Juhannusiloja pesän täydeltä

Nyt sekin on sitten tehty. Kävin sunnuntaina kaupassa. Vaikka kattiloiden koko on entinen, en enää osaa hahmottaa ruuan menekkiä isommalle porukalle. Miten lie toisten mummojen laita? Säilyykö taito hyppysissä ja ajatukset kasassa? Minulle kävi niin, että aattona muistin tasan tarkkaan samalla kellonlyömällä millä kaupat sulkeutuivat ne tarvittavat mansikat. Menyiden laatimiset yleensäkään eivät ole olleet vahvinta aluettani, mutta tänä juhannuksena on tavallista enemmän sävelletty ja muokattu ja lennosta vaihdettu repeptejä. Se on kuitenkin jotakin, että olen itse asiassa laittanut ruokaa ja leiponut ihan itse. Olen monen muun lailla manipuloitunut uskoon, että koko ajan on jossakin jokin ostospaikka auki.

Moneskos pyhä minulla nyt oikeastaan onkaan menossa? Jussinpäivästä jo aloitin. Jonakin päivänä olen käynyt kaupungilla, ehkä kahtenakin. Juhannusaattona sade ehti tänne vasta ehkä varttia vaille puolenyön. Sen puoleen ennuste piti paikkansa. En sitä kyllä kuullut enkä nähnyt ennen kuin aamulla kuudelta käydessäni piisamikierroksella. Oli pilvistä ja kosteaa. Varisemo luultavasti varotti piisamia tulostani, koska kuulin pari loiskausta ja näin vain vilaukselta tämänkesäisen bongauskohteeni.

Lihapullat tekivät hyvin kauppansa, mutta uusia perunoita jäi. Jotta jälkiruuan nauttiminen jäisi mieleen, kannoin tai osin kuljetutin sen rantaan. Siis ne kaksi kääretorttua, kermavaahdon, vadelmahillon, kahvin, teen, limpparin ja mehun ja astiat tietenkin. Jotenkin saunatuvassa olikin vielä kuumempi kuin täällä mäellä. Retken päätarkoitus oli kuitenkin saunoa, uida ja onkia. Kaloja tuli vain muutama, mutta sitäkin huolellisemmin tutkittu. Lokit saivat ne viisi kalaa. Catch and release-systeemillä ne olisi pitänyt palauttaa heti veteen, mutta kun koskaan ei voi tietää saaliin suuruutta etukäteen...

Olen plarannut erinäisten aikakausilehtien kevyitä ja helppoja ja nopeita ruokaversioita, netistäkin napannut ajatuksia. Lounaan broilerisuikale-juustoruokakerma-wokki-ja-suikalevihannespedillä-vuoka onnistuikin yllättäen mainiosti. Ei ihan vetänyt versoja M:n foliossa kypsytetylle kalapaistokselle. Ai niin, nyt taas kuorimaan perunoita ja niin edelleen... Nukkumapaikat on laitettu valmiiksi tulevan yön yökyläläisille. Pikkuisin on päässyt istumaan ulkona keinussa, nappaamaan riisimuronkokoisiakin ruokamurusia suuhunsa, löytämään kellon, lampun,vaarin, mummun. Palikkatornien kaataminen on kivaa ja jalkatyynyn työntäminen pitkin matotonta lattiaa. Ja moni muu asia. Ja leikit ja pelit ovat sitten ihan oma juttunsa. Enkä ole ehtinyt aloittaa vielä sitä pyydettyä kirjaakaan.