Kun minusta ei ole mattojen kopistelijaksi eikä pölynimurin käyttäjäksi eikä sukankutojaksi eikä juuri miksikään, pakenin eilen purupolulle hetkeksi. Sitä solahtaa niin helposti siihen mustaan aukkoon, joka on ihan ohuen jaksamiskerroksen alla.Ja kaivaa jostakin taas kerran sen tarvittavan adrenaliinin, jonka voimalla jaksaa takaisin. Ja katsoo illalla telkkarista, miten jotkut pyötätuolissa ja proteesiraajoin ylittävät mahdottomia l. itsensä. Ainoa lohtulause tulee yhden osallistujan suusta. Olin siis pitkästä aikaa yksin.
Luin sivupalkin Three Beautiful Things-blogipostauksia ja suunnittelin illalla muuttaa blogini sellaiseksi. Kolme hyvää ja kaunista asiaa joka päivä. Sitä tahtoo kaunistella asioita säästääkseen muita ja telkeytyä linnaansa. Kotini on linnani. Mutta Huvikumpu voi muuttua Kakolaksi. Ihan kaltereittakin.
3BT:
1) Jaksoin nousta koulun takaista polkua pilveen ja laskeutua Jalkasen patsaan kohdalta alas. Vain kolme muuta kulkijaa, ketunleivät kurkkivat virkeinä, samoin jokunen saniainen ja polku oli raivattu auki.
2) Kipeästä olkapäästä huolimatta suikaloin ison keräkaalin käsin. Yleiskone olisi, mutta en pidä sen tiskaamisesta. Porkkanaa, sipulia, lipstikkaa, pari kasvisliemikuutiota ja savukylkeä. Tuloksena viisi litraa (sic) tuoksuvaa kaalimuhennosta, josta saa keiton lisäämällä vettä.
3) Tein vielä helpon Gittas bärpajn, jota tosin paistoin ehkä viisi minuuttia liikaa. Tässä on helppo testattu piirakkaohje halukkaille. Mustikka sopinee parhaiten. Muistuttaa hiukan Roope-Ankan mustikkapiirakkaa. Et tarvitse edes vatkainta, puuhaarukka riittää.
Gittas bärpaj
150 g smält smör
1 dl socker
1 ägg
3 dl vetemjöl
1 tsk bakpulver
Allt rörs ihop och pressas ut i en smord pajform
Fyllning:
1/2 l bär
2 dl gräddfil
1/2 dl socker
! ägg
1 tsk vaniljsocker
Först sätts bären på bottnen, sedan resten av fyllningen som rörts ihop.
Grädda i 200 grader 30 - 40 minuter.
Kaunista syysvalssia voi käydä katselemassa ja kuuntelemassa täällä. Hyvää viikonloppua! Jaksamista!
Ihmisen elämä on monimuotoinen. Vastakohdat, kuten ikävä ja kaunis, kuuluvat siihen. Samoin Pohjolan neljä vuodenaikaa muistuttavat meitä siitä, miten luonnon vaihtelut voivat toimia piristysruiskeena. Elämä Huvikummussa tai jatkuvassa auringonpaisteessa tuntuu kovin yksitoikkoiselta.
VastaaPoistaValssi on tosi kaunis. Kiitos siitä kuten myös marjapiirakan reseptistä. Toivotan sinulle hyvää viikonloppua.
Suomalainen löytää elinvoimansa luonnosta, sanoo ysikymppinen äitinikin, niin kauan on hyvä kun jotenkin pääsee metsäpolulle.
VastaaPoistaElämässä on hyvää ja huonoa, mitä sitä kaunistelemaan, ehkä voisi kirjata ne molemmat niin tasapaino säilyisi..ongelman tiedostaminen ja sen ratkaisu.
Olivia,
VastaaPoistaSyksy on oikeastaan kaunein vuodenaika. Väriterapiaa varvuissa, pihlajissa, vaahteroissa.
Itse elämä on kuin riepumatto, vanha sellainen. Ei uusista kuteista kudottu.
Tuo valssivideo on minusta kaunis. Toivoisin osaavani tehdä vastaavia vaikka omista ruskakuvistani. Se ei ehkä ole tarpeellista.
Sirokko,
VastaaPoistaMetsä on minun kirkkoni, aina ollut. Niin kauan on todella hyvin, kun sinne pääsen.
Myönnän kyllä, että minua joskus ottaa kovastikin päähän tämä jatkuva kipukierre. Ja ystävällisiksi tarkoitetut neuvot, tyyliin "count your blessings" valittamisen sijasta. Ärräpäätkään eivät ole silloin kaukana.
Kiitos resetistä! Onko tuo kuva otettu laavun likeltä?
VastaaPoistaa-kh,
VastaaPoistaOle hyvä vaan. Lämpimänä vaniljakastikkeen tai jäätelön kera nautittavaksi.
Kyllä, kuva on otettu siitä oikeastaan ainoasta isommasta aukosta ja kännykällä.
Luonto antaa iloa ja voimia, ja metsässä kulkiessa mieli rauhoittuu. Jokamiehen oikeus sallii sen ilon Suomessa meille kaikille. Kiitos reseptistä! Sitä pitää kokeilla, kun on noin vaivattoman tuntuinen. Toivon mahdollisimman hyvää oloa päiviisi.
VastaaPoistaMinulla on kännykkäkuva samasta aukosta, mutta talvella. Puisto-osaston mukaan ei ollut kyse aukkohakkuusta, vaan maiseman avaamisesta. Tukkipuut kaadettiin, riukupuut jätettiin.
VastaaPoista