28. heinäkuuta 2010

Läksin minä kesäyönä


Iltakymmeneltä siili nousee rivitalon takapihalle etsimään ruokaa. Oravanpentu kipittää sähköjohtoa pitkin välillä pysähdellen. Se ohittaa pylväät taitavasti. Rutikuiva hiekka ratisee iltauimareiden varvastossujen alla. Pientareet ovat kuivuneet ruskeiksi, vadelmat ja mustikat ovat pippurin kokoisia, horsmat, pujot ja nokkosetkin näyttävät kuivuvan niille sijoilleen.

Aamuneljältä on vielä sen verran pimeää, että pihavalo räpsähtää päälle, kun avaan ulko-oven. Ihmettelen, onko päivänliljakin helleseonnut, koska pari kukkaa on siihen aikaan auki. Silkkiuikkupariskunta on vaihtanut aamulenkkiaikansa. Järven pinta on aivan tyyni, jokunen kala käväisee pinnassa.

Roosaksi värjäytyvä vesi lupailee auringonnousua, jonka vuoksi tulinkin rantaan. Tai kipuilevan selän. Kävelen tunnin. Aurinko ei petä tänäkään aamuna. Vasta paluumatkalla huomaan myös kuun. Löydän rannasta edellisiltaisen hiekkalinnan koskemattomana, rantaveteen unohtuneet uimalasit, tuolin selkänojalla kostean pyyhkeen. Polku murenee jalkojen alla. Varjopaikoissa silloille päin kukkii jättipalsa, tosin matalana.

Jo toisena aamuna peräkkäin yksinäinen peloton sorsanpoika uiskenteli kanssamme. Missä lie muu perhe? Moni lomalainen haikailee jo töihin, koska kotoa puuttuu ilmastointi. Itse olen jo jollakin tavalla tottunut tähän trooppiseen säähän. Pitää vain hiljentää vauhtia.

4 kommenttia:

  1. Vaeltaa yksin yössä tai aamuhämärässä saa näkemään asiat toisin.

    Iisi

    VastaaPoista
  2. Iisi,
    Totta. Täällä ei tarvitse pelätä karhuja. Metsään en lähtisi yksin yöllä. Viime yönä piteli hellelukemia koko yön. Mitä tuonee päivä tullessaan? Savusumuako?

    VastaaPoista
  3. Kaunista. Kauniimpi auringonlasku kuin miun kuvaamani... =)

    VastaaPoista
  4. Kiitos Una! Veden pinnassa auringonlaskujen ja -nousujen kauneus kertautuu. Tässä aurinko on nousemassa. :)

    VastaaPoista

Kommentoi sinäkin!