Minusta ei olisi (koskaan ollut) sellaiseen työhön, jossa minun olisi pitänyt markkinoida vaikkapa omia tuotteitani. Nykypäivän joka alalle soluttautunut kilpailuhenkisyys ja tuotteistus tuntuvat kiusallisilta. Töitä hakevien ihmisten täytyy uskaltaa kehua retostaa itsensä maasta taivaaseen erottautuakseen sadoista muista hakijoista.
Itse asiassa jouduin ajatuksissani ihan harhateille, koska tarkoitus oli kirjoittaa tänne sananen ns. tyhjän kalenterin syndroomasta. Sellaistahan ei lukujärjestyksellä ruotuunsa paalutetulla opettajalla koskaan ollut eikä ole eikä tule olemaan. Tai saattaa ollakin, jos opetustyökin ulkoistetaan ja kilpailutetaan ja tuotteistetaan ja brändätään ja mitä niitä hienoja verbejä vielä onkaan. On kuulunut tuollaistakin puhetta maailman parhaasta paikasta asua, täältä lottovoittajien maasta.
Minäkin lauantaina vesisateessa kävelin ärrälle ja sen viisi euroa uhkapelasin. Menetin neljä. Tällaisia laskutoimituksia osaa jo Oskarikin sujuvasti laskea. Ja opimme senkin, että kannattaa ensin tehdä se lukuläksy ja vasta sitten ne tehtävät, niin löytyy niitä n-sanoja tarvittavat kymmenen piirtää tai kirjoittaa. Ja Nooralle 8-kertotaulussa onkin, yllätys yllätys, vaikein se 8 kertaa 8 eikä se 7 kertaa 8 kuten yleensä.
Ei ole tällä viikolla em. syndroomaa, ei. Nytkin keho resonoi kuvan kauko-ohjattavan kantojyrsimen jytinän kanssa eikä tykkää tuosta tärinästä lainkaan, mutta kannoilla on kiire. Pakkasen pukkaavat päälle ja piha on kuin perunapelto.
Ennen ainakin sanottiin etta omakehu haisee, mutta ajat ovat muuttuneet.
VastaaPoistaHPY,
VastaaPoistaNiin ovat. Nykyään vaatimattomuus ei taida enää kaunistaa.
Ihan kauhistuttaa ajatus kilpailuhenkisestä opettajasta! Toivon, että sellainen ei koskaan opeta lapsenlastani. Oppimisen ilohan siinä tapetaan, jos sattuu oppimisessaan olemaan keskitasoa. Eiköhän riitä, että koko työelämänsä joutuu kilpailemaan ja todistelemaan omaa erinomaisuuttaan, jotta pysyisi kakonsyrjässä kiinni?
VastaaPoistaLaila,
VastaaPoistaTarkoitin tuossa tätä ideaa tuotteistaa tämä tutkimuksin maailman parhaaksi todistettu suomalainen koulutus ja myydä sitä nyt vaikka Afrikkaan. En siis suinkaan opettajien kilpailua keskenään vaikkapa samassa koulussa. Motivaatio ja ilo ovat avaimet oppimiseen todellakin.
Saman reissun minäkin tein, tosin nettilinjoja pitkin suoraan pääpaikalle Lottoon. Turha reissu ja rahat meni, mutta ensi kerralla sitten.
VastaaPoistaPuuhaa riittää, tosin minä siirsin siivouspäivää ja että oli mukava päivä ei mitään pakkoa, mutta huomenna se on edessä.
Yritän täällä Afrikan mantereella kuvitella suomalaista koulusysteemiä..aika mahdottomalta tuntuisi. Kantojyrsimelle täällä kyllä olisi tarvetta, ihan omasta pihasta alkaen. Ja jonkinlainen maan möyhentäjä siinä sivussa olisi extra kiva lisä.
VastaaPoistaArleena,
VastaaPoistaTiedän, että linjoja pitkinkin pääsisi, mutta en ole toistaiseksi käynyt pääpaikalla kertaakaan. Ärrällä oli mukava seurata hetki totoajien jännäämistä kahvionurkassa. Eivät olleet pysyä tuoleillaan.
Sirokko,
Näin kantojyrsimen ensimmäisen kerran vierestä. Kyllä siinä sai puu- ja maa-aines kovaa kyytiä. Nyt pitää sitten siivota jäljet ja keksiä jotakin puun tilalle.
Hei, ihastuin otsikkoosi. Kesti hetken ennen kuin ymmärsin sen sisällön ja sitten tuli tämä kuuluisa Ahaa-elämys.
VastaaPoistaOlen viime päivinä miettinyt ruotsalaista ilmaisua "ta plats", joka merkitsee, että meidän pitäisi korostaa omaa persoonaamme, ehkä muiden kustannuksella. Tämä ilmiö on valitettavan tarpeellinen nykyajan työelämässä, jossa monella alalla vallitsee kilpailuhenkisyys.
Olivia,
VastaaPoistaSanaleikit ovat minusta hauskoja ja pienistä lapsista myös.
Mistähän tuota mainitsemaasi ominaisuutta saisi "ostaa"? En ole saanut sitä syntymälahjana. :)
Toiset kertovat saaneensa ominaisuuden kotikasvatuksen myötä, mutta en tiedä, onko se kasvatuksesta vai perintötekijöistä kiinni. Jostakin syystä paikan valtaaminen tuntuu sujuvan miehiltä paremmin. Asia ei tietenkään ole näin musta-valkoinen, eli kyllä moni mieskin kaipaa enemmän rohkeutta.
VastaaPoista