Ihan kuin hiiret laskisivat mäkeä peltikatolla, kun eilisen päivän ja yön aikana tullut räntä kuuluu putoilevan alas. Lämpötila kyllä pysyttelee nollan tietämissä. Oli se eilen jollakin tapaa niin kaunista katsella. Ei näkynyt rantaa ei raskaita laineita, vain ja ainoastaan käsinkosketeltavan paksua räntäloskasadehiutaleiden tuulenmyötäistä vinoa liikettä ruskankeltaisessa maisemassa. Ei se pahemmit haitannut, koska minulle oli siniset haisaappaat jalassa. Niillä voi ihan hyvin ajaa autoa lyhyen matkan.Kävin leikkauttamassa enimmät kiharat taas pois. Jätin auton aika kauaksi, koska en uskalla enää esimerkiksi peruuttaa taskuun. Pitäisi harjoitella jossakin sellaisessa paikassa, missä viereiset autot olisivat leikkiautoja. (Kerrankin kovan raekuuron aikana peruutin postilaatikkoon. Se on tietenkin taskua suurempi, joten osuin siihen.)
Tänään on Roosa nauha-päivä. Tänä vuonna on esillä rintasyöpään sairastuneen psyykkinen jaksaminen. Onneksi vakavien sairauksien ja onnettomuuksien uhrien kokonaisvaltaista hoitoa on alettu ymmärtää entistä paremmin. Chilen kaivosmiesten henkisestä toipumisesta ollaan ihan asiasta huolissaan. Heidän voitoksi kääntynyt kamppailunsa oli todella koskettavaa katsottavaa BBC:n suorassa lähetyksessä. Ei sitä voinut itkemättä seurata.
Mikä se on ihmisessä mikä nostattaa palan kurkkuun ja kirvoittaa vuolaat kyyneleet, kun Fenix-kapseli nostaa yllättävän hyväkuntoisen näköisiä mainareita takaisin maan pinnalle? Onko se sitä kun oma elämä on kivun kapseloimaa eikä kypäräpäisiä karhunhalaukseen kahmaisevia pelastajia ole puhe- ja kuuloyhteyden päässä vastassa tunnelin, jota elämäksi sanotaan, kummassakaan päässä, ei alhaalla eikä ylhäällä? Vai onko sittenkin? On. Täytyy olla.
Katsoin tänään uusintana tulleen ohjelman Aamusydämellä. Siinähän haastattelija, joka on itsekin kokenut syövän, jutteli kahden kohtalotoverinsa kanssa.
VastaaPoistaAjattelen usein syöpää, lähipiirissä on kaksi siihen sairastunutta henkilöä.
En allekirjoita kuitenkaan väitettä, että tieto lisää tuskaa.
Ainakin minulle on parempi tietää syöpäsairauksista mahdollisimman paljon.
Kuulun kans tuohon porukkaan, joka ei osaa parkkeerata taskuun. En tiedä osaisinko edes postilaatikkoon :D Kävelen melkein kuin pitkän matkan ennen kun ährään johku ahtaaseen paikkaan. Ihailen niitä, jotka homman osaa.
VastaaPoistaToi syöpä juttu on nyt täällä aika tapetilla, kun ystävä menee kokeisiin.
Mita suurempi paikka sita vaikeampi sinne on parkkeerata. Onneksi opin parkkeerauksen asuessani Pariisissa. Siella on pakko osata. Nykyan minulla ei ole juuri sellaisia vaikeuksia silla harvemmin pitaa parkkeerata kadulle. Se on sita pikkukaupunkilaiselamaa. Jotain hyvaa siinakin.
VastaaPoistaJa taalla sentaan paasee laakarille ja jopa sairaalaan nopeammin kuin Suomessa.
Miten siella muuten? Taalla jokainen yli 50-vuotias nainen kay joka toinen vuosi ilmaisessa rintasyopatestissa. Kutsu tulee kotiin. Automaattisesti.
Ja nyt jokunen vuosi sitten on alkanut vastaavanlaiset paksusuolen testit. Ei kai voi valittaa.
