Den blomstertid nu kommer

Tai on jo tullut. Sain minäkin tänään käteeni kauniin kimpun rantapuistikosta poimittuja kesäkukkasia, ainakin seitsemän erilaista. Oli puna-ailakki, niittyleinikki, lemmikki, koiranputki, lupiini .. On pyhäinen olo, vaikka allakka näyttää torstaita ja juhannusaattoa vasta huomiseksi. Tänään on se oikea juhannus. On ollut vilinää ja vilskettä, karjalanpaistia, perunoita, vispipuuroa, raparperijuomaa, Katariinan kardemummaista raparperipiirakkaa vaniljajäätelön kera. On katettu, on raivattu, on keitetty, on paistettu, on leikitty ja pelattu, on opittu uutta, kerrattu vanhaa, on muisteltu ja suunniteltu. Mummun pää ja kummienkin päät ja kaikkien ovat melken korkkiruuville vääntyneet, kun katsomista riittää. Kerrankin voin sanoa, että tapahtuu niin paljon etten edes sanotuksi saa.

On ollut niin monenlaisia juhannuksia. Tämä jää varmasti helmenä niiden joukkoon. Ja tämähän on vasta alkamassa.

Käväisin kaupungillakin eikä se tämän arkipäivän pyhyyden tuntua muuttanut miksikään. Kuuntelin toisella korvalla radiosta jotakin juhannustaikakeskustelua, jossa tärkeimmäksi kukaksi mainittiin siankärsämö. Ja sanottiin että pitää puolilta öin mennä istumaan omenapuun juurelle tunniksi, jos haluaa nähdä tulevan vuoden tapahtumat. Siitä tuli mieleen eilisilta. Hyttysiä oli niin paljon, ettei ulkona voinut viipyä. Kunhan juhannusruusun kuvasin. Ehkä siellä pärjäisi juosten.

Tänään tuntuu olleen tämän suven suloisin päivä. Toivottavasti ennusteet lupaavta lisää tällaisia päiviä. Hyvää juhannusta!