Joskus SNTL:n aikaan tulin jollakin matkalla ostaneeksi sikäläisen kalenterin. Sellaisen josta repäistiin aina mennyt päivä pois. Sellainen kalenteri olisi minulle varmaankin oiva hankinta. Ei tulisi turhaan palatuksi olleisiin ja menneisiin. Jokainen päivä olisi edessä tyhjänä sivuna, joka toisi tullessaan mitä milloinkin.
Sikäläisessä kalenterissa oli jo tuolloin, 80-luvulla, virallisten juhlapäivien lisäksi eri ammatteihin liittyviä teemapäiviä. Oli ainakin geologin, kalastajan, palveluammatissa olevan, kosmonautin, metsurin jne teemapäivät. Opettajan päiväkin oli syyskuun ensimmäisenä päivänä.
Näkyy UNESCOn (vuodesta 1994) lanseeramaa opettajan päivää vietettävän nykyään laajemminkin. Lokakuun viidentenä päivänä on siis Maailman opettajien päivä. Tai oli. Se meni tällaiselta veteraanilta ohi kyllä ihan huomaamatta. Olisi kuulemma voinut pukeutua siniseen.
Jokainen ammatti ansaitsisi oman päivänsä, mutta nimikkeitä on niin paljon, että on siirrytty teemaviikkoihin, jotka kattavat laajemman kirjon ihmisiä ja eläimiä. Tulee siis erikoisia päällekkäisyyksiäkin kuten oli Eläinten ja vanhusten viikko. Nyt puolestaan on menossa Luomuviikko.
Kyllä mekin nykyään tutkimme tarkkaan tuoteselosteista, ettei niitä E-koodeja olisi. Muutenkin puhutaan ihan liikaakin hiilareista, proteiinista, rasvoista ja sokereista. Ennen sitä syötiin tavallista ruokaa. Nykyään ruoka pilkotaan melkein molekyyleiksi ja sairastutaan ortoreksiaan ja suurempien hankaluuksien puuttuessa aloitetaan vaikka rasvasota.
Löyhästi luomuun liittyen opin tänä aamuna taas jotakin uutta. Tai oikeastaan vanhaa uudessa paketissa: sanan LOHAS-kuluttaja. LOHAS on lyhenne sanoista Lifestyles of Health and Sustainability. Heitä on joukossamme jo runsaasti ja he etsivät hyvää oloa ja kuluttavat mielellään mutta haluavat tehdä sen vastuullisesti. Pitäisi keksiä näppärä suomennos tuolle lyhenteelle.
___
Kuvassa on löytämäni matoastiaksi päätynyt moivakaviaaripurkki. Onko мойва ´moiva´ vai ´villakuore´? Kuvahaulla löytyy kalan kuvia, mutta sanahaulla ei löydy moiva-nimistä kalaa.
Meillä on eteisen seinällä keraaminen laatta, jossa lukee TÄNÄÄN.
VastaaPoistaHankittu Laihian markkinoilta muutama vuosi sitten.
Kalenteri on aina oikeassa.:)
Tuon kalenterin minäkin mielelläni haluaisin. Päivä pois kun se on eletty ja edessä uusi puhdas lehti.
VastaaPoistaNämä teemapäivät ja -viikot humpsahtavat tietämättäni ohi. Luomu-viikkoa en ole osannut viettää. Sen kuulin, että hirvenlihakaan ei ole luomua vaikka riistaa luonnosta on.
Eipä tiedä enää mihin uskoo. Joten syön ns sekaruokaa, luomua ja sitä tavallista miten milloinkin. Yritän välttää niitä E-kirjaimella alkavia lisäaineita. Siis merkinnät alkavat E-kirjaimella.
Rosina,
VastaaPoistaPäivä kerrallaan siis. Carpe diem. Niin sen pitäisi mennä.
Arleena,
Leipäviikkokin on nyt kuulemani mukaan menossa. Ei niitä tarvitse edes tietää. Ovat vain keino nostaa tärkeitä asioita esiin nykyajan infoähkyssä.
Ruuan kanssa käydään kovaa kilpailuakin. Sekaruokaa syön minäkin. Kertovat voin kulutuksen lisääntyneen taannoisen MOT-ohjelman jälkeen.
Olisin minäkin luullut hirvenlihan olevan luomua?
Näitä merkkipäiviä ja teemaviikkoja riittää. Tämän päivän HBL:ssä mainittiin, että Ruotsissa vietetään tänään "Måltidens dag" (Aterian päivä). Sillä halutaan korostaa yhteisen aterian merkitystä viihtyvyyden yms. kannalta.
VastaaPoistaKaksi vuotta sitten vastasin kyselyyn, joka koski ns. pienten merkki- ja juhlapäivien viettoa, esim. Pyhäinvpäivä, YK-päivä, Runebergin päivä. Svenska Literatursällskapet i Finland oli laatinut pitkän listan kalenterin perusteella. Mielenkiintoinen tehtävä, jossa joutui miettimään omaa suhtautumista perinteisiin.
Länsi-Uudellamaalla on tänä syksynä korostettu lähiruokateemaa. Olisikohan hirvenliha lähiruokaa, jollei se ole luomua?
Olivia,
VastaaPoistaJokaisella perheellä on omat perinteensä, joisa seuraava sukupolvi sitten taas valitsee itselleen tärkeät.
Tuo Aterian päivä, niin arkiselta kuin se yksinkertaisuudessaan saattaa kuulostaakin, tuntuu hyvältä ajatukselta. Kasvokkaista läsnäoloa tänä sosiaalisen median aikana on entistä vähemmän.
Lähiruokaa hirvenliha on kyllä, jos kaato on suoritettu lähellä. Eilen näyttivät tv:stä, miten eräs seurue neljän päivän aherruksen jälkeen saivat lopulta hirven. Ei sekään liha helpolla tule. Koirallakin oli muuten mukana kamera.
Koiralla kamera metsällä? Oi näitä aikoja...
VastaaPoistaSaimme vuosia (etten sanoisi muutama vuosikymmen) sitten syödä naapurimaassa käydessämme pitkän kaavan jälkeen. Pöydässä oli myös kaviaaria.Oikein mustaa sellaista. Harmillista, että se ei ollenkaan maistunut niin ihanalta, kuin olin kuvitellut. Maistui... etten sanoisi.. kalalta.
Laila,
VastaaPoistaTunnustan etten ole koskaan edes kuvitellut kaviaarin maistuvan hyvältä. En haikaile hanhenmaksankaan perään.
Kyllä, yksi metsästäjistä "soitti" aina välillä koiralle. Se oli varmaankin jokin mobiiliwebbikamera, joista en ymmärrä yhtään mitään. Meneeköhän tämä maailma sellaiseksi, että kohta vaaditaan meille jokaiselle sellainen, jotta meitä päästään oikein kunnolla seuraamaan? :) Isoveli valvoo...