Tänään satoi ensimmäinen lumi Helsingissä. Lumisade kesti vain pienen hetken ja sitten aurinko taas karkoitti hiutaleet.
VastaaPoistaRoosa nauha-päivä muistuttaa meitä tärkeästä asiasta. Tämän vuoden teema on hyvin valittu. Vajaat kaksi vuotta sitten hyvällä ystävättärellä ja kahdella entisellä kolleegalla todettiin rintasyöpä. Olen seurannut heidän toipumistaan. Psyykkinen rasitus on ollut tosi kova kaikille, mutta tällä hetkellä he voivat hyvin.
Rosina,
VastaaPoistaEn katso aamuisin televisiota, joten en nähnyt ko. ohjelmaa. Vertainen ymmärtää parhaiten. Tieto saattaa lisätä tuskaa joillekin, joten on oltava tarkka mistä sen saa/ottaa.
Amalia,
Niin ihailen minäkin. Kyllähän se taskuparkkeeraus pitäisi hallita - kaupunkilaisena, mutta kun pitää pelata ihan vain peileillä ja ajaminen on satunnaista...
Toivon ystävällesi hyviä uustisia.
HPY,
Suomessa on menty taaksepäin julkisen sairaanhoidon puolella. Pitää jaksaa olla sinnikäs, mitä sairaana ei ole. Lain mukaan erik.sar.hoid. tutkimuksiin pitäisi päästä puolen vuoden sisään. Mutta ei sekään aina toimi.
Kutsu tulee 20-26 kuukauden välein 69-vuotiaaksi asti. Nämäkin on kilpailutettu, ovat olleet eri paikoissa viime vuosina.
Olivia,
Lokakuun puoliväli on kai aika tavallinen ensilumen aika.
Rintasyöpää esiintyy paljon. Jokaisen sairaus on oma tarinansa, koska olemme ihmisinä kaikki erilaisia. Onneksi hoidot kehittyvät koko ajan ja nykyään muistetaan tuo psyykkinen puoli myös.
Hyvää viikonloppua teille kaikille!
Minulta jäi mainarien nosto näkemättä. Oli se kuulemma koskettava tapahtuma, jopa suomalaismiehetkin kyynelehtivät sitä katsellessaan, oli ne niin suuria tunteita kuitenkin.
VastaaPoistaVarmasti asianomaisten elämään vahvat jäljet jättävä tapaus.
Nythän oli juuri samantapainen onnettomuus Kiinassa. Tuntuu että tulevat sarjoissa, vuoroon mitkäkin onnettomuudet.
Sirokko,
VastaaPoistaBBC näytti sen suorana. Ei sitä koko aikaa jaksanut seurata, ehkä juuri sen vahvan tunnemyllerryksen takia. Oli siinä niin monta mahdollisuutta myös epäonnistua.
Tuntuu myös, että näitä onnettomuuksia on koko ajan enemmän ja enemmän. Tai sitten minulla on liikaa aikaa seurata uutisia.
Samaa pelastusoperaatiota seurasin myös CNN:ltä. Totta, että kyyneleet olivat pinnassa. Tuntuu, että mediatapahtuma aikaansaa myötätunnon. Miten lienee meidän yksittäiset kamppailumme, onko ketään vastassa. Toivottavasti ainakin yksi ja hiemen enemmän.
VastaaPoistaTaskuperuutus on kinkkinen juttu minullekin. Sitä tehdessäni toivoisin automme olevan vaikkapa pieni sippoinen mini. Mies sujauttaa kaaran suit sait melkein auton pituiseen väliin kerralla.
VastaaPoistaKaivosmiesten pelastuminen oli ihana asia. Heidän aikansa ei ollut vielä täynnä.
Laila,
VastaaPoistaTaskuun peruuttaminen onnistuu paljon harjoitelleelta hienosti. Minun ei ole tarvinnut.
Kaikella on aikansa. Jokaisen ihmisen elämällä on mittansa. Ihmeitä tapahtuu kuten heidän kohdallaan.