmukaisiksi.
    Liian vähän vaatekoukkuja, liian matala tuoli ja liian vähän tilaa, siinä pahimmat puutteet!
    Mutta pakkohan joskus on vaatettakin hankkia, että kehtaa ihmisten ilmoilla kulkea.

    VastaaPoista
  8. Oikein mukava kuva Husovarnasta. Vielä äsken nämä olivat ihan moderneja vehkeitä.

    VastaaPoista
  9. Täällä Thaimaassa näkyy kauniita tuliteriä polkusingereitä myynnissä. Kaikilla ei ole tosiaan sähköä.
    Olen vienyt (kotona) taas ison kuorman 'kutistuneita' vaatteita Fidaan. Tyhjän tilan olen täyttänyt hauskoilla halateilla, joiden ompelemiseen riittää pari hassua saumaa. Onnistuu vaikka pöytäliinasta ;) Mallin keksin edellisellä reissullani täällä.

    Vaatteiden ostaminen on kamalaa minustakin, jos on pakkohankinta kyseessä.

    VastaaPoista
  10. Amalia,
    Tämä kyseinen toimimaton oli alkukesästä satamassa erään taideteoksen osana. Kuvasin tutun näköiset. Tällainen oli äidillä.

    Sirokko,
    Koppikammo on varmaan geeneissä, koska tulee ostetuksi sopimatonta, koska jotenkin tietää, ettei seuraavassa puodissa ole sen kummempia.

    HPY,
    Minäkin viimeksi eilen ajattelin niitä katalogeja ja tätä nettiä vaateostosmielessä. Yhdet farkut olen kerran ostanut verkkokaupasta, siis sopivat. Kaikki muu, mitä tilasin, piti palauttaa.

    Tansku,
    Telkkarissa oli joskus sellainen kirppisohjelma, jossa vaatetettiin aina joku henkilö. Siinä tarvitsee "ammattilaisen" avuksi, eikö vain? :)

    Olivia,
    Polkumallista Husqvarnaa en ole nähnyt. Singereitä vain.

    Ex tempore-vaateosto kuullostaa hyvältä. Johonkin tiettyyn tarpeeseen vaatteen etsiminen ahdistaa jo etukäteen. Palvelun pitää toimia juuri tuon vaatepaljouden vuoksi. Onneksi on vielä joitakin pieniä vaatekauppoja täälläkin.

    Lastu,
    Arki menee hyvin, mutta juhlakutsun tipahdettua postilaatikkoon syntyy ongelma juuri siksi, että ei ole pitkään aikaan tarvinnut ajatellakaan vaatteitaan.

    Pääsevätköhän garderoobinsa säännöllisesti päivittävät ihmiset helpommalla? Tällä iällä ei oikein voi harkita aloittavansa shoppailusiedätyshoitoakaan.

    Rosina,
    Joskus on pakko, minulla se alkaa olla kai nyt kymmenen eläkevuoden jälkeen...

    a-kh,
    Itselläni on ollut vain Singereitä, mutta tuollaisellakin olen kyllä ommellut. Ei moittimista.

    VastaaPoista
  11. Marjattah,
    Täältä tuskin saa uutta polkusingeriä. Vanhoja näkee koristeena niillä joilla on tilaa.

    Isosta saa jotenkin helpommin pienemmän kuin päinvastoin. Siksi vein ompelijalle. Hyvä ompelija on kullan arvoinen.

    VastaaPoista
  12. Sovituskoppi on kärsimyksen paikka. Viimeistään siellä muistan kaikki ylimääräiset kiloni, joiden vuoksi suurin osa tyylikkäistä ja kauniista vaatteista pitää jättää muille. Viime kesän sukulaishäihin löysin uurastuksen jälkeen vaatteet, mutta rahapussi keveni reippaasti. Jos olisin vielä se hoikka ihminen, joka joskus olin, olisi paljon helpompaa. Ostin uuden ompelukoneen keväällä, mutta en ole sitä vielä purkanut pakkauksesta. Liekö kaikki osatkaan mukana... Pitäisi mennä ompelukurssille tekemään kaavat ja saamaan vähän rohkaisua.

    VastaaPoista
  13. Laila,
    Niissä peileissä on varmasti jotakin vikaa. Et kai joutunut kauppakierrokselle helteiden aikaan. Jos jouduit, toivottavasti ne kaupat olivat ilmastoituja. :)

    VastaaPoista

Kommentoi sinäkin!